Arvostelu: 5 km/h tukkikuorman kanssa – Spintires: Mudrunner on ehkäpä maailman vaikein ajopeli

22.11.2017 20:40 | Ilari Hauhia | 3848

Mutaa, kuraa ja sutivia renkaita. Niistä on tehty kenties maailman epäpelaajaystävällisin ajosimulaattori, Spintires: Mudrunner. Spintires on hyvin anteeksiantamaton eikä siinä pitäisi olla mitään hauskaa. On vain tukkikuorma, mies, rekka ja loppumaton työmaa. Mutta silti…


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Saber Interactive / Julkaisija: Focus Home Interactive  / Saatavilla: PC,  Xbox One,  PlayStation 4  / Testattu: Xbox One / Pelaajia: 1


Spintires: MudRunner on hieman päivitetty versio muutama vuosi sitten julkaistusta indie-hitti Spintiresistä. Ajosimulaattorin idea on hyvin yksinkertainen: pelaaja heitetään nelivetorekan hyttiin keskelle lähes tietöntä erämaata. Maastosta löytyy vain enemmän ja vähemmän kuraisia polunpätkiä, jos niitäkään. Kuskin tehtävänä on ajella rekkansa tallilta puiden kyytiinottopaikalle ja sieltä sahalle. Välillä kyytiin saattaa eksyä myös vaikkapa varaosia tai muuta kuormaa.

Kuulostaako työmaalta? Sitä se totisesti on.

Spintires tarjoaa pelaajalle mitä mahdottomampia ajomaastoja aina soisesta korpimetsästä saareen ja mäkisestä vuoristomaisemasta meren rannalle. Mikään niistä ei ole tarkoitettu ihmisen elinympäristöksi, saati sitten nelipyöräisten rallimaastoksi. Matka noudettavien tukkien luokse saattaa vaikuttaa kartalta katsottuna lyhyeltä, mutta ääriolosuhteissa pari kilometriä metsäpolkua tarkoittaa vähintään parin tunnin ajomatkaa. Rallielämystä odottavien pelaajien kannattaakin kiertää Spintires kaukaa, sillä Spintiresissä jo viiden kilometrin tuntinopeus tuntuu melkoiselta hurjastelulta.

Ajettaessa pelaajan tulee ohjaamisen lisäksi keskittyä myös nelivedon ja tasapyörästön lukon säätämiseen. Lähtökohtaisesti olisi mukavaa, jos nelivedon voisi pitää päällä pysyvästi, mutta tällöin rekka kuluttaa paljon tavallista enemmän polttoainetta. Mikäs sen hauskempaa, kuin että rekasta loppuu dieseli keskellä ei yhtään mitään ja apuun täytyy ajaa toinenkin tukiajokki, jolla rekan voi tankata.

Pelaajan täytyy muistaa myös, että vaikka miehet ovatkin rautaa, niin rekat on puolestaan valmistettu puusta tai mahdollisesti styroksista.

Mikäli rekalla töytäisee Spintires: MudRunnerissa vähänkin kiveen tai vastaan tulevaan puuhun, on varmaa että jokin elintärkeä osa ottaa siitä vahinkoa. Kun vaikkapa moottori tai vaihdelaatikko leviää lopullisesti, on rekkakuskin jälleen aika jälleen pyytää apua tukiautolta. Sillä ajettaessa kannattaa olla tarkkana, sillä pelastajalle ei välttämättä riitä enää toista pelastajaa ja projektin etenemisen suhteen on vähän ikävämpi homma, jos koko autokalusto on lopuksi ripoteltuna pitkin metsiä.

Mutta ei tässä vielä kaikki!

Jos pelaaja onnistuu jotenkin ihmeen kaupalla ajamaan tukkirekkansa puiden lastauspisteelle, on parasta toivoa että autoa asentanut mekaanikko, eli pelaaja itse, on muistanut ennen varikolta lähtöä asentaa ajokkiin tarpeen mukaisen kuljetuslavan. Oli suorastaan hilpeää huomata, että parintuntinen opintomatka läpi kuusisen via dolorosan oli täysin turha, kun rekkaan asennettu lava olikin tarkoitettu varaosille eikä tukeille. Ja eikun takaisin varikolle.

Monet voisivat kuvitella, että onnistuneen tukkikuorman jälkeen Spintires: MudRunner palkitsisi pelaajan jollain tavalla. Kenties ahkera rekkamies löytää metsästä unelmiensa vaimon? Mutta ei. Spintiresissä ei ole tarinaa, vaan kaikki ”hupi” on toinen toistaan älyttömämpien ajoretkien suorittaminen. Paikasta A paikkaan B. Uudelleen ja uudelleen. Toki pelin voi säätää myös hardcore-vaikeusasteelle, jolloin kaikesta tulee vielä monin kerroin mahdottomampaa, eikä esimerkiksi pimeitä öitä voi enää skipata. Muutenhan tämä olisikin ollut aivan liian helppoa.

Spintires: MudRunner tarjoaa kyllä pelaajalle laajan arsenaalin erilaista raskasta kalustoa. Pelissä on yhteensä 19 erilaista nelivetorekkaa, joita voi vielä modailla jos jonkinlaisilla lisäosilla. Rekoilla ajaminen tuntuu hyvin realistiselta, ehkä vähän liiankin realistiselta, sillä todellisuus on julmaa. Ikävä kyllä kamerakulman säätäminen tuntuu olevan melkoisen haastava tehtävä, joka tekee varsinkin peruuttelusta entistäkin tuskaisemman kokemuksen.

Alkuperäinen Spintires on MudRunner-version myötä saanut kylkeensä graafisen päivityksen lisäksi uusia haastetiloja. Siinä missä hiekkalaatikkopelimuodossa ajellaan loputtomasti paikasta A paikkaan B, antavat haastetilat tiettyjä reunaehtoja suorituksille. Ehtona voi esimerkiksi olla, ettei pelaaja saa käyttää matkaa helpottavaa siltaa, vaan ajomatka täytyy suorittaa jonkin täysin älyttömän reitin kautta. Tarjolla on myös moninpeli, jolloin mudassa voi möyriä myös yhdessä ystävien kanssa.

Kokonaisuudessaan Spintires: MudRunner on mahdollisesti vaikein, anteeksiantamattomin ja tuskastuttavin ajosimulaattori koskaan. Mikään osa Spintiresistä ei ole sinällään hauskaa.

Siitä huolimatta Spintires ei kuitenkaan ole varsinaisesti huono peli, sillä se osaa olla hyvin palkitseva. Kun virtuaalitukkikuorma on tuntikausia kestäneen operaation jälkeen vihdoinkin toimitettu päätepisteeseensä, valtaavat ilon kyyneleet rekkakuskin. ”Se on ohi. Minä tein sen.” Juuri tähän tunteeseen kiteytyy kaikki Spintiresin kauneus – peli on niin kamala, että sen selättäminen tuntuu kuin olisi saavuttanut jotain todella suurta ja pyhää.

Spintires ei pyri miellyttämään helppoon elämään tottuneita kasuaalipelaajia, vaan se tarjoaa karun ja dieselintuoksuisen ajokokemuksen omalle tiukalle kohderyhmälleen. Mikäli tavallinen elämä on liian helppoa ja raskaan duunin kauhuja haluaa välttämättä etsiä videopelien maailmasta, on Spintires: MudRunner viiden tähden peli juuri sinulle. Muiden kannattanee kuitenkin etsiä rennompia ajokokemuksia muualta.

SPINTIRES: MUDRUNNER

”Spintires: MudRunner ei pyydä mitään anteeksi, vaan se saa raavaimmankin rekkamiehen kyyneliin vaikeudellana, niin hyvässä kuin pahassakin.”