Arvostelu: Mulaka on pätevä seikkailupeli Meksikon, monstereiden ja myyttien ystäville
Nykyisessä räiskintä- ja roolipelien täyteisessä maailmassa vanhan ajan seikkailupelejä ei voi olla koskaan tarpeeksi. Kaksi vuotta sitten 2D-tasohyppely Hunter’s Legacyllä ihastuttanut Lienzo-pelitalo loikkaa uudella julkaisullaan avarampiin maisemiin. Meksikolaisstudion Mulaka on värikäs yhdistelmä toimintaa ja pulmanratkontaa.
Tekijä: Lienzo / Julkaisija: Lienzo / Saatavilla: PS4, Xbox One, PC & Nintendo Switch / Testattu: PS4 / Pelaajia: 1 / Peliä pelattu arvostelua varten: noin 10 tuntia
Helmi-maaliskuun taitteessa ilmestynyt Mulaka on kolmannen persoonan näkövinkkelistä kuvattu, Meksikon pohjoisosiin sijoittuva seikkailu, jossa pelataan Amerikan mantereen Tarahumara-alkuperäiskansan soturilla, Sukurúamella. Okamin tavoin myös Mulakan pelimaailma on jaettu erillisiin, joskin varsin avariin alueisiin. Näistä eteneminen toiselle edellyttää tavallisesti kolmen kristallin löytämistä. Tämä tapahtuu ympäristöä tutkimalla ja eri tehtäviä suorittamalla.
Mulakan pulmat ratkaistaakseen pelaajan on yleensä hyödynnettävä sekä ympäristöä että omaa liikearsenaaliaan. Osa pulmatehtävisttä saattaakin käydä – erityisesti pidemmissä erissä – varsin turhauttaviksi. Oman osansa mahdollisessa ärsyttävyydessä tekee myös varsinaisen kartan puute; alueen kaikki kohteet, myös näkymättömät viholliset, ovat paikannettavissa Sukurúamen omalla jäljitysvaistolla. Lisäksi ympäristö esittäytyy helposti luultua suurempana näkymättömästi pelaajan eteen ilmestyvien seinien takia, jotka osaltaan voivat hankaloittaa eri sijaintien hahmottamista.
Suuri osa Mulakan tehtävistä on kuitenkin lopulta pienen pähkäilyn myötä helposti ratkaistavissa. Täysin mahdottomista haasteista ei siis missään vaiheessa ole kyse.
Vaikka pelaajalle tarjoillaan matkan varrella runsaasti tietoa Tarahumaran kulttuurista ja kansantaruista, peli ei kuitenkaan missään vaiheessa pyri tuputtamaan kertomuksia pelaamisen kustannuksella. Halutessaan pelaaja voikin ohittaa monologia sisältävät välianimaatiot tai jättää keskustelematta pelin hahmojen kanssa, ja keskittyä näin puhtaasti itse toimintaan.
Tarahumaraisten lisäksi alueet kuhisevat toinen toistaan erilaisimpia vihollisia, jotka vaihtelevat aina perinteisistä skorpioneista heinäsirkkamaisiin taistelijoihin. Kun kaikki kolme kristallia on lopulta noukittu, avaavat nämä portin uusille laitumille. Täysin uuden maisemavaihdoksen välissä pelaaja saa tavallisesti vastaansa pomovastuksen. Pelin pomotaistot ovatkin yksi seikkailun jännittävimmistä osuuksista. Vaikka osalla vihollispomoista onkin kokoa kuin Shadow of the Colossuksen kolosseilla konsanaan, ei tämän kuitenkaan parane antaa hämätä. Kuten muistakin pelin vihollisista, myös astetta isompi skorpioni sekä kivijättiläinen ovat jokainen kukistettavissa tämän heikkoja kohtia hyödyntämällä.
Pelin edetessä Sukurúamella voi ottaa esimerkiksi linnun tai karhun olomuodon, joista jokaisen omaa erikoiskykyä hyödyntämällä pelaajan on mahdollista kulkeutua uusille, aiemmin pääsemättömille alueille. Tämä kannustaakin palaamaan uudestaan myös vanhoille konnuille.
Taistelujärjestelmä on simppeli ja helposti lähestyttävä, vaikkakin toisinaan hieman kankea. Kevyen sekä raskaamman keihäällä suoritettavan hyökkäyksen lisäksi pelaajalla on käytössään jousi, jolle löytyy käyttöä myös pulmatehtäviä ratkaistessa. Iskuilta puolustautuminen hoituu puolestaan yksinkertaisella väistöliikkeellä, joka ei kuitenkaan aina ota lukitun kuvataajuuden vuoksi toimiakseen. Peli rullaa tasaisesti 30 ruutua sekunnissa myös PlayStation 4 Pro -mallilla, eivätkä pelin asetukset tarjoa pelaajalle mahdollisuutta vaikuttaa tähän sitten lainkaan. Toivoa kuitenkin sopii, että tämä korjattaisiin myöhemmin sekä PS4 Pro:lle että Xbox One X:lle julkaistavalla päivityksellä.
Kirjoitushetkellä Mulaka kärsii myös satunnaisista, pääosin eri pomotaisteluissa ilmenneistä bugeista. Korjaavan päivityksen on kuitenkin vahvistettu olevan tekeillä.
Graafiselta yleisilmeeltään pelin voisi sanoa muistuttavan The Legend of Zelda: Ocarina of Timen ulkoasua Okamista tutun vivahteen kera. Tämä pätee myös hahmojen kasvoanimaatioissa; niitä ei pitkälti ole. Kävi hahmojen kanssa siis vuoropuhelua tai ei, pysyvät naamalukemat näistä valtaosalla täysin muuttumattomina. Varsin näyttävää ulkoasua vaivaa myös omat särönsä. Erityisesti pelin ympäristö kärsii ajoittain sahalaitaisista, ikävästi silmiin pistävistä tekstuureista.
Erinäisistä teknisistä ongelmistaan huolimatta Mulaka on sinut itsensä kanssa oleva seikkailu, jonka kulttuurihistoriallinen aihepiiri ja päällisin puolin toimiva kokonaisuus antavat paljon anteeksi. Kaikin puolin värikäs, sopivissa määrin haastavaa peliä voikin suositella sen kummemmin mukisematta Okaminsa ja Zeldansa jo läpikolunneille kuin muillekin 3D-seikkailujen ystäville.
MULAKA
“Vapisuttavan talvipakkasen keskellä julkaistu Mulaka tarjoilee lämminhenkistä toimintaseikkailua meksikolaisen mytologian parissa.”
