Arvostelu: Monster Hunter: World on kaukana täydellisestä, mutta hyvä peli se on

Alkuvuoden suurin pelijulkaisu Monster Hunter: World on peli, jonka sekaviin mekaniikkoihin perehtyminen vie aikaa. Siitä huolimatta se on perusteiltaan yksinkertainen toimintaroolipeli, jossa tarinalla ei ole mitään merkitystä.

Julkaisupäivä: julkaistu  / Tekijä: Capcom / Julkaisija: Capcom / Saatavilla: PlayStation 4 & Xbox One (PC tulossa syksyllä) / Testattu: PlayStation 4 / Pelaajia: 1 (moninpeli verkossa) / Ikäraja: K16 / Peliä pelattu arvostelua varten: 12 tuntia

Monster Hunter on pitkäikäinen pelisarja, joka on kuitenkin länsimaissa jäänyt melko vähälle huomiolle. Tammikuun lopulla julkaistu Monster Hunter: World onkin sarjalle eräänlainen uusi tuleminen, joka astetta suurempana julkaisuna tuo pelin uudelle konsolisukupolvelle sekä pelaajakunnalle.

Voinkin heti kättelyssä tunnustaa, että olin Monster Hunterin suhteen täysi ummikko ennen uutukaisen pelaamista. Päätellen siitä, kuinka hyvin peli on menestynyt suhteessa edeltäjiinsä, en kuitenkaan ole yksin tässä tilanteessa. Monster Hunter: World on selvästi monelle pelaajalle ensimmäinen kosketus Capcomin hirviömetsästykseen.

Tervetuloa uuteen maailmaan

Monster Hunter: Worldin idea on helppo summata yhdellä lauseella: se on toimintaroolipeli, jossa metsästetään suuria hirviöitä. Capcomin uutuus sijoittuu fantasiamaailmaan, jossa on kyllä keksitty ampuma-aseet, mutta myös hervottomat miekat ja vanhat kunnon jousipyssyt ovat yhä suosiossa. Monster Hunter: World käynnistyy matkalla uuteen maailmaan, joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä New World. Peli yrittääkin myös dialogissa jatkuvasti korostaa, että kyseessä on uusi valtakunta, jossa vallitsevat uudet säännöt.

Taustakertomusta on vain nimeksi: vuosikymmenen välein valtavat Elder Dragonit vaeltavat merten yli uuteen maailmaan, mutta kukaan ei tiedä miksi. Pelaaja luo itselleen hahmon, joka lähtee viidennen laivaston kanssa seuraamaan Zorah Magdaros -nimistä lohikäärmettä uuteen maailmaan. Haaksirikon kautta sinne selvitäänkin, ja pian ollaan jo huiskimassa ensimmäisiä hirviöitä kolmimetrisellä luumiekalla.

Perusteet Monster Hunterissa ovat yksinkertaiset.

Tarjolla on päätehtäviä, erilaisia sivuhommia sekä ajastettujen pelitapahtumien tuomia bonustehtäviä, joissa kaikissa joutuu käytännössä taistelemaan yhtä tai useampaa hirviötä vastaan. Palkinnoksi saa materiaaleja, joiden avulla voi rakennuttaa sepän pajalla uusia varusteita, jotta voi taistella yhä suurempia hirviöitä vastaan, jotta saa yhä parempia materiaaleja, joilla tehdä taas uusia varusteita, ja niin edelleen.

Monster Hunterin ”peliluuppi” on simppeli, mutta kiusallisen koukuttava. Pian sitä huomaa etsivänsä oikeanlaista siivekästä mörkkiä kartalta saadakseen pari sopivaa nahkaa uuden haarniskan saappaisiin.

Sekavuus nostaa aloituskynnystä

Mikähän tuo on? Mitähän tästä tapahtuu? Kuinka tuo muka tehdään? Mihinköhän sitten ryhtyisi?

Nämä ovat kysymyksiä, joihin kannattaa Monster Hunter: Worldissa tottua, etenkin alkumetreillä. Peli perehdyttää perusmekaniikkoihin lyhyiden tutoriaaliruutujen avulla, mutta käytännössä paljon jää oman tutkimisen varaan. Tämä johtuu ensisijassa siitä, että pelin käyttöliittymä on poikkeuksellisen epäintuitiivinen ja suoranaisesti sekava.

Monster Hunteria pelatessaan ei enää yhtään ihmettele sarjan pelaajakunnan järjestämää kampanjaa, jonka kautta voi hankkia kokeneemman pelaajan oppaakseen hirviöjahtiin. Tässä pelissä ovat hyvä neuvot kalliit.

Pelin varuste- ja muihin järjestelmiin perehtyminen on siis jokseenkin työlästä, mutta kaikeksi onneksi ainakin alkuun pääsee aika helpolla. Kunhan opettelee käyttämään potioneita, päivittämään haarniskaa ja käyttämään jotain helpoimmista aseista pääsee jo pitkälle. Tehtävälle tai vapaalle tutkimusmatkalle lähtiessä saa mukaansa vain yhden aseen, mutta kaikeksi onneksi eri aseita voi testailla koulutusareenalla, jossa perusliikkeisiin saa myös opastusta. Erityyppisten aseiden tiedoissa kuvataan myös vaativuustaso aloittelijalle.

Itse hirviöjahdit ovat usein samasta puusta veistettyjä. Ensin etsitään jälkiä, kunnes saadaan tulikärpäset johdattamaan hirviön luokse. Sitten mäiskitään, kunnes hirviö pakenee, jolloin sitä seurataan ja mäiskitään uudelleen.

Yhdessä kamppailussa voi hirviöstä ja tehtävästä riippuen vierähtää pitkäkin aika, etenkin jos liikkeellä on yksin.

Yksi pelin mukavimpia puolia onkin yhteistyöpeli. Tehtäviä pääsee suorittamaan jopa neljän pelaajan tiimissä, ja apua voi pyytää vaikka kesken tehtävä ampumalla SOS-hätäraketin.

Valitettavasti testini aikana PlayStation Network ja pelin serverit nikottelivat vuorotellen, joten pääsin kokeilemaan yhteistyötä vain rajatusti. Joukko pelaajia kuitenkin auttoi minut läpi haastavammasta hirviötaistelusta, mikä osoitti yhteistyöpelin arvon. Vaikka moninpeli skaalaa tehtävän vaikeusastetta ylemmäs, ovat toiset metsästäjät todellakin eduksi. Sillä aikaa kun hirviön huomio on kumppaneissa, ehtii parannella itseään ja teroitella aseita.

Runsaasti sisältöä, tarinaa vain nimeksi

Monster Hunter: Worldin ensimmäisten tuntien aikana käy selväksi, kuinka valtavasti pelissä on tekemistä. Päätehtäviä on toki rajallisesti, mutta sivuhommia ja investigation-tehtäviä piisaa, ja tietysti materiaalien vuoksi lähtee helposti myös omin päin seikkailemaan. Pelin vahvuus onkin siinä, että se tarjoaa todella paljon sisältöä.

Tarinavetoisten pelien ystävät tulevat kuitenkin pettymään, sillä Monster Hunterin maailma ja tarina ovat kaukana sellaisista rikkaista toimintaroolipeleistä kuin vaikkapa Horizon Zero Dawn. Henkilöhahmot ovat käytännössä täysin pahvia ja aika ärsyttäviä, ja pelaajan luoma pelihahmo on persoonaton tuppisuu. Tarinaa on tarjolla olemattoman vähän, ja dialogi on paikoin aika puisevaa. Mitään tunteita peli ei ainakaan onnistu herättämään. Näiden asioiden painoarvo riippuu tietysti pelaajasta, mutta hieman runsaampi ja kiehtovampi tarinamaailma voisi motivoida monia pelaajia paremmin.

Visuaalisesti Monster Hunter: World on mukiinmenevä, mutta grafiikoillaan se ei juurikaan säväytä, ainakaan tavallisella PlayStation 4:llä pelatessa. Tekstuurit päivittyvät monesti jälkijunassa ja kuva muuttuu usein sumeaksi. Eniten energiaa on laitettu hirviöiden suunnitteluun, ja ne ovatkin usein näyttäviä, vaikka tosin melkein kaikki tavalla tai toisella dinosauruksille sukua.

Pelimaailma on paikoin runsas ja elävä, paikoin ankea. Kenttäsuunnittelu myös hieman ärsyttää, sillä avoimesta pelimaailmasta huolimatta alueet ovat usein ahtaita ja sokkeloisia.

Monster Hunter: World on saanut pelimediassa valtavan positiivisen vastaanoton, ja se onkin ilmeisesti suuri edistysaskel etenkin suhteessa sarjan aiempiin peleihin. Uudelle pelaajalle paketti on kaukana täydellisestä, mutta samalla se on hauska ja koukuttava toimintaroolipeli, johon uppoutuminen vaatii aikaa ja energiaa, mutta jonka parissa voi varmasti viihtyä pitkään.

MONSTER HUNTER: WORLD

”Monster Hunter: World päätä huimaa, mutta tarjoaa rutkasti pelattavaa hirviöjahdin ystäville.”