Arvostelu Scorn on viiden tähden kauhupeli ainakin H. R. Gigerin fanille

24.10.2022 21:22 Teemu Purhonen

H.R. Gigerin houreisiin visioihin pohjautuva Scorn on kiehtova ja irvokas seikkailukokemus.



Julkaisupäivä: 14.10.2022
Studio: Ebb Software
Julkaisija: Ebb Software
Alustat: PC (Windows) & Xbox Series S/X (testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: K-18
Peliä pelattu arviota varten: 12 tuntia


Scorn luikertelee yhä tajuntaani säännöllisesti, vaikka sen läpäisystä on kulunut jo yli viikko. Omalla mittapuullani pelistä on liki mahdotonta löytää mitään, mikä kampeaisi sen alas täydellisen pelin jalustalta.

Pelin kehittänyt serbialainen Ebb Software ei ole ottanut H. R. Gigerin töistä vain vaikutteita, vaan käyttää lähes täsmällisesti sveitsiläisen taiteilijan luomaa tyylisuuntaa, josta voidaan puhua gigerisminä. Se on tummaa ja väritöntä biomekaanista kuvastoa, jossa liha yhtyy mekaanisiin laitteisiin, usein eroottisella tavalla.

Tämä symboliikka on Scornissa jatkuvasti läsnä, etenkin arkkitehtuurissa. Yhtymäkohtia löytyy etenkin Alien-elokuvaan, jonka tekijätiimissä Giger tunnetusti työskenteli.

Scornin jokaisen yksityiskohdan läpikäyminen on tässä arvostelussa tarpeetonta, sillä arvoituksellisesta pelistä saa eniten irti, kun yllätyksille antaa tilaa. Kannattaa silti pitää mielessä, että Scorn on syystäkin kielletty alaikäisiltä. Genren puolesta kyseessä on irvokas seikkailullinen kauhupeli, jossa on harvoja pakollisia taistelutilanteita. Ne ovat haastavia, mutta eivät mahdottomia.

Heti ensimmäisestä arvoituksesta käy ilmi, millaisesta pelistä on kyse. Pulma ei ole kovin vaikea, mutta sen toteutus on hätkähdyttävällä tavalla niin tuskallinen, että ratkaisun oivaltaminen otti oman aikansa. Moniosaisten pulmien selvittäminen on usein raakaa, sillä vuorovaikutukseen liittyy lihan ja mekaniikan julma symbioosi.

Scorn on suunniteltu niin, ettei siinä sanota eikä lueta sanaakaan. Scorn ei neuvo lainkaan, kuinka se toimii, mutta ohjainkarttaa ei onneksi tarvitse katsoa kuin kerran. Immersion voima on väkevä.

Pelin aseet noudattavat tarkasti pelin teemaa. Lihaisa hampaita ampuva ase on kuin suoraan David Cronenbergin elokuvista, mieleen tulee etenkin eXistenZ (1999). Vertaus Cronenbergiin on muutenkin osuva, sillä Scornin kauhu on perimmäistä body horror -kuvastoa. Genren mukaisesti esimerkiksi pelihahmon osumapisteiden lisääminen on toteutettu omintakeisesti. Pelissä on lisäksi katuporamainen lähitaisteluun sopiva mekaaninen laite, jonka symboliikka ei ole vähäeleistä.

Scornin tyylikkäisiin ja yksityiskohtaisesti esitettyihin käytäviin orientoituminen vie aikansa. Kenttäsuunnittelu on erinomaista, sillä synkkämieliseen tilaan ei alkuhämmennyksen jälkeen eksy, vaan tie vie sulavasti toivottoman tuotantolaitoksen syvyyksiin.

Scorn on luotu syntymisen, elämän ja kuoleman allegoriana, jota äärimmäisellä tyylillä veistetty loppuratkaisu peilaa. Se on yhtä viimeistelty kuin pelin hienovarainen ja traaginen kerronta, jonka Scorn esittää johdonmukaisella tavalla. Pelikokemuksen täydentää ambient-pioneeri Lustmordin säveltämä huomaamattoman voimakas ja kumpuileva äänimatto.

SCORN

”Scorn onnistuu tarjoamaan tavallisesta poikkeavan ja julman kokemuksen biomekaanisessa maailmassa, joka ei anna armoa.”