Arvostelu: Seasons After Fall on kuvankaunis ja stressivapaa 2D-tasoloikka
Tekijä: Swing Swing Submarine
Julkaisija: Focus Home Interactive
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, Xbox One & PlayStation 4
Muuta: Ladattava peli
Pelaajia: 1
Arvostelija: Tatu Junni
Kettu juoksi yli järven – ja jatkoi sen jälkeen taikametsään jahtaamaan vuodenaikojen henkiä. Indiestudio Swing Swing Submarinen tällä viikolla julkaistu Seasons After Fall on satumaisen kaunis tasoloikkapeli, joka kieltäytyy haastamasta pelaajaansa kunnolla.
Jo viime syksynä PC:lle julkaistu Seasons After Fall on löytänyt tiensä nyt myös Xbox Onelle ja PlayStation 4:lle, tosin vain ladattavana versiona. Swing Swing Submarinen ja Focus Home Interactiven peli kertoo nuoren henkiolennon valtaamasta ketusta, joka seikkailee mystisessä satumetsässä pyrkimyksenään pelastaa vuodenaikojen henget ja selvittää maailmansa salaisuudet.
Värikylläisen pelin koukkuna on mahdollisuus päästä hallitsemaan, siis vaihtamaan, vuodenaikoja. Tämä antaa pelaajalle kyvyn vaikuttaa ympäristöönsä, mikä onkin olennainen Seasons After Fallin seikkailun kulkua.
Lisukkeidensa alla Seasons After Fall on puhdasoppinen 2D-tasoloikka. Tehtävänä on juosta, hyppiä ja ratkoa pieniä tehtäviä. Varsinaisista pähkinöistä ei voi puhua. Niin helppoja useimmat puzzle-tehtävistä ovat, että oikeampi termi voisi olla vaikkapa siemenet. Jokaisesta haasteesta selviää, kun oivaltaa valita oikean vuodenajan ja reagoi sitten ympäristön muutoksiin. Syksy saa sienet aukeamaan, talvella vesi jäätyy, keväällä kukat kukkivat ja niin edelleen.
Seasons After Fallissa ei paikalleen helposti jämähdä, ja jos jämähtääkin, on se pahinta mitä voi tapahtua: kuoleminen on mahdotonta. Pelissä ei itse asiassa ole mukana edes energiamittaria tai muuta viestiä sankarin elinvoimasta. Tavallaan tämä on toki osuvaa; päähahmo on henkiolento. Silti on pidemmän päälle aika turhauttavaa, kun peliltä ei saa minkäänlaista satikutia edes 10 metrin korkeudelta putoamisesta.
Kun vielä automaattisia checkpointejakin riittää joka mättähällä, eikä minkäänlaisia vihollishahmoja näy mailla halmeilla, on Seasons After Fall haastavuutensa puolesta alakouluikäisten hupia. Harjaantuneempi pelaaja ei saa sananmukaisesti läpijuostavan pelin läpäisemisestä juurikaan kiksejä, ellei sitten satu olemaan niitä ihmisiä, jotka onnittelevat itseään saatuaan hiuksensa märiksi suihkussa.
Eniten tuskaa Seasons After Fallissa pelaajalle tuottavat vihollisten sijaan hitusen liian kömpelö ohjattavuus, naurettavan usein toistuvat latausruudut ja välianimaatiot, joiden yli ei voi hyppiä. Pahimmillaan peli onkin kokemuksena puisevan tylsä. Onneksi sillä on myös vahvuutensa.
Seasons After Fall on kuvankaunis peli. Sen ”käsin piirretty” grafiikka on orgaanisuudessaan upean näköistä, ja ensimmäiset minuutit televisioruutua tuijottaa suu ihastuksesta apposena. Herkkuja kertyy lisää kettusankarin oppiessa hallitsemaan vuodenaikoja yksi kerrallaan. Parhaimmillaan hienosti suunniteltua taikamaailmaa voi – ja pitää – ihastella neljän eri variaation välillä. Visuaalisuus onkin juuri se, millä Seasons After Fall erottuu massasta.
Tiedä sitten kuitenkaan, kannattaako ketun ulkoiluttamisesta kauniiden kuvien keskellä maksaa 20 euroa, kun parempiakin tasoloikkia markkinoilla riittää. Itselleni Seasons After Fallin stressivapaa ja laiskanraukea kuvakarkki oli hyvää vaihtelua Little Nightmaresin tunkkaisen painajaismaailman jälkeen. Pidemmän päälle ihastus vaihtui kuitenkin pakkopullantuoksuiseksi puskajuoksuksi.
Näillä eväillä Seasons After Fall on peli, joka kannattaa korjata talteen ensimmäisen alekampanjan kohdalla, mutta ei välttämättä sitä ennen.
