Arvostelu Mario + Rabbids: Sparks of Hope – laatutoimintaa höntillä huumorilla
Nintendon sinihaalarisen putkimiehen ja Ubisoftin kreisien Rabbids-jänöjen yhteensulautuma Mario + Rabbids Sparks of Hope hurmaa hölmöllä huumorillaan ja taktisella taistelullaan.
Julkaisupäivä: 20.10.2022
Studio: Ubisoft Milan, Ubisoft Paris
Julkaisija: Ubisoft
Saatavilla: Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arviota varten: 15 tuntia
Kevyitä RPG-elementtejä ja strategista taistelua yhdistelevän Mario + Rabbids -pelisarjan edellinen osa, Mario + Rabbids Kingdom Battle, julkaistiin vuonna 2017. Teosta kutsuttiin leikkimielisesti ”Baby’s first X-COM” -lisänimellä, sillä sen taktinen taistelu otti vaikutteita legendaarisen X-COM-pelisarjan kärhämistä. Erotuksena oli tietysti se, että Kingdom Battlen vaikeustaso ei yltänyt aivan esikuvansa tasolle. Mario + Rabbids: Sparks of Hopen myötä Mario + Rabbids -pelisarja ottaa kuitenkin muutaman askeleen kohti omanlaistaan taistelutyyliä.
Tarinallisesti peli jatkaa siitä, mihin viisi vuotta sitten jäätiin.
Mario ystävineen viettää leppoisaa iltapäivää etsien puskassa lymyilevän Rabbid Marion kadonneita haalareita. Yht’äkkiä jättimäinen olento pilaa heidän päivänsä ja muutaman mutkan kautta koko porukka päätyy avaruusaluksen kannelle. Pian selviää, että Cursa-niminen olento on levittänyt Darkmess-mönjää ympäri galaksia ja saanut aikaan kunnon kaaoksen. Sankarimme saavat tehtäväkseen koko galaksin sekä Sparks-tähtipupujen pelastamisen, ja tietysti Cursan tuhoamisen!
Mario + Rabbids: Sparks of Hopen juoni on yllättävän laadukas – ainakin Mario-pelin juoneksi. Kertomuksen ymmärtäminen ei vaadi sarjan ensimmäisen osan tuntemista, mutta siihen tutustuneet saavat tarinasta varmasti enemmän irti. Sparks of Hopessa ei nimittäin sen kummemmin selitellä Rabbidsien ja Sienimaan asukkien ystävyyden taustoja.
Iloinen konkkaronkka matkaa planeetalta toiselle pelastaen prinsessa Rosalinan lapsien, eli Luma-tähtösten ja Rabbidsien risteytyksenä syntyneitä Sparks-olentoja. Jokaisella planeetalla on päätehtävän lisäksi kasoittain sivutehtäviä, piilotettuja salaisuuksia sekä pieniä pulmia ratkottaviksi – eli tekemistä piisaa. Salaisten alueiden etsiminen on tuttua puuhaa jokaiselle Mario-pelien fanille, eikä kutkuttavan jännittäväksi äityvä salarien metsästys tuota pettymystä tälläkään kertaa.
Pirtsakan värikäs maailma on avoimehko, ja siellä seikkaileminen tuo mieleen Super Mario Odysseyn maisemissa juoksentelemisen. Eri planeettoja tutkitaan melko vapaasti, mutta ihan kaikkialle ei heti pääse. Esimerkiksi itse kulutin minuutin jos toisenkin pohtien miten eräälle jäiselle kielekkeellä kivutaan. Ehdin jo repiä hiuksia päästäni ja luovuttaa, kunnes seuraavalla planeetalla minulle opetettiin taito, jota käyttämällä liikkuminen vaikeakulkuisiin paikkoihin helpottui kummasti.
Vaikka maailman tutkimiseen saa kulutettua tunnin jos toisenkin, niin suurin osa ajasta vietetään Cursan pahoja palvelijoita posautellen.
Vuoropohjaiset, taktiset taistelut ovat Sparks of Hopen suola ja pippuri. Aina ennen varsinaisen koitoksen alkua pelaaja valitsee vaikeustason, tiimin jäsenet varustuksineen sekä voi halutessaan tarkistaa vihollisten heikkoudet ja vahvuudet käyttäen apuna taktista kameraa.
Sankarivalikoimaan lukeutuu yhteensä yhdeksän hahmoa, joista kuusi on käytettävissä heti – loput kolme avautuvat juonen edetessä. Pelaaja saa itse päättää tiiminsä kokoonpanon, ainut rajoitus on tiimiläisten lukumäärä. Aluksi taistelutiimiin mahtuu kerrallaan kaksi jäsentä, mutta pian määrä nousee kolmeen sankariin.
Jokaisella sankarilla on erilaisia taitoja ja vahvuuksia. Esimerkiksi Mario on eräänlainen jokapaikanhöylä ja osaa vähän kaikkea. Rabbid Peach taas on loistava parantaja, ja Luigin erikoistaitoihin kuuluu vihollisten sniputtaminen pitkän matkan päästä.
Hahmokaartin runsaus on hyvä, mutta toisaalta myös huono asia. Positiivista on se, että suuresta valikoimasta löytää varmasti itseään miellyttävän sankarin, joka sopii omaan pelityyliin kuin nakutettu. Itselleni ongelmaksi koitui kuitenkin valinnanvaikeus. Osa sankareista jäi hävettävän vähäiselle käytölle, kun taas esimerkiksi lempparini Rabbid Peach sai runsaasti peliaikaa. Onneksi myös ne hahmot, jotka eivät osallistu taisteluihin keräävät kokemuspisteitä.
Vuoropohjaisten taisteluiden aikana tarkoituksena on piilotella vastustajilta erilaisten suojien takana ja samalla pistää pahikset paloiksi.
Omalla vuorollaan pelihahmot pystyvät liikkumaan vapaasti tietyn alueen sisällä siihen asti, kunnes he ampuvat aseellaan – laukauksen jälkeen sankarit eivät enää pysty liikkumaan kyseisellä vuorolla. Tämän lisäksi heillä on kaksi toimintopistettä, jotka voi kuluttaa aseella hyökkäämiseen, sparks-taitoon, erikoishyökkäykseen tai esineen käyttämiseen. Jokaista liikettä ei omalla vuorollaan ehdi tekemään, joten siirtoa joutuu usein miettimään tarkastikin.
Sankareilla on myös kaksi vapaata liikettä, jotka eivät kuluta toimintopisteitä: Vihollisten vahingoittaminen niihin törmäämällä eli dash sekä team jump, jonka avulla hahmo lentää ilmassa lyhyen matkan. Molempia taitoja voi käyttää omalla vuorollaan vain kerran.
Maailmoihin piilotetut Sparks-olennot lyövät hynttyyt yhteen sankareiden kanssa ja lainaavat heidän käyttöönsä voimakkaita taitoja. Jokaisella otuksella on aktiivinen ja passiivinen kyky, joka antaa esimerkiksi vastustuskykyä tiettyjä elementtejä vastaan tai vaikkapa lisäbuustia sankarin aseeseen. Kerrallaan käytössä voi olla kaksi Sparksia, ja niitä pystyy kätevästi vaihtelemaan hahmojen kesken aina tarpeen vaatiessa. Olennot voivat kääntää uhkaavan tappion voitoksi – kannattaa siis pohtia kahdesti, mitä Sparkseja milloinkin käyttää.
Taisteluiden perusteet oppii varsin helposti. Mukana on kuitenkin paljon kaikenlaisia pieniä kikka kolmosia, eli voitokkaasti eteneminen ei ole mikään läpihuutojuttu.
Tarjolla on kolme eri vaikeustasoa, joten teos sopii sekä aloittelijoille että veteraaneille. Vaikeustaso vaikuttaa vihollisten vahvuuden lisäksi siihen, miten paljon sankareiden elinvoimasta palautuu taisteluiden jälkeen. Saatavilla on myös invincibility-tila, jonka ansiosta pelihahmot eivät vahingoitu taisteluissa. Laaja vaikeustasovalikoima on erinomainen ominaisuus, sillä nyt esimerkiksi vähän nuoremmat Mario-fanit pääsevät kokeilemaan taitojaan taktisen taiston parissa ilman riskiä äkkikuolemasta.
Mario + Rabbids Sparks of Hope luottaa vahvasti hölmöön huumoriin. Rabbids-hahmojen eleet, ilmeet ja ulkonäkö ovat jo itsessään niin hömelöitä, ettei kreisejä jänösiä katsoessa voi yksinkertaisesti olla hymyilemättä. Toisaalta taas jos tämäntyyppinen huumori ei iske, voi edessä olla ankeat ajat.
Peliputkeni päätteeksi minua jäi mietityttämään se, kenelle peli on oikeastaan suunnattu. Kovimmille vuoropohjaisten strategiapelien ystäville Sparks of Hope saattaa olla liian lapsellinen, kun taas Mario-pelien faneille se voi tuntua liian pitkäveteiseltä ja hidastempoiselta. Itse lukeudun jälkimmäiseen fanikuntaan, ja ehkä juuri pitkien sekä joskus vähän tylsienkin taisteluiden takia en hurahtanut tuotokseen täysillä.
Pölhö jänösekoilu Mario + Rabbids Sparks of Hope liittyy lukuisten muiden Switchille tänä vuonna julkaistujen laatuteosten seuraan. Se on helposti lähestyttävä ja yhdistelee hienosti Mario-pelien parhaita puolia taisteluun, jollaista ei viiksekkään putkimiehen peleissä yleensä nähdä.
MARIO + RABBIDS: SPARKS OF HOPE
”Mario + Rabbids Sparks of Hope on hurmaavan hölmön huumorin somistama, huippuluokan toimintapläjäys.”
