Uusimmat

Arvostelu New Tales from the Borderlands ei ole edeltäjänsä veroinen, mutta uutuuspeli yrittää kovasti

21.10.2022 20:32 Joonas Pikkarainen

New Tales from the Borderlands

New Tales from the Borderlands pistää parastaan ja ampuu vitsejä pelkällä sarjatulella, mutta kaikki muu on jätetty sivuun. Pelaajan huumorintajusta riippuen luvassa on siten joko hersyvää sekoilua tai passiivista tuijottelua.


New Tales from the BorderlandsNimi: New Tales from the Borderlands
Julkaisupäivä: 21.10.2022
Alustat: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 & 5, Xbox One & Series X/S & Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arviota varten: 10 tuntia


Sittemmin kaatunut ja uudestisyntynyt Telltale Games tuli männä vuosinaan tunnetuksi episodimaisista seikkailupeleistään, joiden laatu vaihteli laajalti. Studion kouriin tarttui vuosien varrella niin The Walking Dead, Game of Thrones, Minecraft kuin Fableskin. Yksi poikkeuksellisimmista yhteistöistä oli vuosina 2014-2015 julkaistu Tales from the Borderlands, joka sovitti Gearbox Softwaren suositun räiskintäpelin tarinalliseksi seikkailuksi. Vielä poikkeuksellisempaa oli pelin kiitelty laatu, sillä se on kenties edelleenkin yksi hauskimmista peleistä koskaan.

Rajamaiden tarinat jatkuvat nyt uusien kujeiden merkeissä. Tuotanto on siirretty ulkopuolelta takaisin alkuperäisen pelisarjan omistavalle yhtiölle, ja New Tales from the Borderlandsin kehityksestä vastaa Gearbox Studio Québec. Gearbox itsessään tunnetaan tosin ensisijaisesti räiskinnöistään, joten kehitysapuun pyydettiin myös liuta entisiä telltalelaisia. Harmillisesti lisäapukin olisi ollut tarpeen, sillä uutukainen jää kauaksi esikuvansa loistosta.

New Tales from the Borderlands

New Tales from the Borderlands on alkuperäisteoksen henkinen seuraaja, joten se ei vaadi alleen aiempaa tuntemusta. Edeltäjältä on tosin lainattu episodeihin jaettu formaatti, joskin taannoisen Life is Strange: True Colorsin lailla kaikki jaksot julkaistaan samanaikaisesti. Tuttua on myös visuaalista novellia mukaileva pelattavuus, jossa pääosa ajasta tapitetaan välivideoita. Ettei touhu jäisi täysin passiiviseksi, päästään toisinaan näpyttelemään painikkeita QTE-tapahtumien yhteydessä tai valitsemaan tilanteeseen sopivaa dialogia keskusteluissa.

Pelissä on myös osuuksia, joissa pelaaja pääsee itsekin ohjaamaan hahmoja, mutta nämä jäävät auttamattoman vähäisiksi. Esimerkiksi pelin toinen episodi koostuu lähes tyystin yhtäjaksoisesta välivideosta yhtä pariminuuttista kävelyosuutta lukuun ottamatta. Pelattavat alueet eivät ole myöskään järin monipuolisia, sillä alueilla on usein vain muutamia interaktiivinen asia ja niiden vähäiset pulmat ratkovat käytännössä itse itsensä. Jopa erillinen Mortal Kombat -klooni, Vaultlanders, on niin masentavan yksinkertainen, ettei sen kerättäviä hahmoja meinaa jaksaa edes kerätä.

Millään näistä ei tietenkään ole liioin väliä, jos meno itsessään tuntuu mielekkäältä. Paino sanalla jos.

New Tales from the Borderlands

Vertailu alkuperäiseen on aina jokseenkin turhaa, mutta Tales from the Borderlands muistetaan ennen kaikkea loistavasta huumorista, erinomaisesti kirjoitetuista hahmoista, yllättävästä syvyydestä sekä tietenkin täysin reikäpäisestä menosta. Gearbox pyrkii tavoittelemaan tätä kaikkea, eikä tekijöitä voi parjata ainakaan yrityksen puutteesta. Miltei jokainen kohtaus ja jopa jokainen repliikki on vuorattu joko populaarikulttuurin viittauksella, nokkelalla sutjautuksella tai muuten vain hauskaksi tarkoitetulla heitolla, mikä näkyy ja ennen kaikkea tuntuu.

Valitettavasti näiden osumaprosentti jää vain melko alhaiseksi.

Huumori on tosin tunnetusti subjektiivista, joten jollekin toiselle New Tales from the Borderlandsin letkautukset voivat olla puhtaita täysosumia. Eivätkä ne itsellenikään olleet huonoja, mutta ne onnistuivat vain harvakseltaan naurattamaan tai ne tuntuivat liian ennalta-arvattavilta. Tunnelma pysyy tästä huolimatta onneksi pääosin kepeänä, mutta kun peli selkeästi yrittää kutitella pelaajan nauruhermoja jatkuvaan otteeseen, lopputulos tuntuu väkisin hieman pakotetulta.

New Tales from the Borderlands

Suurin ongelma New Tales from the Borderlandsin huumorissa – tai sen puutteessa – on yhtenäisyyden puute. Kaikki mahdollinen pieruhuumorista lähtien on heitetty mukaan, minkä vuoksi kohtauksissa revitellään vain revittelemisen ilosta. Ja useimmiten tätä ei myöskään jätetä hyödyntämättä. Hahmojen omat draamankaaret jäävät jalkoihin, kun kaikki on pitänyt kuorruttaa toinen toistaan paremmalla vitsillä. Kohtaukset muuttuvatkin nopeasti bongaa viittaus -leikeiksi, eikä tarina itsessään nouse oikeuksiin.

Juoni seuraa kolmea Promethean asukasta, jotka ajautuvat ristituleen megakorporaatioiden ryhtyessä sotimaan keskenään. Pelaajan ohjaksiin saapuvat epävarma mutta hyväntahtoinen tutkija Anu, tämän vähän liiankin itsevarma veli Octavio ja vihanhallintaongelmista kärsivä Fran, jotka ovat pelisarjalle tyypilliseen tapaan hyvin persoonallisia tapauksia. Kolmikon matkaa seurataan näiden ryhtyessä puolivahingossa holvinmetsästäjiksi, mutta todellisuudessa päähenkilöillä ei ole keskenään liioin muuta yhteistä kuin käsikirjoituksen sanelemat raamit.

New Tales from the Borderlands

Genrelle tyypilliseen tapaan kässäriä päästään kuitenkin muokkaamaan rajallisesti mieleisekseen tekemillään valinnoilla. Suurin osa näistä koskee lähinnä dialogia, jolloin pelaaja pystyy esimerkiksi vaikuttamaan Octavion taco-intouteen. Monet näistä tuntuvatkin lähinnä merkityksettömiltä ja tarjoavat lähinnä vaihtoehtoisia vitsejä. Toisinaan valinnat ovat aavistuksen konkreettisempia ja saattavat johtaa hahmojen kohtaloon. Kolmikon keskinäistä kanssakäymistä mitataan lisäksi erillisillä mittareilla, joiden kerrotaan vaikuttavan pelin loppuun. Todellisuudessa pelikerroissa voi olla enemmänkin eroja, mutta yhden läpipeluun perusteella tästä on vaikea sanoa mitään konkreettista.

Illuusio tuntuu olevan tosin melko vahva, sillä muutamissa QTE-kohtauksissa ei tunnu olevan juonen kannalta mitään merkitystä, painaako pelaaja ruudulla näkyvää tositetta vai ei. Kohtaus eteni tästä huolimatta täysin samalla tavalla ja pakotti hahmot tekemään juuri niin kuin käsikirjoittajat halusivat – ei niin kuin pelaaja halusi. Monesti tilanne myös saatetaan korjata välittömästi, jolloin teolla ei tuntunut olevan mitään merkitystä.

New Tales from the Borderlands

Visuaalisesti peli näyttää sen sijaan upealta ja hyödyntää Borderlandsille ominaista cel shading -tekniikkaa luodakseen sarjakuvaa muistuttavan ilmeen. Hahmot ja maisemat ovat tästä huolimatta yksityiskohtaisia ja upeasti animoituja. Peliä katsookin mielellään, mikä on oikeastaan siunaus, sillä valtaosa ajasta kuluu nimenomaan ruutua passiivisesti tapittaessa.

New Tales from the Borderlands yrittää kovasti olla niin kuin esikuvansa, mutta toteutus ei yllä alkuperäistiimin ammattitasolle. Promethean uudet tarinat jäävät kokonaisuudeltaan kovin tasapaksuiksi, eivätkä sen hahmot nouse kuriositeettia mielenkiintoisemmiksi. Jos pelin huumori kolahtaa, silloin sitä on tarjolla riittämiin, mutta valitettavasti jatkuva vitsitulva jättää kaiken muun varjoonsa.

NEW TALES FROM THE BORDERLANDS

Arvosana: 3/5

”Odotetussa jatkossa vitsiä riittää kyllä koko reissun ajaksi, mutta naurattamaan se ei ennätä kuin harvakseltaan.”

Joonas Pikkarainen

"Olen lähetellyt outoja raaputuksiani peleihin ja elokuviin liittyen Muropakettiin vuodesta 2018 alkaen. Läpi elämäni jatkunut intohimo on jostain syystä kiinnostanut myös TechRadarin, Pelaajan, IGN:n, KonsoliFIN:in ja muiden medioiden lukijoita, jotka ovat saaneet sietää turinoitani jo toista vuosikymmentä. Kun en kirjoita peleistä, elokuvista ja/tai teknologiasta, käytän kaiken vapaa-aikani näiden parissa. Pääväylien lisäksi meikäläistä voi seurata myös useimmissa sometileissä tunnuksella @Pjorkkis."

Muropaketin uusimmat