UUSIMMAT

Arvostelu: MotoGP 18 on kankea, ruma ja anteeksiantamaton moottoripyöräilypeli

16.06.2018 08:00 | Ilari Hauhia

Lähtöviivan yläpuolella roikkuva punainen valorivistö sammuu. Moottorit ulvovat kimeästi, kun letka moottoripyöriä kaasuttaa kohti kilpailun ensimmäistä kurvia. MotoGP:n uusi tulokas, Mile Stone, on kuitenkin arvioinut kurvin jyrkkyyden väärin. Sen vuoksi Stonen ohjastama prätkä kiitää suoraan kurvin takana odottavaan seinään, jättäen jälkeensä vain ilmassa lentävän ragdollin. Lepää rauhassa, Mile.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Lince Works  / Julkaisija: Lince Works / Saatavilla: PC, PlayStation 4 & Xbox One / Testattu: PlayStation 4 / Pelaajia: 1-2 sekä online-moninpeli / Peliä pelattu arvostelua varten: 8 tuntia


Pelikonsoleille julkaistaan vuosittain useita erilaisia moottoriurheilupelejä, joista suurin osa keskittyy autourheiluun. Eräs harvoista pelkkään kilpamoottoripyöräilyyn keskittyvistä sarjoista on italialaisen Milestonen kehittämä MotoGP, joka sai vastikään uuden MotoGP 18 -vuosipäivityksensä.

Ikävä kyllä MotoGP-sarjalla on aiempinakin vuosina ollut laadullisia ongelmia, eikä MotoGP 18 onnistu puhdistamaan pelisarjan nimeä tälläkään kertaa.

MotoGP 18 aukeaa tutoriaaliin, jossa esitellään pelin kontrollit. Oikea liipaisin on kaasu, vasen jarru, tatista ohjataan. Kuulostaa helpolta. Ajoharjoittelun alkaessa suu menee kuitenkin helposti mutrulle. 125-kuutioinen Hondan kilpapyörä on nimittäin melkoinen kivireki kääntymään, joten ensimmäinen koeajo päättyy suurella todennäköisyydellä penkan puolelle. Ajaminen tuntuu muutenkin ihmeellisen jäykältä, kunnes valikoita selatessa ilmenee, että oletusasetuksilla peli jarruttaa kurvissa automaattisesti.

Ihmekös tuo, jos vasen liipaisin ei tunnu tekevän mitään.

Heikosti kääntyvää moottoripyörää on oikeasti vaikea ohjata, ja jo pelkkä tiellä pysyminen tuottaa ensimmäisten pelituntien ajan haasteita. Sen lisäksi MotoGP 18:n tekoäly on kovin anteeksiantamaton. Mikäli ajaminen alkaa muuten luonnistua, voivat AI-kuskit taklata pelaajan ulos radalta ilman sen suurempia omatunnon tuskia.

Tekoäly on muutenkin pirullisen vaikea vastustaja uudelle pelaajalle. AI-kuskien tason voi kyllä vääntää minimiin, mutta silti kilpailuissa sijoittuminen jollekin muulle sijalle kuin viimeiseksi vaatii muutaman tunnin verran harjoittelua.

MotoGP ottaakin itsensä hieman liian tosissaan. Milestonella on ilmeisesti ollut ajatuksena luoda realistisyyteen pyrkivä ajosimulaattori, mikä on sinällään ihan hyvä idea. Ongelmana on, että pelikonsoleille saatavilla olevat, moottoripyörän ohjaamista simuloivat tanko-ohjaimet ovat melko harvinaisia. Täten pyörää joutuu ajamaan peliohjaimella, jolloin immersio oikeasta ajamisesta katoaa hyvin nopeasti.

Jos vaikeustaso on jo alusta lähtien suhteellisen korkealla, voi ruuvia kiristää vielä reippaasti lisää. Tekoälyn tason voi nostaa ”todella vaikeaksi”, jolloin virtuaalikuskit ajavat radan lävitse lähes virheettömästi. Omasta pyörästään voi puolestaan poistaa kaikki avustimet, jolloin kaikki vaihteiden vaihtamisesta etu- ja takajarrun erilliseen käyttöön täytyy tehdä itse.

Muihin moottoriurheilupeleihin verrattuna MotoGP 18 tarjoaa melko vähän pelattavaa. Erilaisia ratoja on 19, kuskeja löytyy puolestaan 24. Eri kuskeilla on kyllä allaan tosielämää vastaavat mopedit, mutta pelissä pyörien välillä ei vaikuta olevan ulkonäön lisäksi lainkaan eroa. Ajopeli, jossa on käytännössä vain yksi ajoneuvo kuulostaa jo valmiiksi puuduttavalta idealta – ja sitä se onkin.

Jos pelilliset ominaisuudet ovat jääneet hieman puolitiehen, on MotoGP 18:n graafinen puoli melkoinen nokkakolari. Samalla kun Forzan ja Gran Turismon kaltaiset ajopelit näyttävät nykyään jo lähes fotorealistisilta, on MotoGP 18 juuttunut graafisesti vuosikymmenen alun tasolle, vaikka tyylikkäiden pressikuvien perusteella odotukset ovatkin helposti korkealla.

Hahmomallit ovat melkoista pikselimössöä, ja ajoradan ympäristö näyttää lähinnä pahvista kootulta rekvisiitalta. Forza 7:stä tuttuja upeita dynaamisia sääolosuhteita tai muita hienouksia ei ole edes yritetty mahduttaa mukaan MotoGP 18:een.

Tarjolla on myös reilusti graafisia bugeja. Seinään törmäävä kuski voi hyvinkin leijua ilmassa muutaman sekunnin, jonka jälkeen heikossa hapessa oleva kuljettaja sukeltaa pää edellä seinästä lävitse ilman sen kummempia ongelmia.

Ystäviä voi kyllä haastaa moninpelin puolella, mutta peliseuran löytäminen on jo julkaisun aikaan melkoinen työmaa. Se, löytyykö haastajia lainkaan esimerkiksi puolen vuoden kuluttua, on melkoinen kysymysmerkki.

Perinteisen moninpelin lisäksi Milestone yrittää kovasti tehdä MotoGP 18:sta eSports-lajia sitä varten luodulla erillisellä pelimuodolla. Muun muassa Red Bullin sponsoroiman eSport-tilan on määrä aueta kesän aikana. Ilmeisesti vastaava eSports-muoto löytyi jo aiemmasta MotoGP 17:sta, mutta ainakaan elektronista urheilua aktiivisesti seuraava toimittaja ei ollut siitä koskaan kuullutkaan.

MotoGP 18 on ajosimulaattori, jonka kohderyhmänä ovat realistista moottoripyöräilypeliä etsivät konsolipelaajat. Jos kotoa löytyy valmiiksi konsoliin kiinnittyvä tanko-ohjain eikä korkea oppimiskäyrä haittaa, voi MotoGP 18 olla ihan hauskaakin ajanvietettä.

On harmi, että moottoripyöräily on kovin aliedustettu laji moottoriurheilupelien rintamalla. Siinä missä muun muassa Gran Turismo ja Forza -sarjat tarjoavat kaunista ja laadukasta autoilua, ei kummassakaan ole ainakaan vielä moottoripyöriä. Täten pelkkään ratamoottoripyöräilyyn keskittyvää peliä himoitsevalla ei ikävä kyllä ole juuri muita vaihtoehtoja kuin MotoGP 18.

MOTOGP 18

”MotoGP 18 on kankea, ruma ja anteeksiantamaton moottoripyöräilypeli”