Arvostelu: Naval Action on tappavan tylsä MMO-meriseikkailu

Tekijä: Game-Labs
Julkaisija: Game-Labs
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX 760
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: PC Windows 7 64-bit tai uudempi, Intel i5- tai AMD Phenom II -tasoinen prosessori, 4 Gt muistia, 1 Gt näytönohjain, 2 G levytilaa
Pelaajia: tuhansia
Muuta: MMO-verkkopeli, ei kuukausimaksua. Kehitteillä oleva early access -peli. Ladattava peli, hinta 36,99 euroa (Steam)
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

Pienen venäläisen pelitalon työstämä Naval Action vie pelaajat aavoille merille tekemään… No, ihan mitä tämä haluaakaan. Ensimmäisellä pikku kutterilla purjehtiminen luo nälkää, jota hiljalleen hankittavilla uusilla, isommilla ja upeammilla laivoilla voi tyydyttää.

Naval Action on kuitenkin ristiriitojen peli, jonka merellinen vetovoima saattaa muuttua pian jopa tuskautumiseksi. Ennen kaikkea se on peli, jossa kaikki on hidasta ja kestää.

Kestää niin kovin turkasen tuskallisen kauan.

Toki tämä on tietyssä mielessä ymmärrettävää, tavoiteltuakin. Moninpelattavaan verkkomaailmaan sijoittuva purjehdusseikkailusimulaatio yrittää olla kaikille tasavertainen ja tietyssä määrin realistinenkin, minkä johdosta MMO-peliin ei ole tietenkään tehdä yksinpeleistä tuttuja oikoteitä. Allekirjoitan myös täysin sen, että purjelaivojen ohjaamisen ja käyttäytymisen on pare ollakin majesteetillisen hidasta ja todenmukaista.

Esimerkiksi World of Warships ja Assassin’s Creed IV: Black Flag pohjautuvat hillittömän nopeutettuun laivamallinnukseen, joka on kylläkin oikein viihdyttävää ja pelattavaa.

Naval Action haluaa olla realistisempi, ellei jopa realistisin purjelaivasimulaatio. Tai ainakin realistisin moninpelilaivailu. Siinä se osittain onnistuukin. Laivat ovat nautinnollisia komentaa, siis taistelutilassa. Aavalla merellä ja matkailutilassa ne käyttäytyvät hyvin arcademaisesti, mikä on ihan ok, siellähän on tarkoitus vain taittaa matkaa mahdollisimman nopeasti eri pisteiden välillä. Välistä myös toki etsitään hankaluuksia, kaapattavia laivoja ja niin edelleen.

Naval Action on yhä early access -julkaisussa, mikä näkyy monessa kohtaa. Pelin ulkonäöstä ei oikein voi päätellä mihin välillä kehnohko ruudunpäivitysnopeus perustuu. Toki fps on tehokkaalla pelikoneella riittävä, mutta omassa vanhemmassa koneessa joutui jo riisumaan detaljeja, että vauhdin sai päälle parinkymmenen. Eikä tämä silti niin kauniilta näytä. Pelimekaniikat tuntuvat myös muuttuvan, välillä pelaajia ärsyttävilläkin tavoilla, mutta se nyt toisaalta on ihan early accessin perusjuttu. Naval Actionia kehitetään yhä palautteen perusteella, ja dramaattisetkin muutokset voivat tulla kulman takaa.

Niitä toden totta tarvittaisiinkin, sillä nyt Navalista on vaikea nauttia.

Merellä on kaunista, laineet ovat upeita, laivat herkullista katsottavaa. Mutta kaikki pelimekaniikka on niin raivostuttavan hidasta. Jo pelkästään matkanteko on yhtä hitauden tuskaa tänä ADHD-aikakautena. Jos haluat jonnekin, keula sinne päin ja purjeen pystyyn. Sitten edetään ryömimisvauhdilta tuntuvalla nopeudella merimaili merimaililta eteenpäin.

Teen epäreilun vertauksen.

Myös Elite: Dangerousissa matkataan todella paljon. Alukset kiitävät pitkin poikin galaksia ja aurinkokuntia. Loikkaat aurinkokuntaan Y ja sitten matkaat 10 minuuttia warppipaikalta kohti haluamaasi asemaa. Ahkera kauppias viettää yhden illan aikana todennäköisesti monta tuntia pelkästään matkanteon parissa. Se ei kuitenkaan tunnu yleensä vaiheessa raskaalta tai edes tylsältä. Matkaamiseen on ujutettu sen verran tekemistä, että pelaaja tekee koko ajan jotain, huomaamattaankin.

Navalin matkanteko on sen sijaan yhtä mälsyyden uhrijuhlaa, jonka ainoa pelastus on pelin ikkunoiminen ja kaikenlaisen muun puuhastelu siinä samalla.

Välillä vain vilkaistaan josko laiva on yhä kurssissaan, sitten taas katsotaan kissakuvia. Tuntikaupalla. Ainoa warppinopeudellinen ratkaisu on teleporttaaminen takaisin oman valtion pääkaupunkiin, jossa voi askaroida vähän tavanomaisia kyliä ja kaupunkeja monipuolisemmin. Mutta kun kerran warppaat pääkaupunkiin, joka on jossain syrjemmässä, niin onnea vain. Taas on edessä tuntikausien purjehtiminen, ellet ole rakentanut omaa tukikohtaa johonkin toiseen kaupunkiin ja ankkuroinut sinne laivaa odottamaan.

Teleporttaus kun onnistuu rakennettujen tukikohtien välillä, mutta vain henkilönä, ei laivan kera. Tämä takaa sen, että ensimmäiset peliviikot menevät jatkuvan edestakaisen purjehtimisen ja hetkittäisen ranteidenviiltelyn parissa.

Peliviikot? Kyllä.

Hidas askartelu ei rajoitu matkantekoon, vaan myös ylipäätään etenemiseen. Aivan kaikki on työlästä ja hidastempoista. Jopa tarpeettoman sellaista. Pelin kehittäjät ovat tehneet tinkimättömyydessään purjelaivasimulaation, jossa on hienot laivat ja hyvää purjehtimista, mutta ensin mainittuja liian vähän ja liian hitaasti, jälkimmäistä aivan liian paljon.

Onhan merellä hyvääkin. MMO-peliin on istutettu kiintoisalla tapaa paljon todellista historiaa, joka elää pelaajien käsissä yllättävillä tavoilla. Eräässä vaiheessa ihmettelin Pohjois-Amerikan itärannikolle syntynyttä Ruotsi-Norjan kuningaskunnan siirtokuntien rypästä. Viikkoa myöhemmin ne olivat kadonneet. Yhdysvaltain kansakuntalaiset olivat pistäneet laivastonsa liikkeelle ja valloittaneet kaupungit.

Vastaavaa liikehdintää tapahtuu jatkuvasti – kartta elää, kauppareitit samaten. Faktiot toimivat ja pelaajat puuhastelevat omiaan, yksin ja ryppäissä. Merirosvouskin elää, ja positiivisesti läheskään kaikki pelaajat eivät seilaa mustan lipun alla, vaikka niin helposti kuvittelisi. Joku keskittyy kaupankäyntiin, toisella on iso laivasto, joku piratisoi ja tuo sakki purjehtii luomassa kaaoksesta järjestystä Espanjan kuninkaan nimeen, eläköön hän ikuisesti!

Verkkomaailma kaipaisi kuitenkin myös dynaamisuutta. Helpot saaliit liikkuvat tietyillä suunnilla ja jonkin valtion kaupunkien välisillä reiteillä liikkuu vain tekoälyn ohjastamia saman valtion kauppalaivoja ja laivastoja. Saaliiden jahtaaminen on välillä toisaalta liiankin helppoa, satunnaista ja ennen kaikkea yllättävää liikennettä kun ei paljoa näy.

Merisota itsessään on kiintoisaa, ainakin näin hidastakin pelaamista sietävän laivafanin näkökulmasta. Jo aloitustilanteessa on mietittävä tarkoin, jos ei halua aavalta MMO-mereltä taisteluinstanssiin siirtyessään kirota hartaasti. Mistä tuulee? Pystytkö asemoimaan oman laivasi taktisesti edulliseen asemaan ennen sotalipun nostamista salkoon?

Alukset eivät kurvaile kuin taitoluistimen terällä, ja taistelujen taktikointi on sydänlämmittävää, ainakin ihmisiä vastaan. Tekoälyä vastaan sen sijaan menee ihan oikeasti hermo.

Tekoälyn kipparoimien kauppalaivojen kaappaaminen rassaa ja pahemman kerran, sillä kohdelaivan valtaamiseen on hyvin tarkat speksit. Ei kuulkaa enää naurata, kun rahtikuunarissa on elossa enää kaksi miestä, jotka kieputtavat laivaansa ketterästi ympäriinsä, vetäisevät täydet purjeet mastoon eivätkä sitten millään kuole, vaikka kuinka seilaa 10 metrin päässä ja pyyhkii laivaa hauliammuksilla.

Mastot ja purjeetkin tuntuvat väistelevän ketjuammuksia.

Onneksi meritaisteluja löytyy erillisinä PvP-skenaarioinakin, eli jos tekoälylaivojen jahtaaminen ei maita, niin pelin parhaasta puolesta voi nautiskella ihan sellaisenaankin. Tosin jossain vaiheessa saattaa jo kaivata jotain aloituspaattia isompaa.

Naval Actionin MMO-puolikin tuntuu tietyssä määrin toimivalta. Pelimaailma vain on ihan järkyttävän laaja, joten toisen ihmispelaajan bongaaminen on jo kunnialaukauksen paikka. Keskimäärin merillä on muutamia satoja ihmisiä per serveri, joten eipä tätä kovinkaan megasuosituksi nettimaailmaksi voi kutsua. Joskus kuitenkin tapahtuu yllätyksiä. Kuten se kerta, kun olin kaikessa rauhassa kaappaamassa silpuksi tykittämääni kauppalaivaa ja yhtäkkiä meri alkaa loiskua ympärillä. Mitä hittoa, kuka muka ampuu? Saakeli, instanssiin on saapunut naapurivaltion pelaajista koostuva laivasto-osasto. Siinä äkkiä kaikki ukot purjeisiin, purjeet ylös ja laskettamaan sopivassa kulmassa ylätuuleen, vähän kurvaillen ja mahdollisimman kapeaa maalia lähimmäs hiipineelle fregatille tarjoten.

Sillä kohtaa tärisytti ja ihan kunnolla. Sen siitä saa kun ei muista, että instanssoidut meritaistelu näkyvät MMO-kartalla ja lähellä purjehtivat voivat liittyä mukaan.

Joten kyllä on kuulkaa hankala peli!

Naval Actionille voi ja täytyy antaa paljon anteeksi siitä, että peli on yhä early access -tilassa – mutta se on ollut sitä jo pitkään. Luulisi että jossain kohtaa ehdittäisiin rakentamaan järkeviä tutoriaalejakin ja remppaamaan käyttöliittymä kunnolliseksi nykyisestä ”laitettiin vain jotain äkkiä että saadaan homma toimimaan” -suhrusta.

Puupinnan alla piilee hieno, hyvä purjelaivasimulaatio ja oivallinen verkkopelin ainekset, mutta niiden kaveriksi tarvittaisiin vielä myös hyvä peli. Ja aivan erityisesti peli, jossa 90-95 prosenttia peliajasta ei ole pelkkää aavalla merellä purjehtimista.

Naval Action onkin nimenä vähän harhaanjohtava. Endless Sailing Simulator olisi lähempänä totuutta, etenkin kun peliä pitkään tahkonneiden mukaan merillä oli aiemmin paljon enemmän toimintaa. Nyt homma tuntuu kuihtuneen, kun morpista kaiken lisäksi näyttäisi puuttuvan varsinainen loppupeli, tavoitteellisuus. Kaupankäynti, raaka-aineiden kerääminen, craftaaminen ja levelien grindaaminen ovat tuttuja muistakin morpeista, nyt se vain tapahtuu purjelaivoilla seilaten tai taistellen. Hitaasti.