UUSIMMAT

Arvostelu: PlayStation VR:n Blood & Truth tarjoaa perinteistä raideräiskintää toimintaleffan maisemissa

29.05.2019 20:29 | Joonas Pikkarainen

Oletko aina halunnut tähdittää omaa toimintaelokuvaa? London Studio päästää pelaajat leffastaran rooliin luotien ja räjähdysten täytteisessä raideräiskinnässä.


Julkaisupäivä: 28.5.2018
Studio: SIE London Studio
Julkaisija: Sony Interactive Entertainment
Saatavilla: PlayStation VR (testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arvostelua varten: 6 tuntia


Raideräiskinnät ovat saaneet uutta nostetta virtuaalitodellisuuden myötä, vaikka kehittäjät ovat siirtyneet myös siellä yhä enenevissä määrin pois raiteilta. PSVR:n julkaisukokoelma PlayStation VR Worldin kehittänyt London Studio luottaa kuitenkin kiskoihin uutuuspelillä Blood & Truth, jossa oman elämän toimintasankariksi päästään turvallisesta omasta olohuoneesta käsin.

Blood & Truthia on markkinoitu alusta lähtien nimenomaan elokuvaviittauksin, jossa passiivisen katsojan sijaan pelaaja pääsee itse kokemaan, miltä tuntuisi olla ison budjetin leffan pääosassa. Tällä kertaa tuo päänahka kuuluu erikoisjoukkojen sotilas Ryan Marksille, joka pääsee kotiinpaluun jälkeen palauttamaan perhebisneksen omistuksia takaisin omalle suvulleen lyijyn saattelemana.

Yhdestä näyttävästä kohtauksesta toiseen etenevä juoni ei tarjoa kerronnallisesti keskiverto kesäleffaa enempää sisältöä, mutta se kierrättää jotakuinkin kaikki kuviteltavissa olevat toimintakliseet antaakseen pelaajalle mahdollisuuden kokea niin ikkunoista loikkimiset kuin hidastuksena tehdyt teurastukset. Keskivertoräiskinnästä poiketen virtuaalitodellisuuden tuoma immersiolisä antaa oman säväyksen toimintaan, mutta jos sen pyyhkii sivuun, lopputulos ei ole järin häävi.

Se ei kuitenkaan estä nauttimasta pelin noin kuuden tunnin mittaisesta tarinasta, joka yhdistelee sopivassa tasapainossa räiskintää, oheistoimintaa ja nasevaa keskustelua. Läpi Lontoon vievän juonen aikana päästäänkin niin tiirikoimaan lukkoja, ryömimään tuuletuskanavissa kuin näyttämään keskisormea omalle virtuaaliveljelle – koska mitä muutakaan VR-ympäristössä tapahtuvan keskustelutuokion aikana tekisi? – kun toinen toistaan komeammat lavasteet tarjoavat hetkellistä todellisuuspakoa tappotylsästä arjesta.

Blood & Truth on siis ehtaa eskapismia parhaimmillaan, eikä se yritäkään olla mitään sen enempää. Peli ei tarjoa sisällöllisesti mitään uutta, vaan luottaa täysin virtuaalitodellisuuden vetovoimaan. Monin paikoin se myös onnistuu tehtävässään, kun taisteluhelikopterin sarjatulen hipoessa kantapäitä ja katonrajan jäätyä taakse omat kädet pyörivät kuin huomaamatta villisti ympäriinsä ilmalennon aikana – hidastetusti tietenkin. Onko tämä kaikki lopulta pelistä pyydetyn summan arvoinen on sitten asia erikseen, vaan saman kysymyksen voi kysyä niiltä kymmeniltä jo unohdetuilta toimintaleffoilta, jotka helteinen kesä on saanut katsomaan teattereissa.

Tekijät pyrkivät tosin lisäämään uusintapeluuarvoa kätkemällä kenttiin kerättäviä esineitä, vaihtoehtoisia reittejä sekä erilaisia pelitiloja, joita julkaisussa on vain yksi. Henkilökohtaisesti en kokenut kuitenkaan kaipuuta palata uusintakierrokselle, sillä kokemus itsessään ei lopulta tarjonnut sen enempää kuin PSVR:n julkaisussa nähdyt raideräiskinnätkään tai jo ennen VR:n uusinta tulemista tehdyt lajikumppanit.

Varsinainen pelaaminen toimii sen sijaan pääosin ongelmitta. Move-ohjaimet vastaavat tuttuun tapaan kämmeniä, joihin napataan lonkalta joko pistoolia tai selästä isompaa kanuunaa. John Woolle nyökäten pienemmillä aseilla voi ampua akimbona, minkä lisäksi toista kättä voi käyttää myös tukeakseen tähtäystä. Peräkkäiset Movet tuppasivat vain ainakin itselläni aiheuttamaan toistuvia kameranseurantaongelmia, mikä johti lopulta yhdellä kädellä ampumiseen. Valitettavasti muutoin varsin messevä pumppuhaulikko jäi tämän epävarmuustekijän vuoksi vajaakäytölle.

Interaktio ei rajoitu pelkkään osoitteluun ja liipaisimen paineluun, vaan käsille saa pelin aikana muutakin tekemistä. Lataukset imitoidaan nappaamalla rinnasta lipas ja iskemällä sen aseen pohjaan, minkä ohella muun muassa vihollisten heittämiä kranaatteja voi napata lennosta ja nakata takaisin vastaanottajalle. Tarkempaa tähtäämistä voi harrastaa puolestaan sihtaamalla kohteita oikeaoppisesti tähtäimien lävitse. Tikkaiden kiipeämiset, ovien avaamiset sekä tiirikoinnit ovat nekin tehty mukailemalla tosielämän liikeratoja, eikä toteutuksessa ole moitteen sijaa. Ja immersion suhteen tunne on onnistuneen vahva.

Samaa ei voi sanoa itse liikkumisesta. Automaattisen raiteen sijaan Blood & Truthissa on eräänlainen puolivälimalli, jossa pelaaja päättää, milloin liikutaan ennalta määrättyjen pisteiden välillä. Tällä pyritään simuloimaan päähenkilön sotilastaustaa, jolloin suojien välillä voi liikkua kesken tulitaistelujen. Tämä lisää taisteluihin pientä interaktiivisuutta, kun omaa etenemistään voi rytmittää itse.

Valitettavasti siirtymät tapahtuvat vain niin luonnottomasti liittäen ja samaan suuntaan tapittaen. Esimerkiksi käytäviin astuessa katselusuunta ei suinkaan käänny käytävän mukaisesti, vaan pelaaja tapittaa seinää leijuessaan sivuaskelin seuraavaan pisteeseen. Tulitaisteluissa ongelma on hyvin minimaalinen, kun huomio on pääosin ympäröivässä kaaoksessa, mutta seesteisempien hetkien aikana lukittu katselusuunta saa etenemisen tuntumaan lähinnä vain koomiselta. Toisaalta se ei aiheuta myöskään pahoinvointia, joskin tämä vaihtelee kokijasta riippuen.

Pelistä myös näkee, että tuotantoon on panostettu, mutta valitettavasti PSVR:n suorituskyky ei tee toteutukselle oikeutta. Hahmoanimaatiot näyttävät upeilta ja lavasteet ovat pääosin miellyttäviä, mutta itse hahmot ovat sahalaitaisia pikselimössöjä, eikä terävyydessä ole tosiaan juhlimista. Vaikka peli siis käytännössä rullaa trailereiden visuaalisuudella, se ei käänny visiiriin aivan yhtä maireasti.

Tämä on toki ikuisuuskysymys Sonyn virtuaalikypärän suhteen, eikä millään haavaa suoranaisesti pelin ongelma. Totuus on silti se, ettei PSVR taivu realismiin pyrkivään grafiikkaan, vaan on paljon soveliaampi luovempia ratkaisuja hyödyntävissä tuotoksissa. Blood & Truth ei ole tämän puolen edustaja, ja se valitettavasti näkyy negatiivisesti.

Siitä huolimatta Blood & Truth ei yritä olla muuta kuin ison budjetin toimintarymistely, ja siinä tehtävässä se kyllä onnistuu. Valitettavasti esikuvina ovat toimineet ne genren lukuisat tusinarainat, jotka eivät välttämättä harmita mutta eivät myöskään jää mieleen. Sellaisenaan lontoolaisstudion uutukainen onkin kertakäyttöistä viihdettä, joka ajaa asiansa ja ei juuri sen enempää.

BLOOD & TRUTH

”Viihdyttävää toimintaa tarjoava VR-kokemus on kertakäyttöistä raideräiskintää niin hyvässä kuin pahassa.”