Arvostelu: Nintendo Switchin roolipeli I Am Setsuna horjuu pelattavuuden kohdalla

Tekijä: Tokyo RPG Factory
Julkaisija: Square Enix
Testattu: Switch
Saatavilla: PC, PlayStation 4 & Switch
Pelaajia: 1
Muuta: ladattava peli, hinta 39 euroa
Arvostelija: Miikka Lehtonen

I Am Setsunan surullinen tarina, eteerinen soundtrack, kaunis grafiikka ja kiinnostava tarina ovat A-luokkaa. Valitettavasti pelattavuus ei yllä samalle tasolle.

Square Enixin julkaisema ja Tokyo RPG Factoryn kehittämä I Am Setsuna on yksi Nintendon Switch-konsolin julkaisupeleistä, ja kuten moni muukin, on se nähty jo aiemmin muilla alustoilla. Koska kovin moni pelaaja ei todennäköisesti sitä pelannut, ja Switchin harvalukuisessa julkaisupelien valikoimassa hyvätkin pelit ovat kullan arvoisia, uudelleenjulkaisu on ihan perusteltu ja ymmärrettävä ratkaisu.

Pelinä I Am Setsuna ei ole lainkaan hullumpi. Sen loputtoman lumen alle hautautuvaa maailmaa hallitsevat hirviöt, jotka hyökkäilevät jatkuvasti ihmiskunnan vähälukuisten rippeiden kimppuun. Ihmiset piileskelevät linnoitetuissa kylissään ja yrittävät parhaan kykynsä mukaan hätistellä hirviöitä kauemmas.

Äärimmäinen tilanne vaatii äärimmäiset keinot, ja tässä tapauksessa se on uhraus.

Vanha kansanviisaus tietää kertoa, että kun kerran sukupolvessa yksi nuori tyttö lähetetään vapaaehtoiseksi uhrilahjaksi kaukaiseen maahan, hirviöpopulaatio pysyy kurissa ja muut saavat elää rauhassa. Edellisestä uhrauksesta on aikaa vain 10 vuotta, mutta hirviökannat räjähtävät käsiin. Niinpä syrjäinen kylä lähettää matkalle uuden uhrin, nuoren Setsuna-tytön. Setsuna on kaikkien rakastama, lämmin ja epäitsekäs persoona, jonka kohtalo vaikuttaa kovin kurjalta. Mukaan lyöttäytyy sekalainen pino saattajia, myös mystinen palkkasoturi, joka alun perin palkattiin tappamaan Setsuna.

Näin mielenkiintoisesta tilanteesta alkaa noin 10-15 tunnin mittainen tarina, joka käsittelee yllättävän synkkiä aiheita. Suuressa roolissa ovat Setsunan ja tämän kumppaneiden persoonallisuudet ja taustat. Kullakin on matkalle lähtiessä omat painolastinsa, eikä tilanne ole muutenkaan aivan niin yksinkertainen kuin voisi olettaa.

Tarina on todennäköisesti I Am Setsunan parasta antia, joskin se saa mainiosti tukea tyylitellyn kauniista grafiikasta ja upeasta soundtrackista. Loputtoman lumen peittämät maisemat ovat tylyn kauniita, ja taustalla soi vähävireinen soundtrack, jonka ainoa soitin on yksinäinen piano. Näin muodostuu tunnelma, joka on hyvin kaukana perinteisistä JRPG:istä. Setsunan tyyli jakaa varmasti mielipiteitä, mutta itse pidin siitä kovasti.

I Am Setsunan mekaniikat ovat yhdistelmä kiinnostavia ja vähän puolivillaisia ideoita. Kehittäjät ovat tunnustaneet itsekin, että legendaarinen Chrono Trigger on ollut eräs pelin inspiraationlähteistä. Tämän kyllä uskoo helposti. Koska Chrono Trigger sattuu olemaan yksi suosikkipeleistäni, en pidä vaikutteita lainkaan huonona juttuna.

Chrono Trigger -vaikutteet tarkoittavat sitä, että viholliset sompailevat osana samaa maailmaa kuin pelaajakin. Kun kävelee liian lähelle, kamera lukitaan paikalleen taistelua varten. Viholliset liikkuvat vapaasti ja reaaliaikaisesti pitkin ruutua, ja jos joku ryhmäläisistä käy vaikka huitaisemassa monsteria miekallaan, iskun jälkeen tämä jää seisomaan kohteensa viereen.

Sijoittumisella onkin siis jonkin verran väliä, koska esimerkiksi AOE-hyökkäykset osuvat vain kohteen lähellä oleviin. Käytännössä hyökkäysten etäisyydet – joita ei sen kummemmin merkitä tai ilmoiteta pelaajalle – ovat kuitenkin sen verran suuria, että useimmiten AOE-hyökkäykset osuvat kaikkeen mahdolliseen.

Taistelua käydään Squaren legendaaristen pelien tapaan vuoropohjaisesti. Jokainen hahmo voi tehdä normaalin hyökkäyksen, käyttää erikoistekniikkaa tai napata esineen suuhunsa vuorollaan. Iskujen välissä odotellaan, että vuoromittari täyttyy, jolloin voi taas toimia uudelleen. Lopun aikaa pyöritellään peukkuja.

Erikoistekniikat ovat I Am Setsunan seuraava suuri kädenojennus Chrono Triggerin suuntaan. Esikuvan tavoin nytkin kaksi tai useampi hahmo voi yhdistää voimansa vaikka suoraan Chrono Triggeristä lainattuun X Strike -hyökkäykseen, joka piirtää ruudulle palavan rastin ja vahingoittaa kaikkia sen alle jääviä vihollisia.

Nämä tekniikat ovat eräs I Am Setsunan kiinnostavimmista ideoista, sillä niitä ei suinkaan ole hakattu kiveen. Kaupungeista löytyy mystisiä maageja, jotka vaihtavat hirviöiltä kerättyjä raaka-aineita kykyjä sisältäviin jalokiviin. Näitä voi sitten kohtalaisen vapaasti pudotella haluamilleen hahmoille, jolloin esimerkiksi sen ainoan parantajan lähteminen ryhmästä ei ole takaisku eikä mikään. Sopivat kivet vain kehiin ja taas loitsut lentävät!

Taistelu kärsii parista ongelmasta. Ensinnäkin I Am Setsuna ei selitä juuri mitään mekanismejaan tai tarjoa edes mitään keinoa selvittää minkään digitaalisen ohjekirjan tai vastaavan avulla, mitä ruudulle paukahtelevat termit tarkoittavat. Eipä silti että sillä olisi kamalasti väliä, sillä taistelu on 99% ajasta unettavan helppoa puuhaa. Perushirviöt kaatuvat kuin vilja niittokoneen edessä. Harvinaista on, jos taistelu jatkuu pelaajan ryhmän ensimmäisen vuoron jälkeen.

Aikamoinen polariteetin vaihdos tapahtuu pomomatseissa, jotka ovat yksinkertaista matematiikkaa.

Ehditkö pieksemään pomon kumoon, ennen kuin parantajalta loppuu mana ja ryhmä kuolee? Tilaa taktikoinnille ei ole hirveästi, vaan kyse on todellakin siitä, että vain pystyy parantamaan pomon tiheään tekemät vahingot tarpeeksi kauan. Pelisuunnittelu on muutenkin aika vanhanaikaista. Usein tarinassa eteneminen tarkoittaa sitä, että juostaan samaa pientä kartta-aluetta päästä päähän kerran toisensa jälkeen täyttämässä yksinkertaisia, mutta lukuisia tavoitteita.

I Am Setsunan Switch-versio on tehty todella laadukkaasti. Peli pyörii TV-ruudussa täydellä 1080p-resoluutiolla ja jouhevasti pyöriikin. Tabletilla resoluutio luonnollisesti putoaa 720P:hen, mutta hyvältä se silti näyttää. Mitään suorituskykyongelmia tai muita töksähtelyjä ei tullut vastaan, joten käännöksestä nousee peukku.

I Am Setsuna olisi voinut olla erinomainen peli.

Se on nyt jo aika lähellä tuota korkea-arvoista tavoitetta, mutta muutamat todelliset ongelmat tylsyttävät kirkkaimman kärjen. Ongelmista huolimatta jäljelle jää hyvin persoonallinen ja omalla tavallaan hurmaava, melankolinen roolipeli. Rauhallisemmasta tahdista ja tarinankerronnasta pitävät voivat löytää I Am Setsunasta todellisen kätketyn jalokiven, mutta monelle roolipelurille ongelmat ovat todennäköisesti liikaa. Harmi!