Arvostelu: P.A.M.E.L.A.:n hidastempoinen selviytymiskauhu saattaa koukuttaa sadoiksi tunneiksi

Tekijä: NYVE Studios
Julkaisija: NYVE Studios
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5 3570K 3.4 GHz, 16 Gt muistia, NVidia GTX 970
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows 7 tai uudempi, Intel Core i5-2300 2,8 Ghz tai vastaava prosessori, 8 gigatavua muistia, NVIDIA GTXX 550 Ti tai vastaava näytönohjain
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, kehitteillä oleva early access peli, hinta 22,99 euroa (Steam)
Arvostelija: Juho Anttila

Jos populaarikulttuuria on uskominen, utopiat ovat kaikkein vaarallisin paikka asua. Jotain menee vikaan aina, niin myös P.A.M.E.L.A.-pelin osuvasti nimetyssä futuristisessa Edenin kaupungissa.

Kadut ja käytävät kumisevat tyhjyyttään, ellei omituisen sairauden raivotautisiksi ajamia kaupunkilaisia ja turvarobotteja lasketa. Kryotankista heräävälle pelaajalle jää yksi, lähes mahdoton haaste: selviytyminen.

Selviytymiskauhu on viime vuosina kokenut niin pahan ylitarjontavyöryn, että jokainen uusi tulokas herättää pelkällä olemassaolollaan ihastuksen sijaan pelkkiä kyllästyneitä huokauksia. P.A.M.E.L.A. kuitenkin edes yrittää löytää aiheeseen omaperäistä lähestymiskulmaa.

Vuodesta 2014 saakka pienen tiimin voimin kehitetty peli on ehtinyt keräämään ympärilleen jo melko paljon positiivista pöhinää. Steam Greenlight -palvelun seulan pikavauhtia läpäissyt peli on päässyt jo varhaisessa vaiheessa myös medioiden suurennuslasien alle, eikä palaute ole tähän mennessä ollut negatiivisimmasta päästä.

Selviytyminen on yksinäistä

P.A.M.E.L.A. ei sovi kärsimättömille. Ruudulla vilahtaa muutama tutoriaaliviesti, mutta muuten yksinäisyys iskee niin pelimaailman kuin pelin käyttöliittymänkin kohdalla. Kädestä pitelemistä on turha odottaa ja pian käy selväksi, ettei reittikään ole ennalta määrätty.

Toisin kuin juonivetoisemmat lajitoverinsa, P.A.M.E.L.A. ei rakenna tunnelmaa ohjatusti. Ympäristöt ovat toki etenkin aluksi synkeän ahdistavia – myöhemmin tosin myös valoisia ja värikkäitä – , mutta pelottavan sijaan ennemminkin aution painostava ilmapiiri syntyy ilman käsikirjoitettuja juonenkäänteitä ja nostatusta. Sieltä täältä löytyvät päiväkirjamerkinnät ja nauhoitteet avaavat paratiisin romahdukseen johtanutta tapahtumaketjua. Tehokeinoa on paha mennä väittämään kovinkaan omaperäiseksi, mutta ratkaisuna se toimii oikein hyvin P.A.M.E.L.A.:n avoimessa maailmassa.

Pian käy myös selväksi, että eloonjääminen on taistelua niin nälkää, janoa kuin viimeisiä eloonjääneitäkin vastaan. Sairastuneet kaupungin asukit ovat käytännössä yhden sortin zombeja, joista henki lähtee tosin muutenkin kuin päähän ampumalla. Taisteleminen on kuitenkin sen verran kömpelöä, että varsinkin ennen kunnollisen aseen löytämistä yhteenotot pyrkii mieluummin välttämään.

Kuolema on tyly

Selviytymiskauhupelit edustavat tyypillisesti joko verkossa pelattavaa vapaata selviytymistaistelua tai yksin nautittavia juonivetoisia kokemuksia. P.A.M.E.L.A. asemoi itsensä johonkin näiden kahden välimaastoon. Avoin maailma ja tietynlainen päämäärättömyys on sukua muodikkaan moninpelattaville kauhuseikkailuille, mutta P.A.M.E.L.A. tarjoaa tämän reseptin vain yksin pelattavaan muotoon leivottuna. Tämä tuntuu kieltämättä välillä suorastaan heikkoudelta.

Selviytyminen ja Edenin tarinan selvittäminen vaatii jatkuvaa resurssien metsästämistä, uusien alueiden tutkimista ja myös tukikohdan rakentamista. P.A.M.E.L.A. pitää sisällään melkoisen määrän erilaisia mekaniikkoja, joilla tätä mallinnetaan. Samalla peli kertoo varsin huonosti pelaajalle kuinka nämä mekaniikat oikein toimivat.

Peli sisältää monipuoliset mahdollisuudet muun muassa oman tukikohdan rakentamiseen ja varusteluun, mutta itselleni jäi oikeastaan koko testijakson aikana epäselväksi se, miten kaikki härvelit saa pelaamaan yhteen. Inventaarion, päiväkirjan ja monen muun ominaisuuden sisältävä rannetietokone tekee yhtä jos toista, mutta mitä niillä tehdään, siinäpä vasta kysymys. Monia toimintoja kun ei oikeastaan tarvita lainkaan, tai niiden tarkoitus ei vain auennut peliajan puitteissa.

Seikkailun alussa näkyvillä on käytännössä suuri määrä toimintoja, joista vain pieni osa on oikeasti käytettävissä. Lupaus moniulotteisesta kehittymisestä, uudenkiiltävien varusteiden etsimisestä ja uusista ominaisuuksista kannustaa tutkimaan maailmaa, mutta samanaikaisesti kovin tyly tallennusmekanismi syö pelimotivaatiota.

Monen roguelike-pelin tapaan myös P.A.M.E.L.A.:ssa kuolema on tyly ja lopullinen. Henki on pois kerrasta, ja tämän jälkeen matkaa jatketaan uudella kryotankista kaivettavalla kloonilla. Etenkin alussa tämä johtaa helposti turhautumiseen. Ensimmäisen alueen hiljaiset käytävät kun on kerralla nähty. Myöhemmin niiden tamppaaminen lähinnä tympii. Vika ei suinkaan ole pelimekaniikassa, joka toimii monessa muussa yhteydessä paremmin, vaan siitä, että pakkotoisto toimii huonosti näin hiljaisessa ja hitaassa pelissä. Matkan takaisin kuolonpaikalle soisi olevan huomattavasti tapahtumarikkaampi ja nopeampi kuin nyt.

Toki P.A.M.E.L.A. tarjoaa jatkuvuutta myös kuolemien yli. Kokemus kertyy hengenkin lähtiessä, ja tasonnousun myötä hahmoa saa pumpattua vahvemmaksi kaksihaaraisen kykypuun avulla. Samoin esimerkiksi inventaariotilan kasvattaminen säilyy myös kuoleman yli, joten ajan myötä hahmo vahvistuu ja pelaaminenkin helpottuu vastaavasti.

Kovin, kovin keskeneräinen

Kuten yllä olevasta saattoi tulkita, P.A.M.E.L.A. ei hitaalta lähestymistavaltaan ollut aivan minun pelini. Ikävä kyllä se on myös kaikkea muuta kuin valmis peli. Early Access näkyy ja tuntuu, välillä tuskastuttavalla tavalla. Jo pelin aloittaminen on vielä tätä kirjoittaessa hämmentävän hidasta. Ensimmäinen latauskerta kestää minuuttitolkulla, mistä P.A.M.E.L.A. toki varoittaa ystävällisesti samaisessa latausruudussa. Tekijät toki lupaavat tehdä asialle jotain, mutta ainakin toistaiseksi pelin aloittaminen kestää luvattoman kauan.

Viimeisimmän päivityksen jälkeen myös pelin tallennusmekaniikka toimii, joten seikkailusta voi poistua ja palatessaan pääsee jatkamaan siitä, mihin sattui jäämään. Testijakson alkupuolella näin ei vielä ollut, vaan pelin keskeyttäminen johti samalla kaiken edistymisen menettämiseen. Ehkä tämä ongelma on osaltaan syy siihen, että kyllästyin P.A.M.E.L.A.:n ensimmäiseen alueeseen pahan kerran.

Kaatumatautia tai pahoja graafisia bugeja ei sattunut eteen liiaksi, mutta kaikesta huokuu tunne siitä, että ominaisuuksia puuttuu. Sinällään hienosti mallinnetut maisemat tuntuvat liian tyhjiltä ja karuilta eikä teoksella ole tarjota oikein mitään sellaista, mikä kannustaisi tutkimaan vielä seuraavan kerroksen. Eden on mallinnettu sinällään hienosti, mutta pelisuunnittelun näkökulmasta asiat olisi voitu tehdä paremminkin.

P.A.M.E.L.A. on ristiriitainen tapaus. Jotkut tulevat rakastumaan peliin syvästi ja upottamaan siihen jopa satoja pelitunteja. Suuri yleisö kuitenkaan tuskin innostuu näin hidastempoisesta vaelteluseikkailusta. Yli 20 euron hintalappu on myös perin suolainen hinta selvästi keskeneräisestä, joskin monilta osin lupaavasta pelistä. Kokeilkaa vain omalla vastuullanne.