Arvostelu Mass Effect: Legendary Edition tekee BioWaren klassikkopeleistä vielä vähän parempia
BioWare tekee suoranaisen kulttuuriteon tuodessaan rakastetun trilogian nykyisille alustoille paranneltuna ja ehostettuna versiona.
Julkaisupäivä: 14.5.2021
Studio: BioWare
Julkaisija: Electronic Arts
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: 20 tuntia
BioWare kantaa edelleen monille pelaajille erityistä leimaa upeiden roolipelien luojana, vaikka studion viimeisimmät tuotokset ovat jääneet kauaksi kultavuosien loistokkuudesta. Studion lähitulevaisuudessa siintävät monien odottamat jatkot Mass Effect– ja Dragon Age -sarjoille, mutta sitä ennen pelaajat pääsevät kokemaan kehittäjien yhden rakastetuimmista trilogioista uusiksi.
Sopivasti tulevaa jatkoa lämmittelevä Mass Effect: Legendary Edition kokoaa yksien kansien väliin alkuperäisen kehutun roolipelitrilogian ja päivittää sen nykyalustoille. Uusioversioiden sijaan kyseessä on pintaa syvemmälle pureutuvat remasteroinnit, jotka parantavat vuosina 2007, 2010 ja 2012 julkaistuja pelejä niin visuaalisesti kuin pelattavuudeltaan. Erilaisten korjausten ja parannusten lista on pitkä – eritoten alkuperäisen Mass Effectin kohdalla – mutta merkittäviä muutoksia odottavien kannattaa silti hillitä toiveitaan; kehittäjien tavoite on ollut säilyttää originaalien fiilis ennallaan.
Silti Mass Effect: Legendary Edition on ylivoimaisesti paras tapa tutustua kehuttuun trilogiaan ensimmäistä kertaa tai kokea se uusiksi – ja se toimii tänä päivänä edelleen äärimmäisen hyvin.
Syy on yksinkertaisesti Mass Effectin maailmassa ja hahmoissa, jotka ovat vielä miltei 15 vuotta alkuperäisen pelin julkaisun jälkeen täysin omassa luokassaan. BioWaren oma ote avaruusoopperasta on moniulotteinen ja harkiten rakennettu universumi, jonka pitkälle ulottuvan ja eri rotujen välisen historian tuntee jo ensimmäisestä osasta lähtien. Maailma tuntuu rikkaalta ja elävältä, sillä se on sitä, ja pelien edetessä nämä monisyiset rotujen väliset suhteet, tapahtumat ja osapuolet nousevat paikoin merkittäviinkin rooleihin pelaajan pyrkiessä pelastamaan galaksia varmalta tuholta.
Juonellisesti Mass Effectin maailmassa ihmiset ovat löytäneet tiensä viimein avaruuteen ja onnistuneet vastaamaan ihmiskuntaa vuosisatoja askarruttaneen kysymykseen: me emme ole täällä yksin. Ihmiskunnan yrittäessä saada enemmän sanansijaa suurinta osaa tunnettua galaksia edustavan Citadelin neuvostosta, pelaajan ohjaama komentaja Shepard törmää muinaiseen uhkaan ja pyrkii vakuuttamaan muut ennen kuin on liian myöhäistä.
Laajempi tarinakaari kerrotaan läpi trilogian tavalla, joka oli ilmestyessään urauurtava ja on edelleenkin äärimmäisen vakuuttava. Mass Effectissä pelaajan tekemät valinnat eivät ainoastaan vaikuta yksittäisen pelin kulkuun, vaan kantavat läpi trilogian, mikä on toiminut esikuvana sittemmin muun muassa koko Telltalen tuotannolle. Vaikka nykymittapuin BioWarelle ominainen hyvä/paha-mittari on auttamattoman mustavalkoinen ja simppeli, sen kannatteleva voima ja immersio on yllättävän vahva.
BioWare on ollut lisäksi aina erinomainen studio kirjoittamaan mielenkiintoisia hahmoja, joita Mass Effect -trilogia on pullollaan. Fanit eivät suotta muistele lämmöllä Garruksen, Wrexin ja Liaran kaltaisia kumppaneita, sillä he ovat edelleen paitsi upeasti kirjoitettuja moniulotteisia hahmoja, myös kehittyvät mielenkiintoisilla tavoilla läpi trilogian. Tämä sama jatkuvuus on entistä paremmin läsnä uudessa Legendary Editionissa, sillä enää seuraavaa osaa ei tarvitse odottaa kolmea vuotta, vaan jatkamaan pääsee välittömästi.
Remasteroinnit korostavatkin entisestään sitä kerronnallista taituruutta, jolla BioWare on onnistunut nitomaan eri langat yhteen ja kasaamaan paitsi upean kolmen pelin kattavan juonen, myös suorastaan ilmiömäisen ja äärimmäisen rikkaan maailman.
Visuaalisesti Legendary Edition ajaa myös asiansa ja muokkaa peleistä miellyttävämmän katsoa. Alkuperäinen Mass Effect saa luonnollisesti ikänsä vuoksi merkittävimmät parannukset kasvojenkohotuksesta, mutta myös kaksi jälkimmäistä osaa näyttävät paremmilta ja laadukkaammilta. Animaatioihin tai esimerkiksi kenttäsuunnitteluun ei ole kuitenkaan koskettu, joten näyttävämmästä ulkoasusta huolimatta varsinkin Mass Effect paljastaa selkeästi ikänsä avoimine maastoineen, kulmikkaine esineineen ja kankeine animaatioineen.
Ehostuksiin lukeutuvat resoluution nosto 4K:hon sekä uudistetut tekstuurit, nykyaikaiset valaisuefektit, heijastukset, savut ja muut partikkelit, jotka tekevät ympäristöistä entistä eloisampia. Nämä jo itsessään saavat pelit näyttämään moninkertaisesti laadukkaammilta, joskin alkuperäisissä käytetty tekninen taituruus purkkateippiviritelmien kanssa ei taivu aina täysin modernin teknologian ikeeseen. Tämä näkyy varsinkin alkuperäisessä Mass Effectissa ihmishahmojen kasvoissa, jotka jäävät litteiksi ja paikoin irvokkaiksi.
Toisekseen tekijät ovat päättäneet koskea myös jossain määrin pelien yleiseen tunnelmaan, joka jakaa varmasti mietteitä. Alkuperäisten pelien uhkaavuus oli osittain perua sen ajan teknisistä rajoitteista, joista remasteroinnin yhteydessä on päästy eroon. Tämä näkyy paikoin jopa radikaalisti muuttuneessa ilmapiirissä, joista selkein ja spoilaamattomin esimerkki on koko trilogian avaava Eden Prime -planeetta. Alkuperäisessa pelissä pelaajia odotti tummanpuhuva ja uhkaava punainen taivas, jonka pahaenteisyyden pystyi aistimaan. Remasteroinnissa taivas on muutettu kirkkaaksi päiväksi, jossa aurinko paistaa lens flaren kera kohti pelaajaa. Uhkaavuutta ei ole nimeksikään.
Vaikka henkilökohtaisesti pidän useimmissa tapauksissa alkuperäistä ratkaisua parempana ja tunnelmallisena, en totta puhuen kiinnittänyt tähän lopulta huomiota niin paljoa kuin alkuun pelkäsin. Ennemminkin jaksoin vain ihastella pelin upeaa maailmaa ja sen hienoja suunnitteluratkaisuja, jotka näyttivät parannetuilla tekstuureilla ja lisäefekteillä vaan entistä hienommilta.
Valitettavasti peliin tehdyt lukuisat parannukset pelattavuuteen eivät ole niin merkittäviä kuin tekijät ovat antaneet uskoa. Valtaosa parannuksista kohdistuu jälleen 14 vuotta vanhaan Mass Effectiin, vaikka myös jälkimmäiset osat ovat saaneet osansa. Alkuperäistä tuotoksesta on pyritty kuitenkin karsimaan siinä olleita kankeuksia poistamalla muun muassa tietyt roolipelilliset elementit räiskinnästä, parantamalla tähtäystä ja ampumista ylipäätään, lieventämällä äkkikuolemien määrää ja sujuvoitettu monien vihaamaa Makolla ajelua.
Vaikka parannuksia on iso liuta, muutokset eivät lopulta ole niin suuria tai merkittäviä, että ne poistaisivat alkuperäisiä ärsytyksiä. Varusteiden hallinta on edelleen yhtä rasittavaa ja sekavaa, eikä Makolla ajelukaan ole sen kivempaa. Kuusipyöräisellä ajelu on edelleen äärimmäisen lennokasta ja tylsää, sillä kankea ohjattavuus oli vain puolet sen ongelmista. Tyhjät planeetat ja näiden vaikeakulkuiset vuoristot ovat sen sijaan edelleen läsnä, eikä Makolla ajelu ole juuri sen mukavampaa nyt kuin viisitoista vuotta sitten.
Sama koskee myös räiskintää, joka on toki paljon jouhevampaa kuin ennen, kiitos keinotekoisten rajoitusten poiston ja paremman tähtäyksen. Kehittäjät eivät ole kuitenkaan lisänneet mitään tilalle tai huomioineet muutosten vaikutusta taistelun kulkuun, joten näiden roolipelillisten elementtien poisto on tehnyt räiskinnästä osin vain entistä aneemisemman. Tekoälyyn ei ole koskettu, joten viholliset tuppaavat lähinnä juoksemaan vain iholle, eikä taktisuudesta voi edes puhua. Kykyjen käyttäminen on myös todella paljon vaivalloisempaa kuin kahdessa myöhemmässä osassa.
Paras ratkaisu olisi ollut kahden jälkimmäisen pelin taistelumekaniikan implementointi ensimmäiseen Mass Effectiin, mutta tämä olisi ymmärrettävästi vaatinut huomattavasti enemmän resursseja ja osaltaan sotinut kehittäjien alkuperäistä visiota vastaan alkuperäisen kokemuksen säilyttämisestä. Se olisi käytännössä myös tarkoittanut pelin tekemistä kokonaan uusiksi, mutta olisin silti mieluusti ottanut Command & Conquer Remasteredin kaltaisen hivenen perusteellisemman työn kuin nykyisen vaihtoehdon.
Silti Mass Effect: Legendary Edition on paras ja helpoiten saatavilla versio kaikista kolmesta Mass Effectistä, eikä alkuperäisiin ole oikeastaan tarvetta enää koskea – muutoin kuin retroillessa tai remasteroinneista uupuvaa Pinnacle Stationia tai Mass Effect 3:n moninpeliä kaipaaville.
Remasteroitu kokoelma ei siis missään nimessä ole täydellinen ja kehittäjien lupauksiin suhteutettuna jopa pienoinen pettymys. Jälkimmäisen taustalla ovat lähinnä samat vanhat ärsyttävyydet alkuperäisen Mass Effectin pelattavuudessa, mutta muutoin paketista on vaikea löytää valitettavaa. Visuaalisesti ja saatavuuden kautta tarkasteltuna Mass Effect: Legendary Edition päivittää roolipeliklassikot nykypelaajien ulottuville, kun taas tarinallisesti ja maailmaltaan Mass Effect on edelleen yksi parhaimmista roolipelikokemuksista koskaan.
MASS EFFECT: LEGENDARY EDITION
”BioWaren parhaimmistoon lukeutuva roolipelitrilogia saa näyttävän ja kaivatun päivityksen nykyalustoille.”
