Uusimmat

Arvostelu Atomic Heart on komea räiskintäpeli, jossa on pielessä turhan moni asia

21.02.2023 20:31 Ilari Hauhia

Atomic Heart

Mundfishin kehittämä Atomic Heart esittelee hurjan määrän kiinnostavia ideoita, joita ei kuitenkaan viedä loppuun asti. Kokonaisuutena on epätasainen peli.  


Atomic HeartStudio: Mundfish
Julkaisija: Focus Entertainment
Julkaisupäivä: 21.2.2023
Saatavilla: PC (Windows, kokeiltu), PlayStation 5 & Xbox Series X/S
Pelaajia: 1
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arviota varten: noin 8 tuntia


Atomic Heart vie pelaajan vaihtoehtoiselle aikajanalle, jossa Neuvostoliitto voitti toisen maailmansodan edistyneen polymeeriteknologiansa avulla. Valtiossa on sittemmin edetty huimien edistysaskelten myötä teknoutopiaan, jossa Kollectiv 1.0 -verkostoon yhdistetyt robotit hoitavat ihmisten työt, ja ihmisten aivoihin voidaan injektoida yliopistotason koulutus rokotetta muistuttavalla pistoksella.

Pelin alussa Neuvostoliitossa juhlitaan entistäkin edistyneemmän robottiverkoston julkaisua. Askel kohti utopiaa kompastuu kuitenkin pahasti, kun väestöä auttavat robotit hyökkäävät yllättäen ihmisiä vastaan. Pelaajan tehtävänä on astua P-3-nimellä kulkevan agentin saappaisiin. P-3 selviää robottien hyökkäyksestä sotilaskoulutuksensa avulla ja lähtee selvittämään, mitä oikein tapahtui, ja miten robottikapina voitaisiin pysäyttää.

Mundfishin kehittämä Atomic Heart oli alun alkaenkin erikoinen peliprojekti. Kokonaan uuden studion kehittämän räiskintäpelin luvattiin olevan graafisesti hyvin vaikuttava, mikä herättää aina epäilyksiä siitä, onko tavoitteet asetettu liian korkealle.

Graafisella osastolla Mundfish on epäilyistä huolimatta onnistunut hienosti. Atomic Heart on aidosti näyttävä peli, joka esittelee heti alkumetreillä kiinnostavan maailman täynnä upeita yksityiskohtia. Vastaan asettuvat robottikammotukset ovat painajaismaisen mielikuvituksellisia ja atomiajan Neuvostoliitto kiinnostava ympäristö, johon uppoutuisi mielellään enemmänkin.

Harmillisesti Atomic Heartin maailmaa ehditään taustoittaa vain muutama minuutti ennen rähinän alkamista.

Atomic Heart vuorottelee tiukassa putkessa kulkevien osuuksien ja avoimen maailman välillä. Suurin osa juonesta sijoittuu maanalaisiin bunkkereihin, kun taas välillä piipahdetaan pinnalla avoimessa maailmassa, ennen suuntaamista seuraavaan bunkkeriin. Valitettavasti avoimen maailman osuus jää hyvin pintapuoliseksi ja tuntuu, että se on lisätty peliin lähinnä sen takia, että pelin ”speksilistaan” on voitu vetää ruksi kohtaan avoin maailmaan.

Rehti Metro-henkinen tunnelijuoksu olisi kuitenkin ollut Atomic Heartille aivan yhtä pätevä toteutustapa. Ehkä parempikin.

Metrojen lisäksi Atomic Heart ottaa selvästi vaikutteita BioShockeista, erityisesti BioShock Infinitestä. Atomic Heart ei kuitenkaan onnistu rakentamaan ja taustoittamaan maailmaansa yhtä huolella kuin BioShockit, mikä on suuri harmi. Peli esittelee jatkuvalla syötöllä kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä konsepteja, mutta niitä ei käsitellä sen pidemmälle.

Ylipäätään pelin tarinasta on hankala lukea, mitä se yrittää sanoa.

Atomic Heartissa ylistetään suoraan teknoutopia-Neuvostoliittoa, ja Neuvostoliittoa koskevaa kritiikkiä pitää lukea välillä rivien välistä, vaikka utopistinen järjestelmä toki kaatuukin ihmisten ahneuteen. Mundfishin mahdolliset kytkökset Venäjään ja venäläisiin sijoittajiin ovat myös puhuttaneet pelimedioissa. Tilannetta pahentaa, että P-3 on päähenkilönä koomisen naiivi ja pihalla poliittisista agendoista.

Yksi Atomic Heartin suurimmista ongelmista onkin, että pelaajan hahmo on raivostuttava, tyly ja suoraan sanottuna tyhmä. Kyse on karikatyyrimäisestä B-luokan toimintasankarista, joka ensin kysyy miten jokin asia toimii, ja valittaa jo vastauksen puolivälissä selityksen kuulostavan tylsältä. Hahmo on myös ääninäytelty englanniksi niin huonosti, että kieli kannattaa suosiolla vaihtaa venäjään.

Toisena ”päähenkilönä” nähdään P-3:lle erilaisia erityiskykyjä antava erikoishansikkaaseen yhdistetty tekoäly Charles, jonka avulla voi vaikkapa tyhjentää kaikkien huoneiden lipastot ja kaapit pitämällä nappia pohjassa, tai antaa vastustajille sähköiskuja.

Atomic Heartin kamppailussa on hyviä ja huonoja puolia. Uusia aseita ja kykyjä jaetaan mukavaa tahtia, mutta viholliset tuntuvat välillä syövän luoteja ja hauleja kuin pesusienet. Erityisesti tämän huomaa pomotaisteluissa, vaikka mielikuvitukselliset loppuvastukset ovatkin sinällään taistelujen parasta antia. Myös perusvihollisissa riittää vaihtelua. Silti kamppailua leimaa yleinen geneerisyys, eikä pelkkä räiskintä jaksa kannatella Atomic Heartia.

Kokonaisuutena Atomic Heartissa on paljon potentiaalia, joka kuitenkin tuntuu valuvan hukkaan. Peli esittelee kiinnostavan maailman täynnä ideoita joihin haluaisi perehtyä tarkemmin, mutta käsikirjoitus, dialogi ja ääninäyttely ovat kehnoja, eivätkä hyötykäytä maailman potentiaalia. Puhtaana toimintaräiskintänäkään Atomic Heart ei ole parhaimmillaan, sillä räiskintä tuntuu kovin geneeriseltä.

Peli on kuitenkin graafisesti upea, ja siitä pitää antaa uudelle pelistudiolle plussaa. Myös tekninen toimivuus on pääsääntöisesti hyvällä tasolla, vaikka ruudunpäivitysnopeus sakkaakin silloin tällöin.

ATOMIC HEART

Arvosana: 2,5/5

”Atomic Heart esittelee paljon kiinnostavia ideoita, joita ei kuitenkaan viedä loppuun saakka.”

Ilari Hauhia

”Olen ollut mukana Muropaketin toiminnassa vuodesta 2016 saakka ja osallistun nykyään peli-, tietotekniikka- ja mobiiliaihealueiden uutisointiin sekä peli- ja laitetesteihin. Pelien osalta rakastan erityisesti kilpailullisia moninpelejä, mutta niiden ohella pelaan laajasti kaikkien genrejen edustajia. Tietotekniikan ja mobiililaitteiden osalta erityisesti uusia innovaatioita esittelevät laitteet ovat omaan mieleeni.”

Muropaketin uusimmat