Uusimmat

Arvostelu: Puuduttava God Eater 3 ei kestä vertailua Monster Hunterin kanssa

13.02.2019 20:19 Henrik Savonen

God Eater 3 tarjoilee itseään toistavaa hirviölahtausta, jota voi suositella lähinnä sarjan parissa jo aiemminkin viihtyneille faneille.


Julkaistu / Studio: Marvelous First Studio / Julkaisija: Bandai Namco Entertainment / Alustat: PlayStation 4 (testattu) & PC / Pelaajia: 1, verkossa 8 / Peliä pelattu arvostelua varten: yli 10 tuntia


Bandai Namcon God Eater ei ole oikein ikinä saavuttanut Japanin ulkopuolella kovin huomattavaa suosiota. Sarjan peleillä on kuitenkin ollut oma vankka fanikuntansa – myös täällä lännessä. Monster Hunterin kilpailijaksikin miellettävä roolipelisarja on saanut tovin odottelun jälkeen kolmannen numeroidun osansa. Vahvoista käsikonsolijuuristaan huolimatta sarjan uusi peli on saapunut ainoastaan PlayStation 4:lle ja PC:lle. Vaikka PSP:n ja PS Vitan tekniset rajoitukset pitäisikin olla täten selätettynä, ei God Eater 3 ole lähtenyt hyödyntämään tehoalustojensa suomaa potentiaalia aivan odotetulla tavalla.

Juonikuvioiltaan God Eater 3 tarjoilee genrelle tyypillistä peruskauran tarinantynkää, jolla oikeuttaa pelissä tapahtuva toiminta. Pelaaja saa lahdattavaksi Aragami-jumalhirviöitä, joita vastaan käytävät taistelut noudattelevat pitkälti Monster Hunter -peleistäkin tuttua linjaa. Sarjan edellisissä peleissä tavattujen öllien lisäksi uuden pelin alueilla vaanii myös uusia, oman hirviöluokkansa muodostavia Ash Aragameja, jotka kykenevät ryöpyttelemään huolimattomia pelaajia lähes kertalaakista tappavilla erikoiskyvyillään.

Alussa pelaaja saa luotavakseen oman hahmonsa, josta pystyy kustomoimaan melko vapaalla kädellä haluamansa näköisen. Mikäli esimerkiksi sankarin luontivaiheessa valittu hiustyyli käy jälkikäteen tympimään, pääsee hahmon ulkonäköä kaikeksi onneksi muuttamaan myös myöhemmin jo aloitetun seikkailun aikana.

Taisteluvälineen virkaa ajavat triplasti kantajaansa suuremmat God Arc -lähitaisteluaseet, joiden lisäksi pelin kalustoa on myös väritetty erilaisilla tuliaseilla. God Eater 3 muistuttaa siis monin paikoin Monster Hunteria. Taistelujärjestelmä rakentuu kevyen ja raskaan sarjan hyökkäyksistä. Massiivisen kokoisista miekoista ja tykeistä huolimatta hirviöihin suunnattava vahingonteko tuntui moneen otteeseen paitsi hitaan työläältä, myös tehottomalta. Useamman vihollisen kanssa painiessa meno voi yltyä tukalaksi. Sekavuuden välttämiseksi liikearsenaliin on ujutettu mahdollisuus lukita hahmo yhteen viholliseen kerralla.

Pelattavuus tuntuu tästäkin huolimatta paikoin kankealta. Kontrollien puolesta voisi ajoittain luulla, että alustoistaan huolimatta myös God Eater 3:a olisikin lähdetty kehittämään aluksi käsikonsolin ehdoilla.

Graafiselta ilmeeltään God Eater 3 jatkaa aiempien pelien animetyylisellä ulkoasulla, mikä sinällään istuu pelin luonteen kanssa oikein hyvin. Ympäristöt ja hahmot eivät kuitenkaan kestä sen yksityiskohtaisempaa tiirailua. Erityisesti ympäristön ja Aragamien tekstuuripintoja tarkastellessa peliä voisi luulla menneen konsolipolven tekeleeksi.

Tarinaa kuljettavat tehtävät noudattelevat koko pelin ajan pitkälti yhtä ja samaa linjaa: Pelaajan on paikannettava kohteeksi annettu Aragami, joka olisi sitten vielä surmattava tietyn aikarajan sisällä. Tehtäväalueet muuttuvat hieman matkan varrella. Joskaan eivät mitenkään merkittävästi, sillä valtaosa taisteluympäristöistä rakentuu pienistä, geneerisillä rauniokappaleilla kyllästetyistä aukioista.

Pelin pää- ja sivutehtävät eivät juurikaan poikkea toisistaan muuten kuin tarinan osalta. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin lähinnä vain toisinaan näytettävillä välivideoilla, mikä sai God Eater 3:n juonikuviot tuntumaan hyvin irralliselta muusta pelistä. Tai oikeastaan lähes olemattomalta. Myös äänitettyä dialogia kuullaan sitäkin harvakseltaan, mikä on mielestäni yleisesti japanilaisten roolipelien yksi suurimmista murheenkryyneistä.

Yksinpelin lisäksi tarinan voi myös halutessaan koluta läpi enintään kolmen muun pelaajan kanssa. Tarjolla on myös erillisiä Assault-tehtäviä, jotka sallivat hirviökaadon jopa kahdeksan hengen porukalla. Itselleni verkkomoninpeli osoittautui kaiken kaikkiaan pelin selväksi voimavaraksi, jonka parissa monet yksin pelatessa silmiin pistäneet ongelmat eivät tuntuneet enää niin päätä vaivaavilta.

Siinä missä Monster Hunter World pyrki tuomaan Capcomin hirviöjahdin myös sarjaan aiemmin tutustumattomien ulottuville, jatkaa God Eater 3 sen sijaan osapuilleen samalla, jo olemassaolevalle kohdeyleisölleen hyväksi koetulla linjalla. God Eater 3:lla olisi potentiaalia tarjota kovan luokan jumalten syöpöttelyä. Arviokappaleen saadessani odotinkin itse asiassa varteenotettavaa vaihtoehtoa Capcomin hirviöjahdille. Loistavan ajantapon virkaa ajava moninpeli ei kuitenkaan riitä pelkästään kannattelemaan kömpelöstä ohjattavuudesta ja yksitoikkoisesta sisällöstä kärsivää kokonaisuutta, jossa käsikonsoliajoilta tutut rajoitteet tuntuvat pysyttelevän yhä mukana rajoittavana tekijänä.

Sarjan faneille God Eater 3 näyttäytyy varmasti ylimääräisen tähden jos toisenkin parempana pelinä. Muille peliä ei sen sijaan voi aivan yhtä suorilta käsin suositella – varsinkaan täydellä hintalapulla.

GOD EATER 3

“God Eater 3 ei onnistu tukahduttamaan sen potentiaalia rajoittavia juuria.”