Arvostelu: Raivostuttava Mario Party: Star Rush pilaa juhlat huonoilla uudistuksilla

Tekijä: ND Cube
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1, 2-4 (lähiverkossa)
Muuta: Neljä pelaajaa voi pelata yhdellä kopiolla pelistä
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Super Mario on tullut tutuksi lukuisista hienoista peleistä. Nintendo 3DS:n Mario Party: Star Rush ei ole yksi niistä.

Nintendon rakastetut hahmot, sekopäiset minipelit ja digitaalinen lautapelailu ovat kuin huijauskoodi, jolla pääsee suoraan sydämeeni. Miksi sitten ilmeeni on nyrpeä ja 3DS:ni piilossa, etten heittäisi sitä seinään?

Koska olen pelannut Mario Party: Star Rushia!

Nintendon käsittämättömän suositut Mario Party -pelit ovat tarjoilleet pelikansalle jo toistakymmentä kertaa digitaalista lautapelailua ja minipelejä. Nintendo 64:llä alkunsa saanut pelisarja on aina ollut ideana parempi kuin käytännössä, sillä peleillä on ollut tapana olla turhan pitkiä, turhan rasittavia ja sisällöltään turhan sattumanvaraisia.

Mario Party: Star Rush on pelisarjan toinen esiintyminen Nintendon 3DS-käsikonsolilla. Taskuversiota varten pelin peruskaava on pistetty reippaasti uusiksi. Eikä valitettavasti suinkaan parempaan suuntaan.

Digilautapelailua kaikille

Mario Party -pelit ovat perinteisesti menneet näin: pelaajat ovat Mario-peleistä tuttuja hahmoja, jotka kiertävät lautaa keräillen esineitä, kolikoita ja pelin voiton ratkaisevia tähtiä. Joka vuoron lopussa pelataan satunnaista minipeliä. Sitten jaetaan bonuksia toinen toistaan ihmeellisemmistä asioista, minkä johdosta yleensä kukaan ei oikeasti tiedä vielä viimeisellä vuorollakaan, kuka pelin voittaa.

Sattuma ja mahdollisuus pissiä paineella kaverin muroihin ovat tehneet Mario Party -peleistä vihattuja ja rakastettuja kulttipelejä.

Itse olen aina kuulunut siihen porukkaan, jonka mielestä Mario Party on hauska idea, mutta käytännön kokemuksena jotain ihan muuta. Kepeä digilautapelailu, minipelit ja sosiaalisuus kavereiden kanssa kuulostavat aina kivalta, mutta jossain Mario Partyn kolmannen pelitunnin aikana kokemus alkaa muistuttaa enemmän synkeää kuolemanmarssia kuin kepeitä bileitä.

Vielä ennakkoon olin innoissani Mario Party: Star Rushin suurimmasta uudistuksesta: peliä on nopeutettu. Vihdoinkin!

Aiemmin kaikki pelasivat vuoronsa yksi kerrallaan muiden katsellessa, mutta nyt kaikki tapahtuu samanaikaisesti. Pelaajat heittävät noppaa ja valitsevat sitten itse, miten haluavat liikkumapisteensä entistä avoimemmilla ja leveämmillä pelilaudoilla käyttää.

Star Rush on tosiaan selvästi nopeampi peli kuin aiemmin, mutta ei suinkaan parempi.

Samanaikainen peluu kun vie Mario Partysta sen parhaita aineksia. Ennen oli hauska katsella kavereiden pelaamista – eli kommentoida sivusta ja ilkkua kun noppa jättää ruudun päähän tähden sijainnista. Nyt näin ei pääse käymään, sillä vuorot ovat sekavaa härdelliä, joissa ei välttämättä aina tajua edes mitä itselle tapahtui.

Samanaikaisuus tekee Mario Party: Star Rushista myös eri tavalla turhauttavan kokemuksen kuin aiemmin.

Koska kaikki liikkuvat yhtä aikaa, usein käy niin, että tähdet ja muut hienoudet sattuvat kasaantumaan yhden pelaajan lähelle. Toki näin tapahtui aikaisemminkin, mutta nyt se tuntuu vielä ärsyttävämmältä. Ystävyyssuhteet ovat koetuksella, kun kaveri kirjaimellisesti kurvaa ohi ja vie herkut nenän edestä.

Pelissä on mukana toki myös runsaasti niitä minipelejä, joissa tavoitteet ovat toinen toistaan hämmentäviä.

Monet minipelit ovat ideoina ihan kivoja, mutta kärsivät hieman Mario Partyn rosoisesta teknisestä toteutuksesta. Ruudun päivitys takkuaa välillä niin paljon, että pelaaminen on oikeasti hankalaa. Edellisen pelin tavoin Star Rush sisältää myös reippaasti pomomatseja, jotka ovat käytännössä vain hieman erilaisia minipelejä. Joskus pitää vaikka kerätä kentältä kilpikonnan kuoria ja heitellä niitä edestakaisin hyppivän pomon niskaan.

Ei yksinäisille

Mario Party: Star Rush ei ole peli yksinäisille. Teoriassa sitä voi pelata soolonakin, sillä jos mukana ei ole kolmea kaveria, tekoäly täyttää loput paikat. Vaikeustaso vaihtelee nauruhelposta veemäisen selkeästi huijaavaan, mutta koska sosiaalisuus on Mario Partyn suurin meriitti, tekoälyn kanssa pelattaessa pelistä häviää se vähäkin järki.

Olisin niin kovasti halunnut pitää Mario Party: Star Rushista, mutta mitä enemmän pelasin, sitä enemmän peli ärsytti. Ei vain ole kivaa, että puhdas tuuri ratkaisee voiton, eikä pelaaminen ole kovin hauskaa kun tekniikka tökkii niin paljon, että ruudunpäivitysnopeus dippaa välillä yksinumeroiseksi. Koita siinä sitten olla tarkka ja tehokas minipelaaja.

Mario Party: Star Rushin uudistukset ovat kokonaisuutena epäonnistuneita ja vesittävät Mario Partyn hyviä puolia liikaa. Kun paras, mitä niistä voi sanoa on, että ainakin ne tekevät kokemuksesta lyhyemmän, on ehkä katsottava tosiasioita silmästä silmään: nämä pippalot kannattaa jättää välistä.