Arvostelu: Mothergunship on tiukkaa avaruustykitystä craftaajille – muita Dark Souls -tason tylytys saattaa itkettää liikaa
Mothergunship on peli, joka ei ota itseään liian vakavasti. Grip Digitalin uutuus on craftaajan unelma, mutta suoraviivaisemmasta toiminnasta pitävän painajainen.
Julkaisija: Grip Digital / Kehittäjä: Grip Digital & Terrible Posture Games / Testattu: Intel Core i7-7700K (5,0 GHz), 16 Gb RAM, Geforce GTX 1080 Ti, Win10 / Saatavilla myös PlayStation 4 & Xbox One / Peliä pelattu arvostelua varten: 8 tuntia
Indie-pelit pitävät huolen siitä, ettei markkinoiden pelitarjonnasta tule liian homogeenistä. Avoin pelimaailma ja battle royale ovat tämän hetken kuuminta hottia valtavirrassa. Mothergunship ei edes yritä megatrendien apajille, vaan keskittyy omaan juttuunsa.
Pelin pihvinä toimii sen erittäin venyvä aseiden craftaussysteemi. Siitä kertoo myös tarjolla olevat sivutehtävät, joissa ainoana tarkoituksena on saada uusia aseiden osia ja kehittää omaa hahmoa tehtävistä saatavien kokemuspisteiden avulla.
Kun pyssykkä on saatu valmiiksi, on aika lähteä pelastamaan maapallo ilkeiltä valloittajilta. Se tapahtuu hoitelemalla viholliset avaruusalus kerrallaan. Viimeisenä vastassa on itse Mothergunship.
Käsityömessut ja arkistonhoitajat
Mothergunshipin aseiden craftausjärjestelmä antaa reilusti tilaa luovuudelle. Sääntöjä on käytännössä kaksi: Piipun pitää osoittaa pelaajasta pois päin, eivätkä piiput saa mennä toistensa tielle. Tämä tietenkin antaa rajattomat mahdollisuudet pyssypuuhasteluun.
Yksinkertaisimmillaan aseen saa toimimaan, kunhan peruspalikkaan liittää vain jonkin piipun. Pelin tarjoilemat osat kuitenkin houkuttelevat vahvempaan luovuuteen. Rakennettavilla aseilla voi ammuskella luoteja, liekkejä, sähköä, raketteja ja jopa sirkkelinteriä. Vaihtoehtoja siis piisaa. Lisäksi aseisiin pystyy liittämään osia, jotka boostaavat tehoa, tulinopeutta ja muita ominaisuuksia.
Mothergunship ei kuitenkaan anna valmistaa ultimaattista megatykkiä suorilta käsin. Kun tehtävää lähtee suorittamaan, mukaansa saa valita vain rajatun määrän osia. Lisää saa lunastettua kolikoita vastaan kenttiin ripotelluista craftauspisteistä. Kolikoita saa puolestaan eliminoimalla vihollisia.
Mothergunship houkuttelee hankkimaan paljon aseiden osia varsin perustellusti. Mikäli kalmiston Nestori pääsee tehtävän aikana niittotöihin, menettää kaikki mukanaan olevat aseiden osat, ne käytössä olleetkin. Täten asevarasto ehtyy ennen pitkää, jos tehtävissä mokaa toistuvasti. Jos pyssyyn ei riitä osia, pitää vihollisia kyykyttää nyrkein. Rystysillä ei kuitenkaan tehdä paljoa vahinkoa, joten henkikullasta on syytä pitää huolta. Vastaavasti palkintona onnistuneesta tehtävästä kaiken roinan saa pitää itsellään – nekin osat, jotka ovat vain ostettuna craftauspisteestä.
Vihollisia joka ilmansuunnassa
Mothergunshipin vihollisarmada koostuu roboteista ja tykkitorneista. Tykkitornit ovat nimelleen uskollisia ja sylkevät ilmatilan täyteen kuulaa. Robotit, useimmiten lentävät, tulevat iholle tarjoilemaan ikävyyksiä. Pahimmillaan tilanne äityy siihen, että ruutu on aivan täynnä tykinkuulia ja sekaan mahtuu vielä robottejakin tekemään omaa kiusaansa. Ajoittain tehtävissä kliimaksina on pomotaistelu, jossa vastaan tulee robotti, jonka valmistuksessa metallista ei ole säästelty. Kokoa ja näköä siis piisaa.
Ärsyttävimpiin vihollisiin kuuluvat pienet lentävät häkkyrät, jotka osuvat pelaajaan kuolettavalla tehokkuudella, mutta niihin osuminen on vähintäänkin haastavaa. Puhumattakaan siitä muusta tulituksesta, jonka kohteena pelaaja on samaan aikaan.
Mothergunshipin kenttäsuunnittelu nojaa jossain määrin satunnaisgeneraattoriin. Kentät, eli avaruusalukset, eivät ole lineaarisia, vaan tietyissä kohdissa voi olla useampia ovia, joista valita. Valitusta ovesta ei myöskään pääse enää takaisin, eli valintansa kanssa on elettävä.
Korkealta ja kovaa
Mothergunshipin kenttäsuunnittelu jättää kokonaisuutena ristiriitaisen tunteen. Satunnaisuus kieltämättä lisää uudelleenpeluuarvoa. Siinä on myös se etu, että jos ensimmäisellä yrittämällä sankari heittää veivinsä, voi seuraavalla kerralla vastassa olla helpompi reitti. Toisaalta koskaan ei tiedä, mihin varautua, koska uudella yrittämällä kenttä on erilainen.
Reitin koostuessa eri huoneista, itse huoneet muodostavat jo oman haasteensa. Joissakin liikkumatilaa on vähän, koska lattia on laavaa tai happoallas. Ehdottomasti pahimpia ovat huomattavan korkeat huoneet, joissa vihollisia pörrää monella eri tasolla.
Pyhimyksenkin kärsivällisyys on koetuksella siinä vaiheessa, kun lattia on laavaa, tykkitornit räiskivät kohti ja kaukana yläilmoissa pörrää parvi ylitehokkaita häkkyröitä. Tuskin edes Hämähäkkimiehen sisäinen vaisto pystyisi varoittamaan kaikista vaaroista tässä tilanteessa. Normaalissa kuolevaisessa tilanne aiheuttaa tietyn käyrän nousua.Varo laavaa, varo tykinkuulaa, varo häkkyrän laseria, varo jättimäistä tykinkuulaa, varo kaikkea muuta ja muista väistellä!
Mothergunship ei myöskään katso hyvällä varovaista pelityyliä. Eliminoitujen vihollisten pudottamat energialisät, kolikot ja muut ”hyvitykset” katoavat nopeasti. Eli palkinnot pitäisi syöksyä poimimaan pikimmiten, mikäli esimerkiksi asearsenaaliaan haluaa parannella kentän edetessä.
Pelin armottomuus muistuttaa melkein Dark Soulsia. Siinä sentään sai pitää löytämänsä tavarat, mikäli kuolema korjasi. Sielut toki jäivät rikospaikalle kummittelemaan. Mothergunshipissä kuolon korjatessa kaikki omaisuus jää sille tielle. Pelaajan ja pelin onneksi Mothergunship ei ota itseään liian vakavasti. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin vastarintaliikkeen sotureiden varsin lennokasta ja letkeää dialogia seuraamalla.
Craftaaja kulkee ja skapparit haukkuu
Graafisesti peli ei herätä suuria tunteita. Mothergurnship on värikäs, mutta yksityiskohtiin ei ole niinkään panostettu. Grafiikkaa ei parane moittia, sillä se on kuitenkin hyvin linjassa peli-idean kanssa. Eikä peliin sopisi mikään yksityiskohtaisen tarkka verellä ja väkivallalla mässäilevä ulosanti.
Äänimaailman suhteen kiitoksen ansaitsee dialogi. Vaikka hahmot ovatkin melkoisia stereotyyppejä, höpinä on silti elävää ja tunteella tehtyä. Peliäänet eli pääasiassa aseäänet ovat hiukan pliisuja. Tällaiselta peliltä ei ole kuitenkaan aiheellista odottaa mitään war tapes -tason audiovisuaalista mässäilyä. Asetyypin tunnistaa aseäänestä, ja sillä pääsee jo pitkälle.
Mothergunshipin pelihahmo liikkuu liukkaasti kuin laardissa pyöritelty akrobaatti. Ampumisessa ei teoriassa tarvitse rekyylinhallintaa. Isoimmat tykit kuitenkin potkaisevat pelihahmoa taaksepäin, joten takavaara-alue on hyvä varmistaa ennen raskasta tykistökeskitystä.
Kokonaisuutena Mothergunship jättää hyvin ristiriitaisen olon. Aseiden virittely ja rakentelu ovat varsin viihdyttävää ja mielenkiintoista puuhaa. Hyvänolontunne oli häilyväinen viimeistään sitten, kun oven takaa avautui näkymä korkeaan huoneeseen. Pitkäpinnaiselle haastetta kaipaavalle rakentelufetissin omaavalle Mothergunship on mitä erinomaisinta viihdettä. Muille pelikokemus voi jäädä turhan ristiriitaiseksi.
MOTHERGUNSHIP
”Tyly, mutta monipuolinen Mothergunship on hyvää viihdettä, jos craftaus on lähellä sydäntä.”
