Arvostelu: Mega Man 11 luottaa edeltäjiensä vetovoimaan – niin hyvässä kuin pahassa

04.10.2018 09:00 | Henrik Savonen

Mega Man 11 on sarjalle uskollista tasoloikintaa ilman sen kummempia kokeiluja.


Julkaisupäivä: julkaistu / Kehittäjä: Capcom / Julkaisija: Capcom / Saatavilla: PlayStation 4, Xbox One, PC & Nintendo Switch (testattu) / Peliä pelattu arviota varte: 10 tuntia


Vuodesta 1987 ihastuttanut Mega Man on nähty ajan saatossa lukuisina eri variaatioina ja alustaversioina. Alkuperäinen sarja on pysytellyt yleisilmeeltään lähes joka pelin suhteen samana pikseliloikintana. Tällä kertaa jatkoa on saatu odotella liki vuosikymmenen verran. Pelisarjan 30-vuosipäivän kunniaksi julkaistu Mega Man 11 jatkaa aiemmistakin peleistä tutulla, hyväksi koetulla linjallaan.

Mega Man 11 ei siis tarjoa jo aiemmista peleistä tuttuun kaavaan mitään ylitsepääsemättömiä muutoksia. Luvassa on siis tuttua ja varmaa tasoloikintaa. Pelaaja saa koluttavaksi kahdeksan kenttää. Näistä kaikki huipentuvat lopussa kohdattavaan pomotaisteluun, jonka päihittämisen myötä Mega Manin liikearsenaali kasvaa uudella erikoiskyvyllä. Mukana kohdataan myös erilaisia, kenttäkohtaisia välipomoja.

Täysin vanhalla ei kuitenkaan mennä, sillä Mega Man 11:n pelimekaniikkaa on höystetty uudella Double Gear -työkalulla. Sen avulla pelaaja voi halutessaan joko ladata lisätehoa Mega Manin ikoniseen asetykkiin tai vaihtoehtoisesti hidastaa aikaa. Näistä jälkimmäinen tulee tarpeeseen erityisesti hektisimmissä peliosuuksissa, joista suoriutuminen tuntuu muuten liki mahdottomalta.

Double Gearilla on merkittävä rooli myös itse pelin juonikuvioissa. Mega Man 10:stä tuttujen tapahtumien jatkamisen sijaan uusi osa kattaa oman, itsenäisen tarinansa, jossa keskitytään Mega Manin rakentaneen Dr. Lightin sekä pääpahis Dr. Wilyn välisiin, aina opiskeluajoilta kumpuaviin erimielisyyksiin.

Alkuanimaatiota lukuunottamatta tarina pidetään melko irrallisena muusta pelistä. Esimerkiksi nin Mega Man 8:ssa kuin monissa Mega Man X -sarjan peleissäkin juonta kuljettaneet välivideot loistavat Mega Man 11:ssa poissaolollaan. Ainakin itse jäin kaipaamaan videoita pelin jatkuvassa kentästä toiseen siirtymisessä. Vaikka tarinankerronta ei olekaan lukeutunut Mega Manin suosiota selittäviin valtteihin, olisi se ollut kuitenkin omiaan täydentämään noin muuten hyvin toteutettua kokonaisuutta.

Mega Manit tunnetaan helposti omaksuttavasta, mutta sitäkin haastavammasta pelattavuudestaan. Tämä näkyy myös pelien kenttäsuunnittelussa, joka ei tälläkään kertaa liiemmin armahda. Edeltäjiensä tavoin myös Mega Man 11 tarjoilee siis runsaasti haastetta sitä kaipaaville. Uudella pelillä on kuitenkin tarjota helpotusta myös ensi kertaa pelaaville. Uusien tulokkaiden oloa on kevennetty uudella vaikeustasolla, jossa pelaaja voi yrittää esimerkiksi vaikeaksi osoittautuvaa pomotaistelua yhä kerta toisensa jälkeen ilman, että joutuisi tietyn kuolinmäärän myötä aloittamaan koko kentän aivan alusta. Pomoroboteilta anastettujen kykyjen lisäksi pelaaja voi tuunailla Mega Mania ja tämän kykyjä pelin ruuveilla ostettavilla lisäosilla ja muulla hahmoa parantavalla sälällä.

Useimmista edeltäjistään poiketen Mega Man 11 nojautuu 8-bittisen pikseligrafiikan sijaan 2.5D-ulotteiseen ulkoasuun, joka saattaa jakaa mielipiteitä aikoinaan myös Mega Man 8:n värikkäitä karkkimaailmoja kammonneille. Allekirjoittaneen mielestä pelin yleisilme on kuitenkin pidetty tällä kertaa varsin maltillisena, mikä saa seikkailun näyttämään modernina, mutta samalla myös sarjan tyylille uskolliselta. Peli näyttää hyvältä sen kaikilla alustoilla. Arvioon saatu Switch-versio on sekin saatu rullaamaan ongelmitta 60 kuvan ruudunpäivityksellä – niin tv-ruudulta pelattuna kuin tien päälläkin.

Mega Man 11 on pelattavissa läpi parissa tunnissa. Pääkampanjan jälkeen pelin äärellä voi vielä kuluttaa aikaansa useammassakin eri haastetilassa, joissa tehdyt ennätykset voi tallettaa pelin omaan leaderboardiin muun maailman ihmeteltäväksi. Tarjolla on myös hahmogalleria, josta voi halutessaan lukea kaikenlaista nippelitietoa pelin varrella kohdatuista vihollisista.

Kokonaisuutena Mega Man 11 on kaikilla osapuillaan hiottu tasoloikinta.

Peli ei lähde uutta Double Gear -systeemiä suuremmin revittelemään, vaan luottaa jo aiemmista osista tuttuun ja turvalliseen pelimekaniikkaan. Tämä saattaa tietenkin joistakin pelaajista tuntua ajoittain jokseenkin kolkolta ja useaan otteeseen nähdyltä ratkaisulta. Mega Man 11 on kuitenkin edeltäjilleen uskollinen jatko-osa, joka todistaa klassikkosarjan olevan yhä täysissä voimissaan.