UUSIMMAT

Arvostelu | PlayStation 5:n julkaisupeli Godfall on tuskin jaksanut kiinnostaa edes tekijätiimiä

16.12.2020 12:45 | Joonas Pikkarainen

Rasittavilla suunnitteluratkaisuilla tärvelty toimintaroolipeli ei ole mitään muuta kuin pintaa.


Julkaisupäivä: 12.12.2020
Studio: Counterplay Games
Julkaisija: Gearbox Publishing
Saatavilla: PC (Windows) & PlayStation 5 (testattu)
Pelaajia: 1-3
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 5 tuntia


Counterplay Gamesin toimintaroolipeli Godfall oli ensimmäinen PlayStation 5:lle julkistettu peli, joten se luonnollisesti keräsi ympärilleen varsin kohtuullisen hypen. Loottimätkinnäksi kuvailtu näyttävä toimintapeli sai ruutuaikaa ja markkinointia kiitettävästi, mutta sekään ei estänyt peliä katoamasta julkisuudesta lähes välittömästi julkaisun myötä.

Eikä ihme, sillä en ole hetkeen pelannut peliä, joka yrittää niin aktiivisesti sabotoida omaa pelattavuuttaan kuin Godfall.

Kyseessä on kolmannen persoonan toimintapeli, jota voisi kuvailla Warframen tai Destinyn tuliaseita käyttämättömäksi sukulaiseksi. Konseptitasolla pelattavuus on sama: tehtäviä suorittamalla kerätään kokemusta ja parempaa kamaa, jolla päivittää hahmoa paremmaksi ja taistella taas alati haastavampia vihollisia vastaan. Kaikki tästä eteenpäin onkin sitten melkein alamäkeä.

Aloitetaan vaikka siitä ilmeisimmästä, eli verkkopuolesta. Godfall on mahdollista pelata läpi täysin yksin, mutta siitä huolimatta peli vaatii jatkuvan verkkoyhteyden. PlayStation 5:n kohdalla se tarkoittaa siis maksullista PlayStation Plus -jäsenyyttä. Kokemuksessa ole kuitenkaan mitään, mikä pakottaisi olemaan verkossa, mutta asia nyt vain on niin.

Onneksi mukana on sentään kolmenpelattava yhteistyötila, vaan jottei asia menisi liian käytännölliseksi, ei pelissä ole lainkaan seuranhakua. Toisin sanoen tuntemattomien kanssa ei ole edes mahdollista pelata, vaan yhteistyö onnistuu ainoastaan kahden kaverin kera. Koska syyt.

Loottimätkintänä Godfall luottaa pelaajalle auliisti jaettaviin varusteisiin, jotka paranevat niin nopeasti, ettei vanhoja ennätä hädin tuskin pukea edes päälle. Onneksi vanhat voi pistää osiksi, joilla päivittää tulevia kamppeita, vaan eihän tätäkään ole voitu tehdä helpoimman kautta. Hahmon varustevälilehdestä ei nimittäin voi purkaa turhia kamppeita lainkaan, vaan sitä varten täytyy mennä muutoin täysin turhalle toiselle välilehdelle. Koska jälleen syyt.

Jottei asia olisi vain näin yksinkertaista, siirtyy kursori jostain käsittämättömästä syystä aina valikon yläpäähän puettuaan uuden varusteen, jolloin hahmon kahdeksan eri puettavan kohdan läpikäyminen on raivostuttavaa edestakaisin seilaamista. Tämä voi kuulostaa mitättömältä kitinältä, mutta kun puolet pelistä kuluu varusteita vaihtaessa, lisää se peliin yllättävän nopeasti täysin turhia minuutteja pelkästään käyttöliittymän kankeuden vuoksi.

Ja mainitsinkos jo sen, ettei varusteita voi ylipäätään tuhota, jos ne on jo kertaalleen varustanut jollekin kahdestatoista eri Valorplate-haarniskasta? Ja joita ei voi vaihtaa ylleen kuin tehtävien välissä olevassa Sanctumissa?

Haarniskat itsessään ovat olevinaan Godfallin uniikki juttu, mutta todellisuudessa ne poikkeavat toisistaan lähinnä kosmeettisesti. Kullakin avattavalla Valorplatella on toki oma erikoisuutensa, mutta nämä rajoittuvat lähinnä siihen, haluatko tehdä prosentuaalisesti saman verran lisävahinkoa sähköllä, myrkyllä, liekillä tai jollain muulla elementillä. Huisin monipuolista!

Sanctum on samalla pelaajan juonta edistävä tukikohta, jossa ei tosin tehdä muuta kuin puhuta alueen kahdelle ainoalle sivuhenkilölle. Suurempi juoni kertoo kahden veljeksen välisestä sodasta ja maailmaa on toki taustoitettu kerättävillä esineillä, mutta käytännössä tarinapuoli on mitätön sivuseikka varsinaiselle pelattavuudelle.

Godfallin pelialueet koostuvat kolmesta keski-isosta avoimesta maailmasta, joiden nurkat käyvät ankean tutuiksi jo tunneissa pelaajan suorittaessa keskenään identtisiä tappotehtäviä näiden käytävillä. Edes kampanja ei tuo tähän mitään poikkeusta, vaan itse tarinatehtävätkin käskevät suoraan grindaamaan samoja pikkupomoja, jotta näiltä saatavilla poleteilla aukaistaan portti maailman pääpomon luokse. Koska maailmaa ei ole luotu proseduraalisesti, näkymät käyvät toistamaan itseään hyvin nopeasti.

Pienen pieni pelastava tekijä saadaan onneksi taistelusta, jossa on tosin omat kolhunsa. Näistä päällimmäisenä ovat tankkikontrollit, jotka saavat taistelun tuntumaan tarpeettoman kankealta. Hahmon lyömäsuunta on esimerkiksi aina kameran suuntainen, eikä viholliseen lukitus käännä kameraa automaattisesti kohteeseen, vaan vastustajia täytyy seurata jatkuvasti itse oikealla tatilla. Yhdistelmää ei voi pitää järin käytännöllisenä. Lisäksi lukitusta vihollisesta toiseen siirtyminen on tehty niin ikään tarpeettoman hankalaksi, jolloin koko lukitusta tulee harvoin edes käytettyä.

Tämän ulkopuolella toiminta itsessään on varsin mielenkiintoinen, joskin se on auttamattoman raskas. Jälkimmäinen juontaa haarniskoista ja tuo taisteluun tiettyä fyysisyyttä, mutta yllä kuvailtujen kameraongelmien vuoksi se kääntyy useimmiten vain rasittavaksi hidasteeksi. Yleisellä tasolla mekaniikka luottaa perinteisiin kevyihin ja raskaisiin iskuihin, väistöihin, lamautuksiin ja vastaiskuihin, joiden osalta Godfall ei tuo juuri muutosta genreen.

Ainoa poikkeus – ja pelin harvoja hyviä puolia – on omaperäinen Soul Shatter -mekaniikka, joka tuo taisteluun mielekkään lisäulottuvuuden. Kaikki pelaajan tekemät kevyet iskut varaavat suoran vahingon lisäksi siivun vihollisten jäljellä olevasta elämästä, minkä voi aina lunastaa raskaalla iskulla tai erikseen avattavilla tekniikoilla. Lisämekaniikka eliminoi tylsän napinhakkaamisen ja tuo toimintaan pienen siivun taktisuutta.

Lisäksi peli kannustaa nerokkaalla tavalla myös aseiden vaihteluun kesken taistelun, sillä käyttämätön kakkosase kerää jokaisen iskun myötä energiavarausta. Kun varaus on täynnä ja kokoonpanon vaihtaa, tekee se vahinkoa kaikkiin ympärillä oleviin vihollisiin sekä nostaa pelaajan vahingontuotannon hetkellisesti.

Molemmat mekaniikat ovat yksinään erinomaisia lisiä genreen, mutta ne pelkästään eivät pelasta Godfallia kaikilta sen muilta heikkouksilta.

Godfall jääkin lähinnä näyttäväksi toimintaroolipeliksi, jonka lukuisat järjettömät suunnitteluratkaisut tekevät kaikkensa, ettei pelistä voi nauttia. Osa puutteista on korjattavissa päivityksillä ja osa ystävillä, mutta sille on silti syynsä, miksei pelistä ole hirveämmin puitu enää julkaisun jälkeen.

GODFALL

”Tappotylsää tappamista ja itseään toistavaa tehtävärakennetta ei ole edes yritetty pelastaa.”

Muropaketin uusimmat