Arvostelu: Rahastus, mutta hyvä sellainen – Skylanders: Imaginators ei aliarvioi pelaajaa
Tekijä: Toys for Bob
Julkaisija: Activision
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4, Wii U, Xbox 360, Xbox One
Pelaajia: 1-2 samalla konsolilla, verkossa 2-4
Arvostelija: Juho Anttila
Skylanders jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen esittelemällä yhä uusia ajatuksia ja ideoita. Viime vuonna ajettiin kilpaa, mutta tällä kertaa peli ottaa vielä rohkeamman loikan: pelaaja saa rakentaa itse aivan omanlaisensa sankarin.
Vanhempien luottokortin surmana vuodesta toiseen jatkava Skylanders lyö pöytään uuden ominaisuuden, jonka kautta eri elementtejä edustavat kristallit tuovat näytölle huiman monipuolisesti muokattavan imaginator-Skylanderin, eivätkä uudistukset tähän lopu. Skylanderien vakivihollinen, Kaos, saa käsiinsä alkuperäisten Skylanderien luomisessa käytetyn mielen magian. Tästähän ei luonnollisesti seuraa mitään hyvää. Aina yhtä yliampuva pahis nimittäin tahtoo luoda kokonaisen armeijan ilkeitä Doomlandereita.
Arvaatte varmaan, kenen tehtäväksi Skylandsin pelastaminen lankeaa.
Pelastaminen luonnollisesti tapahtuu selvittämällä tiensä läpi nipun enemmän tai vähemmän hassuja ja omaperäisiä kenttiä, joiden teemat vaihtelevat kasinosta erilaisiin toinen toistaan huimempiin, leijuvista saarista koostuviin alueisiin. Skylanders: Imaginators on toimintapainotteinen tasohyppely, jossa lukuisten erilaisten hahmojen erityiskyvyt nousevat tärkeään rooliin.
Opeta minua, sensei
Senseit ovat vahvoja uusia Skylandereita, jotka saavat tasossa noustessaan huiman tehokkaita erikyiskykyjä. Senseiden taakse on myös piilotettu merkittävä osa Skylandersin sisällöstä. Jokaisella eri senseiluokalla on nimittäin oma erikoismaailmansa, joka aukeaa vain, jos valikoimasta löytyy oikean tyyppinen sensei. Tämä harmittaa erityisesti maksajaa, sillä pelin aloituspaketin mukana tulee vain kaksi erilaista senseitä. Senseitasot eivät ole yhtä pitkiä kuin varsinaiset tarinakentät, joten sijoituksen hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä.
Omien kenttien ja erikoisvoimiensa lisäksi senseit vaikuttavat siihen, kuinka voimakkaaksi imaginaatorit on mahdollista kouluttaa. Mitä useampi sensei valikoimasta löytyy, sitä korkeammalle nousee myös imaginaattorien maksimitaso.
Imaginaattorit ovat Skylanders: Imaginatorsin suurin ja kaunein uudistus. Se on lelualustalle asetettava kristalli, joka määrittää hahmon peruselementin. Tämän päälle kasataan ominaisuuksia ja varusteita alati kasvavasta valikoimasta. Uusia esineitä ja ominaisuuksia tyrkytetään pelin sisällä jatkuvasti, minkä lisäksi niitä voi myös ostaa kaupasta, jälleen kerran oikealla rahalla. Imaginaattoreista itsestäänkin saa tietenkin pulittaa kaupassa pitkän pennin
Rahan käytölle on toisaalta vaikea löytää kunnon perustetta, sillä loottia kilahtaa tilille sananmukaisesti ihan koko ajan. Melkein mistä tahansa pienestäkin saavutuksesta palkitaan arkulla, josta paljastuu esineeksi tai uudeksi ominaisuudeksi halkeava kristalli. Kerättävä valikoima on kiitettävän laaja ja pian omaa hahmoaan kasaavaa pelaajaa vaivaa vaihtoehtojen puutteen sijaan melkoinen valinnan vaikeus.
Pohjimmiltaan perin tuttua
Uusien hahmotyyppien ja erikoiskykyjen lisäksi pelattavuutta maustetaan myös satunnaisilla minipeleillä. Tiuhaan pelattu Creation Clash on pikkunäppärä alueenvaltauspeli, jossa pelaajat yrittävät saada 9×9 ruudun kokoiselle kentälle mahdollisimman paljon oman värisiään nappuloita. Jotain perin samankaltaista on nähty Skylanders-sarjassa jo aiemminkin. Lukkoja avataan yksinkertaisella puzzlehaasteella ja välillä päästään pelastamaan munia ilkeiden hyökkääjien käpälistä. Kaikkia minipelejä yhdistää se, ettei niitä varmasti tulla näkemään Gwentin tapaisena itsenäisenä pelijulkaisuna. Minipelit kun ovat järjestään kertakäyttöistä ja yksinkertaisia.
Pelattavuus on sarjan edetessä hiottu melko lailla moitteettomaksi, mutta Skylanders: Imaginatorsin kenttäsuunnittelu tuntuu kärsivän jonkinlaisesta ideaköyhyydestä. Toki kentät yrittävät olla oivaltavia ja omaperäisiä, mutta aivan liian usein vaihtelua haetaan tylsällä minipelillä tai jo moneen kertaan nähdyn idean toistolla. Sarjan edellinen osa, SuperChargers, rikkoi tuttua kaavaa muun muassa tiuhaan viljellyillä ajoneuvo-osioilla. Imaginatorsilla ei ole lyödä pöytään samanlaista valttikorttia.
SuperChargersista puheen ollen, sarjan edellisestä osasta tuttu Mario Kart -henkinen ajelu on yhä mukana itsenäisenä pelimoduulinaan. Hienona ominaisuutena ralliin pääsee mukaan, vaikkei omistaisikaan ennestään yhtään Skylanders-ajoneuvoa. Radat tosin ovat pelisarjan edellisestä osasta tuttuja, joten juuri mitään uutta ei Skylanders-ajelun ystäville ole tarjolla. Ajaminen on yhä toteutettu ensiluokkaisesti, mutta saman toisto on yhä saman toistoa.
Skylanders: Imaginators on yhä yksi vuoden parhaista, ellei jopa paras lastenpeli. Toys for Bob on hionut suorituskykynsä huippuunsa eikä lapsia aliarvioida. Pelisarjalle ja lelupeleille yleensäkin tyypillinen vanhempien lompakon vaaniminenkin pysyy esitetystä kritiikistä huolimatta lopulta suhteellisen maltillisella tasolla, vaikka täyden kokemuksen saadakseen joutuukin tuhlaamaan satoja euroja.
Tietynlainen rutinoituminen näkyy kuitenkin siinä, etteivät tämän vuoden uudet ideat jaksa päräyttää enää samalla tavalla kuin SuperChargersin ajoneuvot tai Skylanders: Giantsin jättiläiset. Tähän mennessä suurimmaksi Skylanders-peliksi mainostettu Imaginators on lopulta vain oikein hyvä, mutta ei erinomainen lastenpeli. Jos suoritus ei piristy, saattaa Skylanders-sarjan paikka lelupeligenren valtiaana olla ensi vuonna uhattuna siitäkin huolimatta, että Disney päätti jo luopua leikistä kokonaan.
