Arvostelu: Mass Effect: Andromeda on paikoin upea, mutta liian usein huttua

28.03.2017 14:24 | Miikka Lehtonen

Mass Effect AndromedaTekijä: Bioware
Julkaisija: EA
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7, Core i5-3570, 8 Gt muistia, DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1 (tarinatila), 2-4 (internetissä)
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Bioware on vuosien varrella tehnyt paljon hyviä ja erinomaisia roolipelejä. Huonoja pelejä heidän valikoimistaan ei kamalasti löydy. Tuskin monikaan odotti, että Mass Effect: Andromedan myötä tämä trendi muuttuisi, mutta jos nettipuheisiin on uskominen, juuri näin on käynyt. Vaan miten on?

Jos minulta oltaisiin ennakkoon kysytty ajatuksiani Mass Effectin suhteen, olisin todennäköisesti kaivanut esiin klassisen seksi ja pizza -pohdinnan. Legendaarisen aforismin mukaan ne ovat molemmat asioita, jotka ovat kivoja ja viihdyttäviä silloinkin kun ne eivät ehkä ole tasoltaan aivan huikeita.

Nyt, pelattuani useamman kymmenen tuntia Mass Effect: Andromedaa, en ole enää ollenkaan varma asiasta.

Mass Effect Andromeda

Pakolaismatkalla

Mass Effect: Andromeda on legendaarisen roolipelisarjan neljäs ja myös ajallisesti tuorein osa. Komentaja Shepardin tarinat eivät kuitenkaan enää siinä jatku, vaan peli sijoittuu aivan uusiin tapahtumiin ja galakseihin. Reapereiden uhatessa galaksiamme alkuperäisessä trilogiassa sivistyneiden rotujen päättäjät tekivät yllättävän päätöksen: jotta vastaava koko galaksia uhkaava vaara ei voisi tuhota kaikkea elämää, olisi ihan hyvä idea laajentua muihinkin galakseihin.

Tätä tavoitetta varten perustettiin Andromeda-aloite, joka nimensä mukaisesti ryhtyi valmistelemaan matkaa kaukaiseen Andromedan galaksiin. Kokeelliset luotaimet ja kaukoputket selvittelivät galaksista uusia kotimaita ihmisille, turianeille, asareille, kroganeille ja salarianeille. Kaikki näytti hyvältä, kun rohkeat uudisraivaajat astuivat eeppisen kokoisiin avaruusarkkeihinsa ja kävivät nukkumaan 600-vuotista matkaansa varten.

Andromedassa heitä ei kuitenkaan odota luvattu paratiisi, sillä matkan aikana jotain on selvästi mennyt mönkään. Avaruus on täynnä outoa sumua, joka raastaa siihen lentäviä aluksia kappaleiksi. Luvatut kotiplaneetatkin ovat asumiskelvottomia helvettejä. Toivo kuitenkin kytee vielä, sillä jokaisella arkilla oli mukana myös Tienraivaaja, rotunsa valioedustaja, jonka vastuulla olisi ratkoa tämän tapaisia pieniä ongelmia. Ihmisten Tienraivaaja on pelaajan valinnan perusteella toinen Ryderin kaksosista, mies tai nainen.

Andromeda-aloitteen raunioista olisi noustava, ympärille pitäisi kasata lauma uskollisia liittolaisia ja sitten pistää uusi kotigalaksi kuntoon. Pieni homma! Edessä on useamman kymmenen tunnin mittainen roolipelieepos, jossa Biowaren tyylin mukaisesti nähdään paljon taistelua, runsaasti erilaisia tehtäviä ja tietenkin tarinan kulkuun vaikuttavia päätöksiä.

Mass Effect Andromeda

Ristiriitaiset tunnelmat

Harvoin on mikään peli tarjoillut minulle yhtä paljon ristiriitaisia tunteita kuin Mass Effect: Andromeda. Parhaimmillaan se tuntuu kotiinpaluulta Mass Effect -fanille ja huippuhetket ovat samaa tasoa sarjan parhaimpien pelien huippukohtausten kanssa. Valitettavasti niiden vastapainona on hirmuiset määrät turhaa touhua, mitäänsanomatonta huttua ja ongelmia.

Ennakkoon moni spekuloi, että Mass Effect: Andromeda olisi kuin Dragon Age: Inquisition avaruudessa, eikä tämä vertaus mennyt paljonkaan ohi. Pelaajan edessä olisi viisi suurikokoista planeettaa, jotka ovat kaikki täynnä erilaisia tehtäviä. Osa niistä on toki sitä kamaa, mitä pelaajat Mass Effecteiltään haluavatkin. Ryderin kaveriksi liittyvät seikkailijat eivät ehkä pärjää alkuperäisen trilogian Wrexeille ja muille tuttavuuksille, mutta kun he pääsevät pääosaan, peli kiinnostaa. Kaikilla on taas omat tarinankaarensa, persoonallisuutensa ja kontribuutionsa pelin tunnelmaan.

Tarinalliset osiot ovat enimmäkseen hauskoja ja viihdyttäviä, vaikka käsikirjoitus onkin selvästi oudompi ja koomisempi kuin Shepard-trilogiassa. Käsikirjoituksessa vilahtelee viittauksia meemeihin, elokuviin ja muihin asioihin, joita ei ehkä ihan Mass Effectiltä odottaisi. Tämä vaatii totuttelua, mutta mielestäni pelin erikoinen tunnelma lopulta toimii ja korostaa fiilistä siitä, että tämä on Mass Effect -sivutarina.

Mass Effect Andromeda

Voisinkin antaa neuvona, että Mass Effectistä nauttiakseen kannattaa keskittyä mahdollisimman paljon päätehtäviin ja jättää suurin osa sivutehtävistä oman onnensa nojaan. Tein nimittäin melkein taas Dragon Age: Inquisitionit. Vietin kamalasti aikaa ensimmäisellä planeetalla etsien malminäytteitä, skannaillen eläimiä, etsien kadonneita lasteja ja jahdaten vihollisleirejä. Muutaman tunnin päästä tajusin, että minulla ei ollut tippaakaan kivaa. Jos niskassa ei olisi ollut arvostelunakki, siihen olisi pelaaminenkin jäänyt.

Siinä sivussa Ryderilla on taas totuttuun tapaan kamalasti muutakin tekemistä. Moninpeli on Mass Effect 3:n tapaista yhteistyötä ja ihan hauskaa. Uutta teknologiaa pitäisi tutkia ja lähettää tekoälyn ohjastamia ryhmiä mobiilipeliä muistuttaviin pikkutehtäviin ja niin edelleen. Miljoona mittaria kaipaa täyttäjäänsä, Ryder! Onko sinulla tarpeeksi kestävät istumalihakset?

Ongelmat eivät rajoitu tylsiin sivutehtäviin. Mass Effect: Andromeda on AAA-peliksi hämmentävän viimeistelemätön ja keskeneräisen oloinen. Peli on täpötäynnä bugeja, joista osa on pieniä ja koomisia (”hups, Peebee nojailee taas 180 astetta väärään suuntaan pöydän vieressä”), osa suurempia ja ärsyttävämpiä (tiimikaverit ja viholliset spawnaavat joskus parinkymmenen metrin korkeudelle taivaalle ja jäävät sinne, viholliset ovat joskus näkymättömiä tai niiden tekoäly sammuu ja niin edelleen), toisinaan pelin pysäyttäviä.

Skriptaus pätkii välillä niin totaalisesti, että tarinassa ei pääse enää etenemään, kun vaikka tarinan kannalta elintärkeä hahmo ei suostu puhumaan, ovi aukeamaan tai esine käyttymään.

Mass Effect Andromeda

Onneksi nämä viimeiseen kategoriaan kuuluvat bugit ovat sen verran vähissä, että minulle tuli noin 25 pelitunnin aikana niitä vastaan vain pari, mutta ne ovat osa suurempaa ongelmaa. Olen sangen varma, että Mass Effect: Andromeda on puskettu tarkoituksella keskeneräisenä ulos talousvuoden lähestyessä päätöstään, vaikka peli olisi kaivannut vielä pitkää kiillotusprosessia.

Itse pelasin pelini PlayStation 4:llä, eikä kokemusta voi kehua kovin ihmeelliseksi.

PlayStation 4 Prolla ruudunpäivitys on pääosin ainakin 30 FPS:n lähellä ja peli on täten ihan mukava pelata. Perusversiolla FPS tipahti välillä varmasti 10:n lähimaastoon tai peli pyöri kirjaimellisesti puolella nopeudella, jotta ruudunpäivitysnopeus pysyi pehmeänä.

Kun taistelu on puhdasta toimintaa, tämä oikeasti haittaa pelikokemusta.

Mass Effect Andromeda

Liikkuvaa taistelua

Mass Effect: Andromedan suurimmat pelilliset uudistukset liittyvät taisteluun. Pelaaja menettää hieman mahdollisuuksiaan komentaa tiimikavereitaan, sillä niiden varusteita ei pysty enää kustomoimaan. Kamuja ei voi taistelussakaan ohjastaa kohteen osoittamista enempää. Erikoiskykyjä ne käyttävät itse, kun muistavat. Usein ne tosin vain seisoivat seinän vieressä sitä tuijottamassa minun taistellessani yksin.

Vastapainona kehitystiimi on antanut Ryderille mahdollisuuden tehdä nopeita väistöjä, sekä hyppiä hirmuisiin korkeuksiin ja liidellä taivaalla. Näin taistelu onkin paljon toiminnallisempaa kuin aiemmin. Suojien takana ei kannata kykkiä, vaan aktiivinen liike ja koukkailu ovat päivän sanoja.

Pelaaja saa myös kehittää hahmoaan vapaammin kuin aiemmin. Alun hahmoluokka määrittää vain, miten ensimmäiset kykypisteet on jaettu. Tasojen noustessa saa itse ostella kykyjä taistelu-, tekki- ja telepaattipuista, kehittäen niitä tuttuun tapaan askel kerrallaan. Voimia voi sijoitella pikavalintaryhmiin, jolloin voi hetkessä vaikka vaihtaa lähitaisteluun tarkoitetusta kävelevästä liekinheitintankista biotic-sniputtajaan.

Vapautta tuetaan uusilla ammateilla, jotka ovat ikään kuin väliaikaisia hahmoluokkia. Kun sijoittaa tarpeeksi pisteitä tiettyihin kykypuihin, siihen liittyvät ammatit saavat myös kokemustasoja ja avaavat pieniä bonuksia. Insinööri esimerkiksi saa bonuksia tekkikykyihinsä ja osaa kutsua avukseen pienen robotin, joka boostailee suojia ja räjähtää, jos viholliset tulevat liian lähelle. Ammattejakin voi vaihtaa lennosta.

Taistelu toimii. Se on nopeatempoista, haastavaa ja viihdyttävää. Pomomatsit ovat oikeasti tiukkoja vääntöjä, joissa todennäköisesti kuolee useita kertoja ennen kuin saa taktiikat hiottua kuntoon… ja mahdollisesti vielä kerran tai pari sen jälkeenkin, kun tekoäly lopettaa yhteistyön ja saa taistella itse kett-armeijaa vastaan.

Mass Effect Andromeda

Mitähän tästäkin nyt sanoisi

Mielipiteeni vaihtelivat pelin aikana laidasta laitaan: välillä olin myyty ja ihan fiiliksissä, kun lentelin Tempest-aluksellani pitkin galaksia sanavalmiin kaveriporukkani kanssa, vokottelin hehkeitä muukalaisia ja kuuntelin ”en minä armeijaa tarvitse, minulla on krogan” -tason läppää, joka tulee varmasti elämään nettimeemeissä vielä pitkään.

Toisaalta yhtäläisesti välillä hatutti kuin pientä oravaa jäätyneen kävyn äärellä. Kun 15 minuuttia pitkä taistelu päättyi viime hetkillä kerrasta poikki -kuolemaan ja peli päätti tässä vaiheessa kertoa, että sitä automaattitallennusta ei muuten ole tehty viimeiseen 20 minuuttiin, se söi miestä. Kun putosin maailman läpi ja jäin jumiin tyhjiöön, sekään ei ollut kivaa.

Enkä oikeasti pidä siitäkään, että paras tapa pelata Mass Effect: Andromedaa on jättää suuri osa siitä pelaamatta. Tympeä grindaus ja selkeästi peliä pitkittämään suunnitellut ”etsi käsiskannerilla 16 kiveä pelin planeetoilta” -henkiset sivutehtävät tuntuvat huonolta MMO-sisällöltä, aivan kuten Dragon Age: Inquisitionissakin.

On toki muistettava, että minä en pelannut peliä kuten moni muu ehkä tekee. En saanut pelata sitä viikkojen aikana rauhassa, galaksia omaan tahtiini tutkien. Minä pusersin sen läpi alle viikossa, ajoittain hammasta purren, rumia sanoja syytäen ja ohjainta puristellen. Sen viikon ajalle mahtui monta oikeasti hyvääkin, ajoittain jopa huikeaa hetkeä, ja monta pelitilannetta, joissa toistelin avovaimolleni, että on tässä Mass Effect: Andromedassa paljon hyvääkin.

Pienillä tuunauksilla, kiillotuksilla ja muutoksilla se voisi olla hyvin jopa erinomainen peli.

Nyt se ei kuitenkaan ole sitä.

Keskustelu

pakko myöntöö kova on ollut pelitahti jos 25 tunnissa pelannut pelin läpi, no onneksi itse saa rennosti tutustua peli mailmaan, itse palnnut sen 70 tuntia ja 60% pelistä pelattu läpi

Taas kolme tähteä täysin ala-arvoiselle pelille. En voi käsittää. Itse en antaisi tälle roskatekeleelle yhtäkään tähteä. Kaduttaa suunnattomasti, että tuli ikinä hankittuakaan. Aluksi ajattelin, että kyllä kovasti boikotoin koko roskaa. Kaikki varoitusmerkit olivat täysin selkeät: ei mitään materiaalia pelistä ennen kuin muutama kuukautta ennen julkaisua, typeriä pre-order- ja deluxe edition -bonuksia ja täysin alpha-vaiheessa olevaa todisteaineistoa early access -pelaajilta vain muutamaa päivää ennen pelin julkaisua. Puhumattakaan siitä political correctness -paskamyrskystä ja rummenetuista naishahmoista. Mutta jumalauta, Mass Effectin suunnattomana fanina en jaksanut odottaa piraattiversiota, vaan sorruin ostamaan. Ehdottomasti huonoin peliostokseni ikinä!

Olen tähän asti aina sanonut, että huonoin peliostokseni oli Daikatana, jonka löysin aikoinaan eurolla alelaarista, enkä päässyt ensimmäistä tasoa pidemmälle järkyttävien bugien vuoksi – mutta nyt hävettää myöntää, että ME:A vie helposti tämän tittelin.

Ja kyse ei edes ole niistä järkyttävistä bugeista ja amatöörimaisista naama-animaatioista, vaan pelin mekaniikat ja käsikirjoitus ovat suoraan sanottuna tökeröitä, puhumattakaan tusinasta muita käsittämättömiä tuotantopäätöksiä. Kun koko pelin hauskin osa on päälleliimattu pilipalimoninpeli, on jotain todella pahasti vialla.

En tiedä mistä edes aloittaisin tämän kuppaisen lantaläjän ruotimisen. Kaikki pelin hahmot päähahmosta sivuhahmoihin ovat parhaimmillaankin mitäänsanomattomia, ja huonoimmillaan karmaisevia ja myötähäpeää herättäviä. Uskoisin, että Biowaren studiossa vallinneen jäätävän political correctness -ilmapiirin ja studion johtohenkilöiden joukkopaon ansiosta ei ole uskallettu ottaa minkäänlaisia riskejä. Yhdelläkään pelin hahmolla ei ole mitään mielipiteitä, kukaan ei ole oikeasti paha tai ilkeä, kenessäkään ei ole mitään syvyyttä ja kaikki on vain yhtä tasapaksua ja mitäänsanomatonta pökälettä. Edes pelin pahikset eivät ole oikeastaan pahiksia, vaan vain erilaisia ja väärinymmärrettyjä – ja pelaaja on se "invading alien" heidän kotikonnuillaan, kuten Shep.. anteeksi, Ryder ennättää huomauttamaan heti ensimmäisessa kohtaamisessa. Pelin ainoa oikea "paha voima" on jokin kasvoton entiteetti, dark matter, vai mitä lie nuo avaruudessa leijailevat peräpukamaryppäät nyt olivatkaan. Täytyy myöntää, että en ole kyennyt pelaamaan peliä kovin pitkälle selvittääkseni mitä vittua siinä oikeastaan tapahtuu.

Pelin dialogi on auttamattoman amatöörimäistä kuunneltavaa. Ääninäyttelijät ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta luokattoman huonoja. Mitä kävi alkuperäisten Mass Effectien periaatteelle palkata A-luokan sci-fi- ja elokuvatähtiä ja kokeneita pelialan ääninäyttelijöitä? Jo ensimmäistä peliä tähdittävät Seth Green, Lance Henriksen, Marina Sirtis ja uskomattomat monilahjakkuudet Fred Tatasciore ja Peter Jessop, puhumattakaan ikimuistoisesta Jennifer Halesta. Toisesta pelistä alkaen mukana ovat myös sellaiset karismaattiset tähdet kuin Martin Sheen, Yvonne Strahovski, Steve Blum, Shoreh Agdashaloo, Adam Baldwin, Michael Dorn ja Carrie-Anne Mosse, sekä tietenkin BSG-tähdet Tricia Helfer ja Michael Hogan. Andromedan ainoa nimekäs tähti on Natalie Dormer, ja häntäkin käytettiin lähinnä pelin kansikuvatyttönä päätellen hänen hahmonsa vähäisestä esiintymisajasta. Loput ääninäyttelijöistä on palkattu ilmeisesti lähinnä ihonvärin, sukunimen ja genitaalien perusteella, koska en ole koskaan nähnyt yhtä tummaihoisen monikulttuurihanteista ja feminiinistä näyttelijäkaartia. Lopputuloksen huomaakin sitten laadussa. Ai niin, ja olihan siellä mainio Clancy Brown, jonka karismaattisen äänen tunnistaa kyllä heti, mutta hänenkin hahmonsa tapetaan pois ennen kuin peli pääsee edes kunnolla käyntiin. Olisin paljon mieluummin pelannut pappa-Ryderilla kuin hänen rasittavilla nulikoillaan.

Käsittääkseni ainoa alkuperäisistä peleistä palaava ääninäyttelijä on Liaraa näytellyt Ali Hillis, mutta hänenkin repliikkinsä on kirjoitettu ja ohjattu niin huonosti, että ihan oikeasti luulin heidän palkanneen jonkun muun suorittamaan hänen roolinsa.

Peli mainostaa itseään kovasti vapaudella tutkia uutta galaksia, mutta vapaus on vain näennäistä. Heti ensimmäisellä oikeasti pelattavalla planeetalla vapaus tutkia estetään näkymättömällä säteilyseinällä, ja pelaajaa ohjastetaan tiettyyn suuntaan kuin pässiä narusta (ja pässi kyllä pitää olla, jos on ostanut tämän pelin…). Pelin peräänantamaton taistelu valinnanvapautta vastaan alkaa itse asiassa jo hahmonluonnista, kun pelaajalle ei anneta todellista mahdollisuutta edes luoda omaa hahmoaan, vaan ainoat vaihtoehdot ovat joko valita valmiiksi tehty oletushahmo tai muokata HYVIN RAJALLISESTI muutamaa valmista hahmovaihtoehtoa, joissa kyllä monikulttuurisuus ja "jokainen on kaunis omalla tavallaan" -periaate kukkivat kaikessa loistossaan. Toisin sanottuna: kaikki ovat saatanan rumia, varsinkin naiset, ja ainoa hyvännäköinen pelihahmo lienee Male Shep.. anteeksi, Scott Ryder.

Valinnanvapauden riistäminen hahmonluonnin jälkeen jatkuu pelin "introduction chapterissa", jossa pelaajaparkaa riepotellaan suljetuista avaruusaluksen käytävistä skippaamattomien pelivideoiden kautta planeetalle, joka on käytännössä puhdasta putkijuoksua. No, on siellä yksi haara etenemisreitissä, mutta sekin palaa taas yhteen toisen reitin kanssa.

Yksi pelin keskeisimmistä asioista on tietenkin taistelu, ja siihen liittyvät mekaniikat. Toisin kuin voisi pc-periaatteella tehdystä pelistä olettaa, ainakin ensimmäisellä planeetalla kaikki pelaajan silmien eteen vyörytetyt elävät olennot ovat hyvin vihamielisiä ja ainoa vaihtoehto on teurastaa ne surutta. So much for peaceful exploration. Hydraulic Press Channelia vapaasti lainatakseni "They may attack at any moment, so we must deal with them!". Ikävä kyllä, kuluttaisin ennemmin aikani ajellen ympäriinsä Nomadilla ja ihaillen pelin jokseenkin nättejä maisemia, koska itse gunplay on uskomattoman tökeröä ja tasapaksua pullaa, ja muutkin taistelumekaniikat ovat lähinnä rasittavia. Kaukana ollaan Mass Effect kakkosen hiotusta cover shooter -taiteesta. Ja täytyy sanoa, että vielä reilu kymmenisen vuotta sitten en olisi ikinä uskonut joskus kehuvani cover shootereita, mutta Mass Effect kakkosessa homma vain toimii täydellisesti. Eri aseet tuntuvat oikeasti erilaisilta, ja jokaiselle löytyy omat käyttötarkoituksensa, puhumattakaan bioticeista ja techeistä, joiden combottamisella saa aikaan todella kattavaa tuhoa. Kaikkia ME2:n aseita ja voimia käytteleekin suurella ilolla. Vaan toisin on Andromedassa, jossa aseissa ei ole munaa eikä mitään potkua. Snipulla päähän ampumalla saa kyllä aikaan jotain, mutta kiväärit ja pistoolit tuntuvat normaalivaikeusasteellakin nallipyssyiltä, ja lyöminen on kuin läpsisi vihollisia löysällä lohella. Biotic ja tech powerit taas tuntuvat lähinnä märiltä pieruilta, jotka lentelevät vähän minne niitä itseään huvittaa. Kaiken vittumaisuuden kukkuraksi aseiden ammuksia on päätelty säännöstellä kovalla kädellä, koska eihän pelaajalla nyt saa pelatessa hauskaa olla. Ja toisin kuin ME2:ssa, jossa säännöstely pakottaa toisinaan vaihtelemaan aseita ja käyttämään niiden etuja ja varomaan heikkouksia omaksi hyödykseen, Andromedassa kutien loppuminen vaan vituttaa. Eikä kuteja tietenkään tipu vihollisilta, vaan niitä pitää metsästää typeristä automaateista, joita ripotellaan mielivaltaisesti minne sattuu. Ei sitten tullut kenellekään pelin hahmoista mieleen ottaa Nomad -härveliin mukaan paria varalipasta? Näin sitä taas rajoitetaan pelaajan valinnanvapautta ja tutkimista. Sama systeemi toimii tietenkin myös healthin suhteen: sitä saa vain automaateista. Kumma ettei oikein Pathfinder -koulutuksen saaneelle scoutille olla opetettu mitään ensiaputaitoja. Hyödyttömiä nuo 2100-luvun koulut.

Ai niin, ja melee-hyökkäykset ovat bugista paskaa, joka ei kyllä ikinä osu sinne minne haluaisi.

Peli on myös täynnä aivan käsittämätöntä filler-tauhkaa. Esimerkiksi edellisten Mass Effectien vihatut ja parjatut skannaus-mekaniikat on pitänyt jostain kumman syystä tuoda oikein väen vängällä Andromedaankin, niin että avaruudessa Tempest -aluksellaan lilluessaan voi skannailla tähtijärjestelmien eri planeettoja – mutta ilmeisesti haukkujen pelossa skannauksesta on tehty niin hyödytöntä ja mitäänsanomatonta, että sen olisi yhtä hyvin voinut jättää koko pelistä pois. Kaiken lisäksi skannauksen käyttöliittymä on kuin amatöörin tekemä, ja näytöllä pyörii kaikenlaisia merkkejä ja grafiisia elementtejä sekä vilkkuvia tilpehöörejä, joilla ei ole mitään funktiota. Vittumaisinta tähtijärjestelmien skannailussa ja tutkimisessa on jonkun idiootin käsittämätön päätös, että planeetalta tai asteroidilta toiselle siirryttäessä pitää katsoa tarpeettoman pitkä ja skippaamaton videopätkä, jossa kamera zoomailee pitkin tähtijärjestelmää. Jos nämäkin resurssit oltaisiin pistetty kasvoanimaatoihin, peli saattaisi olla jopa yhden tähden arvoinen.

Lienee ainoa kehuja ansaitseva puoli pelissä ovat sen maisemat. Planeetoiden pinnalla juostessa ja ajellessa on välillä kiva pysähtyä ja katsoa kaunista maisemaa. Askeleet ja renkaanjäljet aaltoilevalla hiekalla ovat myös kaunista katsottavaa. Sääli vain, että kenellekään kehittäjistä ei tullut mieleenkään, että tätä aspektia olisi voinut käyttää pelissä paljon enemmänkin. Erilaisten asioiden skannailu ranneskannerillakin voisi olla kivaa, jos kaikki ei koko ajan yrittäisi tappaa, ja jos informaatiosta olisi jotain muutakin iloa kuin valuuttana toimivat research pointit. Harvinaisen ikävää on myös se, että maisemien kauneutta ei kovin paljon pääse ihastelemaan, koska pelin grafiikat on väännettävä minimiin saadakseen tulitaisteluihin edes siedettävän frameraten…

Sanoisin, että Mass Effect ei ole vain tämän vuoden suurin pettymys pelirintamalla, vaan tämän vuosikymmenen ja tämän vuosituhannen suurin pettymys. Toivon hartaasti, että Bioware joutuu ongelmiin, menee konkurssiin ja joutuu myymään IP:nsä, jolloin joku osaavampi taho voi poimia Mass Effectin oikeudet ja tehdä taas jotain parempaa.

Vastaus Naskalin wall of textiin (kunnioitettavaa panostamista) positiivisemmalla sävyllä. Ymmärrän että tuon kaliiberin reaktio syntyy rakkaudesta franchiseen, mutta mielestäni 2010-luvulla leimaa pelialaa liian kriittinen keskustelu, joka valitettavasti kulminoitunut Mass Effect Andromedan julkaisuun. Tämän Bioware hoiti ehkä huonoiten kaikista, olisi pitänyt julkaista joko Public Beta tai sitten ei mitään, viikkoa ennen olevan ilmais"betailun" sijaan. Mutta.

Peliä pelatessa ei itseäni ole häirinnyt edellä mainituista ominaisuuksista lähes mitkään. Totta, välillä kasvoanimaatiot ovat bugisia niin, että ne pistävät silmään. Mutta valtaosa pelistä on erittäin kaunis myös tällä saralla, ja kun teimme tyttöystäväni kanssa custom-hahmot (hyvännäköisen hahmon luonti onnistuu, vaikka CC jättää vielä toivomisen varaa) on animaatiot mielestäni sulavammat – varsinkin default Sara Ryder on kieltämättä hieman epäonnistunut.

Taistelumekaniikka on suorastaan loistava aiempiin peleihin verrattuna, kaivattu vertikaalisuuntainen toiminta loistaa läsnäolollaan (muistutan ettei OT:ssa pystynyt hyppimään lainkaan) ja evade-toiminto on erinomainen lisä. Jäin kaipaamaan alussa kumppanien kontrollointia ja ajan pysäyttämistä, mutta hyvin pian uusi, dynaamisempi action imaisee mukaansa ja tyydyn räjäyttelemään kumppanien primereita ja blinkkailemaan ympäriinsä tuhoten kaiken mitä tielle tulee. Profiilit, eri kykypuista otetut skillit ja suosikkibuildit ovat mahtava uudistus joka lisää pelin uudelleenpelattavuutta.

Grafiikat ovat loistavat, eikä itselläni ainakaan framerate tippunut taisteluissa häiritsevälle tasolle. Juoni on jännittävä ja vaikka en ole vielä peliä läpäissyt, on tähän astinen tarinankerronta tarjoillut hyvää, selvästi humoristisempaa dialogia, hyvin rakennettuja hahmoja ja välillä erittäin viihdyttäviä side questeja. Toki välillä dialogissa on kliseitä tai ylisimplifikointia, mutta tämä ei mitenkään poikkea OT:sta, ja palvelee suurta yleisöä. Välillä tunteet nousevat pintaan emotionaalisten valintojen myötä, ja vaihtoehdot ovat joskus erittäin vaiketa. Monta kertaa olen tuijottanut ruutua miettien kumpaa ratkaisua klikkaan, huomatakseni jälkikäteen tekojeni seuraukset ja pohtivani niitä. 5/5.

Huonoimmat puolet:
– SAMin tauoton dialogi, minun ei tarvitse kuulla joka kertaa kun lämpötila vaihtuu. Perkele.
– Mainitut animaatiot planeettojen välillä. Ekat 10 kertaa siistiä. Sitten vähemmän siistiä. 50 kerran jälkeen tuskastuttavaa.
– Pakollinen Tempestin nostaminen kiertoradalle (animaatioineen) vain, että voit mennä tsekkaamaan sähköpostit, Nexus-pisteet tai juttelemaan kavereille questien välissä. 2 minuuttia animaatioita. Sniff.
– Saman asarinaaman kopiointia kautta pelin. Kaikilla on Lexin naama eri tekstuureilla.
– character creator voisi toki olla parempi. Selvästi liian vähän aikaa pelistudiolla, olisi pitänyt siirtää julkaisua tai sitten priorisoida cc ja julkaista osaa contentista myöhemmin (esim. multiplayer)

Kokonaisuutena kuitenkin erittäin hieno kokemus, jonka totaalinen mollaaminen on mielestäni lyhytnäköistä eikä ota koko pelin kuvaa huomioon. Esim. FO4, Skyrim, tai vaikkapa Mass Effectit saapuivat yhtä lukuisten puutteiden kanssa markkinoille ja ihastuttivat yhtälailla. Mutta internetin ihanuus on että jokainen meistä voi oman mielipiteemme tuoda julki, valitettavasti provosoiva negatiivinen ääni kantaa kauimmas vaikka ei edustaisi valtaosaa.

Tämä mielipide sisältää muutamia keveitä spoilereita, joten jos joku lukija ei halua tietää yhtään mitään juonesta, suosittelen jättämään lukemisen väliin.

Vastauksena Ilomestarin kommenttiin: täytyy myöntää, että ehkä ensimmäistä kertaa koko vuosikymmeniä kestäneen peliharrastukseni aikana ensivaikutelmani pelistä on ollut hiukan väärä. Pelattuani useampia tunteja lisää ME:A:ta, nostaisin arvosanan ehkä puoleentoista tai jopa kahteen tähteen.

Aiemmin mainitsemani merkittävät ongelmat eivät toki pääasiallisesti ole juuri hellittäneet pelin edetessä, mutta niitä tasapainottamaan on ilmestynyt useita hyviä puolia. Gunplay ja taistelumekaniikat yleensä tuntuvat paranevan pelin edetessä, kun aseita pääsee tuunaamaan itse. En ymmärrä, minkä takia alun ensimmäiset n. 10 tuntia sisältävät pahimmat bugit ja surkeimman pelikokemuksen, kun juuri tuo ensivaikutelma olisi kaikkien kannalta pelin tärkeimpiä osia. Itse lähes luovutin pelaamisen siihen. Peli ei aluksi todellakaan ollut hauska, ja jopa perusvaikeusasteella tuli jatkuvasti typeriä kuolemia, koska aseissa ei ollut mitään potkua ja mistään kyvyistä ei ollut mitään iloa.

Yksi kaikkein pahimmin immersiota rikkovista seikoista on kuitenkin tekijöiden kyvyttömyys esittää vahvoja näkemyksiä tai ajatuksia pelinsä kautta. Tai mitään muutakaan vahvaa sisältöä, joka saattaisi pahoittaa jonkun mielen. Kansankielellä: kerronta on uskomattoman munatonta. Esimerkiksi saavuttaessa roistojen ja muiden lainsuojattomien planeetalle, Kadaralle, ruvetaan heti ratkomaan rankkaa murhavyyhtiä. Ilmapiirin kuuluisi olla likainen ja painostava, mutta se ei ole. Kun astuu sisään slummien hikiselle strippiklubille, ei sieltä löydä alastomia tai edes vähäpukeisia naisia. Itse asiassa täytyy kovasti etsiä, jos haluaa löytää koko klubista yhtään naispuolista tanssijatarta, ja niillä muutamallakin on hyvin peittävä ja epäseksikäs asu. Sen sijaan ketkuttelevia miespuolisia avaruusotuksia löytyy sitäkin enemmän. Näky on parhaimmillaankin koominen, ja aiheuttaa pahimmillaan suurta myötähäpeän tunnetta. Jos piti pistää miehiä tanssimaan, olisivat sentään voineet laittaa vähän paljastavammat asut heillekin. Poliittisen korrektiuden ja monikulttuurisuuden ihanuuden sateenkaarinen ilosanoma iskee vasten kasvoja niin imelällä voimalla, että ainakin minun kohdallani se aiheutti täydellisen immersion katoamisen ja sai minut lopettamaan pelaamisen päiväksi. On hyvin surullista, että tällainen roskasisältö iskee nyrkkinsä pelaajan naamaan, kun aiemmin pelissä on jo ehditty pohtia jotain niinkin mielenkiintoista kuin Angara -lajin kapinaa Kettejä vastaan, Remnantin robottiorganismien historiaa ja niiden vaikutuksia pelin maailmaan.

Sanoisinkin, että ME:A on äärimmäisen epätasainen peli. Eos -planeetta oli, varsinkin aluksi (ulkonäköä lukuun ottamatta) epämiellyttävää ja puuduttavaa pakkopullaa. Voeld oli sekä tarinankerronnallisesti että ympäristönä jo paljon mielenkiintoisempi ja antoisampi, ja Havarl oli jostain noiden kahden väliltä. Kadara tuntuu ainakin alun perusteella taas täysin harhalaukaukselta, mutta toivottavasti paranee loppua kohti. Minulle tulee epätasaisuudesta ja poliittisen korrektiuden poukkoilusta mieleen skenaario, jossa joku Biowaren tasa-arvovaltuutettu on aina välillä kävellyt sisään valvomaan pelin kehitystä, ja kehittäjien on sitten pitänyt näyttää, että "ei, strippiklubilla ei ole alastomia naisia, ja siellä on myös tasa-arvoisuuden vuoksi kaikkien lajien ja sukupuolien edustajia", ja varsinkin juuri pelin mitäänsanomaton ja ketään loukkaamaton alku on varmaan käynyt jonkun feministitarkastajan tarkassa syynissä.

Samalla tavalla pelin bugisuus, sekä hahmojen design ja animointi tuntuvat hyppivän surkeasta välttävään ja takaisin. Erityisiä haukkuja ansaitsevat kaikki ihmislajin edustajat, jotka ovat uskomattoman rumia ja huonosti animoituja. Monet avaruusotukset ovat paljon paremmin tehtyjä, mutta esim. Turianien ihonvärejä on selkeästi ollut tuunaamassa joku uniikki, pastellisävyihin iki-ihastunut muotisuunnittelija-wannabe, ja lopputulos on puistattavaa katsottavaa. Tuntuu yleensä ottaenkin, että pelin tekijöillä ei ole ollut pienintäkään hajua siitä millaisia Mass Effectien tunnettujen rotujen tulisi olla, tai miten niitä pitäisi käyttää pelissä. Lopputulos on ulkoisesti ällöttävän kirjavaa ja sateenkaarioksennuksista katsottavaa, mutta sisäisesti turruttavan tasapaksua skeidaa. Roduille ominaiset piirteet on unohdettu kokonaan, ja kuka tahansa Asari kävisi ihan yhtä hyvin Turianista, Salarianista tai ihmisestä juttujensa perusteella – ja päinvastoin. Kaikki aiemmista peleistä tutut eleet, uskomukset ja luonteenpiirteet on vaan jätetty kokonaan pois. Tempestin pilotti, Kallo, tuntuu ME2:n ja 3:n mestarillisesti suunnitellun Mordin Soluksen jälkeen kovin mitäänsanomattomalta ja yksiulotteiselta. Peebee taas on kuin ihminen Asarin vaatteissa – ja harvinaisen rasittava ihminen silloinkin. Oikeaa Asaria hän ei ole nähnytkään. Kadonnut on myös Turianien militaristinen ja kurinomainen hierarkia, ja Vetra tuntuu hahmona jokseenkin laimealta, vaikka onkin persoonallisuutena useita kertoja parempi kuin Peebee, tai ihmislajia edustavat Cora ja Liam. Liam on hahmoista ehkä surkein sekasotku, vaikka ensi katsomalla olisin luullut juuri päinvastaista. Liam on huono parodia, jolle ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Liam on kuin se jälkeenjäänyt serkku, joka kovasti yrittää saada hyvää aikaan, mutta onnistuu vain sotkemaan kaiken pahemmin. En kykene ymmärtämään miten pelin tekijät ajattelivat, että olisi uskottavaa roikottaa galaktisen tason suurlähettiläshommia mukana tekemässä Liamin ja Peebeen kaltaisia epävakaita, henkisiä raunioita. Eikä Corakaan ole passiivisaggressiivisuudessaan juuri sen parempi. Sentään aiempien Mass Effectien sivuhahmot olivat värikkäistä persoonallisuuksistaan huolimatta aina oman alansa huippuammattilaisia, ja kykenivät kovan tilanteen tullen asettamaan työnsä etusijalle.

Onneksi väristyksiä aiheuttavaa hahmokaartia on tasapainottamassa mainiolla "balls to the walls" -asenteellaan myös Drack, ja viihdyttävä ja kyvykäs Jaal.

Pelin parempiin puoliin lukeutuu muutenkin koko Angara -laji. Tuntuu, että siinä missä kehittäjät eivät oikein tienneet mitä tehdä vanhoilla ja tunnetuilla roduilla, he saivat aika vapaat kädet kehittäessään Angaroita ja Kettejä. Angarat tuntuvat pääosin mielenkiintoisilta ja syvällisiltä, ja heidän taipumuksensa "uskoistaa tiede" antaa jänniä näkövinkkeleitä asioihin. Kettit tuntuvat alun kompuroinnin jälkeen aika kutkuttavilta.

Jos ottaisin kantaa pelialan keskustelua leimaaviin ongelmiin, niin sanoisin että kriittisyys ei todellakaan ole mikään mainittava ongelma. Päinvastoin, esimerkiksi Ubisoftin superbugisten julkaisujen ja suoraan sanottuna huijaavan ja harhaanjohtavan mainonnan jälkeen pitää minusta kuluttajan ja kriitikkojen olla entistäkin kärkkäämpiä arvostelun suhteen. Eikä Mass Effect: Andromeda todellakaan ansaitse mitään kehuja siitä, miten julkaisu ja kehitys on hoidettu. On käsittämätöntä, että pelien hinnat vain nousevat ja pelejä ostavien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen 20 vuoden aikana, mutta silti pitäisi jotenkin hyväksyä, että kymmenien miljoonien AAA-peli on julkaisun aikaan niin buginen, että jotkut eivät kykene edes pelaamaan peliä. Itsekin törmäsin pienempien bugien lisäksi mm. siihen, että putosin kerran maan sisään. Ja mitä tulee vaikkapa Fallout neloseen tai Skyrimiin, niin ainakin minä olin hyvin kriittinen kyseisten pelien julkaisun aikaisista ongelmista. Tosin eipä noistakaan peleistä kumpikaan pääse sille paskamyrsky-tason perseilylle, jota ME:A:n alku on. Ja varsinkin pelejä arvostelevilla kriitikoilla tulisi olla sen verran selkärankaa, että uskaltaisivat todella haukkua jonkin pelin, jos peli haukut ansaitsee. Ei ME:A vain voi millään olla kolmen tähden peli näin massiivisten bugien ja ongelmien kanssa. Ja kuluttajalla on oikeus olla turhautunut, jos hänen ostamansa tuote ei vastaa kuvausta tai edes täytä toimivan tuotteen kriteereitä. Emme voi antaa tuottajien syytää ala-arvoista roskaa pelimarkkinoille vuosi toisensa jälkeen dollarinkuvat silmissään.

Taattua nykymuro-laatua. :facepalm:

Aattelinpa vaan katsastaa linkistä arvostelun, koska kommentit ovat sen verran ristiriitaisia. "404 – sivua ei löytynyt". Soneran mainoksen ne ovat kuitenkin onnistuneet sinnekin saamaan. :D

Arvioitu korjaamisaika: Ei vittu ikinä. Ei edes silloin kuin mielikuvitteellinen helvetti jäätyy.

E: Olin väärässä. Proc hoiti linkin kuntoon. :peukku:

@Muropaketin toimitus

@Naskali

Kiitos. Ongelma ei ole siinä etten tuota muuten löytäisi. Ongelma on siinä, että ongelmaan törmää foorumin puolella liian usein ja siinä, ettei sille systemaattisesti haluta tehdä mitään. Kun muokataan otsikko, ja sitä kautta linkki, niin voisihan sen foorumillekin samalla päivittää – edes sitten kun joku asiasta raportoi.

nom_de_plume

@Naskali

Kiitos. Ongelma ei ole siinä etten tuota muuten löytäisi. Ongelma on siinä, että ongelmaan törmää foorumin puolella liian usein ja siinä, ettei sille systemaattisesti haluta tehdä mitään. Kun muokataan otsikko, ja sitä kautta linkki, niin voisihan sen foorumillekin samalla päivittää – edes sitten kun joku asiasta raportoi.

Raportin tekemällähän nuo hoituu, niinkuin nytkin. Ei niitä kuittailla pois tyyliin "ei jaksa nyt".
En tiedä miten kauan linkki ehti olla rikki. Tuskin julkaisusta asti?
Hyviä arvosteluja muuten tässä ketjussa. Kriittisiäkin, mutta hyviä.

Muropaketin uusimmat