Arvostelu Star Wars: Squadrons kumartaa X-Wingille hienosti ja hintakin on kohdillaan – Yksi isompi ongelma nostalgisella avaruussimulla kuitenkin on
Vanhan koulukunnan avaruussimuilua tarjoava uutuus onnistuu kiteyttämään Star Wars -tunnelman täydellisesti.
Julkaisupäivä: 1.10.2020
Studio: Motive
Julkaisija: Electronic Arts
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1-10
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 15 tuntia
Ysärillä pelien parissa viihtyneet Star Wars -fanit muistelevat edelleen lämmöllä Totally Gamesin kehittämää avaruussimulaattorisaagaa X-Wing, joka vei pelaajat kaukaiseen galaksiin lentelemään alkuperäisen trilogian ikonisilla avaruusaluksilla. Pelien vaikutus sitä pelanneisiin oli itse asiassa niin suuri, että vielä nykyäänkin voi tuntea pienen häiriön Voimassa aina kun vanhat sotaveteraanit kyynelehtivät wanhojen hywien aicojen perään.
Eräs tällainen Voima-keskittymä onnistuttiin paikallistamaan myös Motiven tiloihin, sillä studion uusi Star Wars: Squadrons ei häpeile peitellä esikuviaan.
Kunnioitus menneeseen näkyy jo pelin julkaisutavassa. Star Wars: Squadronsia myydään heti tuoreeltaan normaalia peliä edullisempaan hintaan, minkä lisäksi viikko julkaisun jälkeen kehittäjät paljastivat, ettei heillä ole aikeita tuoda peliin minkäänlaista lisäsisältöä. Kaikki tarvittava on jo pelissä ja se on viimeistelty loppuun saakka – eikä tämä ole välttämättä hyvä asia.
Squadronsia markkinoidaan pääasiallisesti verkkopeli edellä, joskin mukana on myös varsin kattava noin kymmentuntinen yksinpelikampanja. Tapahtumat sijoittuvat kaanonissa Jedin paluun jälkeiseen aikaan ja seuraavat perin henkilökohtaista tarinaa sodan eri puolille ajautuvan tähtipilotin ja tämän suojatin välillä. Juonellisesti pelissä vuorotellaan kapinallisten ja Imperiumin riveissä, kun ensiksi mainitut pyrkivät viimeistelemään sodassa auttavaa salaista projektia ja jälkimmäisten kostonhimoinen suojatti ei kaihda mitään keinoja saattaakseen tämän pettäneen taisteluparin avaruuden kylmään syleilyyn.
Juoni ei tarjoa lopulta mitään ihmeempiä, mutta toimii riittävänä kannustimena sukeltaa Star Wars -universumiin avaruusalusten ohjaamoista käsin. Tehtävien välissä on aina pientä luppoaikaa keskustella laivueen muiden pilottien kanssa, jotka suoltavat oma taustatarinansa pätkittyinä monologeina, mutta kukaan hahmoista ei nouse sen erityisemmin esille. Ruudulla vilahtaa myös laajemmasta kaanonista tuttuja hahmoja, joiden rinnalla päästään joissain tehtävissä lisäksi lentämään. Käytännössä kampanja toimii kuitenkin vain pitkitettynä harjoitteluosiona moninpeliä varten, mutta tämä peitellään juuri tarinallisesti riittävän hyvin, ettei meno tunnu täysin turhalta.
Pelillisesti variaatiota olisi suonut kampanjaan tosin enemmän, mutta valitettavasti tehtävärakenne noudattaa yllättävän samankaltaista rakennetta läpi pelin. Vaikka mukana on saattotehtäviä ja pari ihan onnistunutta väijytystä, käydään valtaosa sotimisista juuri yksittäisten laivueiden välillä. Tietokoneen tekoäly ei ole myöskään ihan parhaimmista päästä, etenkään jos alueella on vähänkään enemmän roinaa kierrettäväksi.
Puutteen tosin unohtaa helposti ohjaamoon astuessa. Keskinkertainen tarina jää vaivihkaa taakse, kun äärettömiin jatkuva avaruus täyttyy elokuvista tutuilla aluksilla ja äänimaailmalla. Star Wars: Squadrons on pitkästä aikaa ehkä yksi immersiivisimmistä Star Wars -elämyksistä koskaan ja onnistuu luomaan täydellisen leikkikentän oman elämän galaktisille tähtihävittäjille olohuoneesta käsin. Jo ensimmäisessä tehtävässä lentäessäni ikonisella TIE-hävittäjällä vain metrin etäisyydellä todella yksityiskohtaisesti mallinnetun Tähtihävittäjän pinnalla suuni vääntyi väkisellä muikeaan hymyyn, eikä virne laskenut pitkään aikaan.
Motiven tekninen taituruus takaa myös sen, ettei ysäriklassikoiden lailla tarvitse turvautua omaan mielikuvitukseen nähdäkseen haluamansa, vaan Squadronsin audiovisuaalisuus hoitaa sen täysin pelaajan puolesta. Jokainen alus on mallinnettu pikkutarkasti sisätiloja myöten, ja avaruudesta on onnistuttu ottamaan visuaalisesti kaikki irti hienoine tähtisumuineen, avaruusromuineen ja muine galaktisine nähtävyyksineen. Parhaimmillaan laajat tulitaistelut isojen taisteluhävittäjien ja lukuisten pienempien alusten välillä täyttää jo entuudestaan näyttävän avaruuden omalla hypnoottisella valoshowlla.
Kun yhtälöön lisää vielä Star Wars -universumin vähintäänkin yhtä ikonisen äänimaailman, ei elämystä voi juuri paremmaksi saada. Tutut efektit ovat jo tässä vaiheessa iskostunut jokaisen fanin tärykalvoihin, joten kun TIE-hävittäjien tutut ärjynnät ohittaessa, lasereiden ikoniset piu-piu-piut ja Mika Yazijianin elokuvasarjan klassisten sävelten mukaelmat alkavat soida, tempautuu pelaajat välittömästi olohuoneistaan suoraan kaukaiseen galaksiin. Ja VR-laitteiden omistajille elämys on vain moninkerroin tuntuvampi.
Tunnelma välittyy onnistuneesti verkkorintamalle, jossa onnettomat tekoälyt korvataan kaikenkirjavilla kanssapelaajilla. 5v5-matseja käydään joko perinteisin tappomatsein tai tavoitepohjaisin laivastotaisteluiden merkeissä, joista jälkimmäinen on selkeästi tarkoitettu pelin pääateriaksi. Matsit itsessään käydään kampanjasta tuttujen tehtävien ympäristöissä, joten areenat ovat joko lähes täysin avointa avaruutta tai erinäisen avaruusromun täyttämiä huomattavasti taktisempia koitoksia.
Laivastotaisteluissa tehtävänä on tuhota vastustajan raskaasti panssaroitu pääalus, jota ennen on upotettava tätä puolustavat kaksi fregattia. Pelaajat itsessään lentävät viisihenkisten laivueiden pilotteina vapaavalintaisissa rooleissaan, jotka perustuvat tuttuihin avaruusaluksiin, kuten pommikoneiden virkaa ajaviin TIE Bomberiin ja Y-Wingiin. Summittaisen sodankäynnin sijaan taistelu etenee vaiheissa, jotka perustuvat osapuolten moraaliin. Taistelutahtoa nostetaan vihollisia kukistamalla ja tarpeeksi korkealla ollessaan hyökkäyksen tueksi saa usein isomman taisteluhävittäjän rinnalleen. Vastaavasti toinen osapuoli panostaa tällöin kaikkensa puolustukseen, jotta rintamasuunta saataisiin käännettyä.
Taistelunkulku nostaa pelimuodon tappomatsien yksittäistä osaamista enemmän tiimipelaamisen leiriin, joskin yhtenä koordinoituneena laivueena liikkuva osapuoli peittoaa vastustajan pelimuodosta riippumatta. Laivastotaisteluissa on silti enemmän vaihtelua toiminnassa, sillä muun muassa puolustus- ja hyökkäysvaiheessa eri rooleilla on korostunut merkitys. Silti kummassakin pelimuodossa on keskenään hyvin paljon samankaltaisuuksia, mikä käy ennen pitkään hieman pitkästyttäväksi. Kun tekijätkään eivät ole aikeissa tuoda peliin enää minkäänlaista uutta sisältöä, voi päätös koitua lopulta Star Wars: Squadronin pahimmaksi kuoloniskuksi.
Onneksi varsinainen pelattavuus pelastaa paljon ja auttaa todennäköisesti pitkittämään kiinnostavuutta. Vanhan koulukunnan X-Wing-pelaajille alusten hallinnointi on kuin paluu tuttuun satulaan, sillä järjestelmien optimointi on lainattu suoraan 90-luvulta. Alusten virranjakoa muokataan käsin, jolloin tehot voi halutessaan iskeä täysin suojiin, aseisiin tai moottoreihin tilanteesta riippuen. Samoin suojakilvet voi tasata aluksen ympärille tai keskittää esimerkiksi vain etupuolelle, jolloin uskaliaista syöksyistä tähtihävittäjien lasereita vastaan selvinnee todennäköisemmin – kunhan muistaa siirtää kilvet taakse ja tehot moottoriin paetessa!
Näiden kanssa näpräämisestä sekä ympäristön hyödyntämisestä muodostuu pitkälti yksittäisen pilotin taktinen ydin. Vaikka aluksen tasa-asetuksilla voi aivan yhtä hyvin pelata, ei kannata ihmetellä, jos vastustajan alusta ei saa enää kaarron jälkeen kiinni tai omat suojat loppuvat tätä nopeammin. Alati muuttuvaan tilanteeseen sopeutuminen eri säädöillä on tosin varsin nautinnollista puuhaa, kun osumaa vaille riekaleiksi ammutun X-Winginsä saa vielä pelastettua onnistuneella uhkapelillä siirtää tehot moottoreihin ja eksyttämällä takaa-ajajansa asteroidien välissä kiemurteluun.
Aluksia saa lisäksi varustettuja eri aseilla, moottoreilla, suojilla ja rungoilla, jotka kannattaa valita oman pelityylin mukaan. Toisia hävittäjiä jahdatessa on ehkä suotavampaa panostaa liikkuvuuteen ja nopeuteen, jolloin vastustajaa voi pitää useammin tähtäimessä, kun taas fregatteja vastaan raskaampi panssarointi on kenties järkevämpi vaihtoehto. Pelissä on myös runsaasti erilaisia toisia tukevia aseita ja lisävarusteita, mutta näiden käyttö edellyttää melkein sujuvaa kommunikointia: vihollisten hetkellinen lamaannuttaminen ei juuri hyödytä, jos toinen pelaaja ei ole tätä viimeistelemässä.
Moninpeliä ajatellen Squadronsissa on alkuvaiheessa hieman tasapaino-ongelmia, jotka ovat johtaneet hieman epätyypilliseen pelaamiseen. Kiihkeiden jahtien sijaan matseissa onkin tullut vastaan tykkitornien lailla paikallaan kököttäviä pelaajia, jotka ampuvat kaikki lähelle tulevat vastustajat automaattisella tähtäyksellä varustetuilla lasereilla. Näihin tosin varmasti puututaan vielä ajan kanssa tai sitten ei, jos kehittäjien kommentit viimeistellystä tuotoksesta pitävät paikkaansa.
Tähän liittyen Star Wars: Squadronsin lentomallinnus ei tosiaan noudata newtonilaisia lakeja liikemäärän säilymisestä, vaan kyseessä on huomattavasti arcademaisempi – mutta silti ihan nautinnollinen – kokemus. Alusten moottorit sammuttaessa ne jämähtävät siis leijumaan paikalleen.
Star Wars: Squadrons on viihdyttävä ja esikuvansa tunnelman täydellisesti kaappaava avaruuspeli, joka tarjoaa immersiivisimmän Star Wars -kokemuksen pitkään aikaan. Valitettavasti se jää kuitenkin sisällöltään melko köyhäksi, eikä tähän ole tulossa näillä näkymin lainkaan muutosta. Tätä onneksi kompensoidaan reilusti edullisemmalla hintalapulla, joka ei kuitenkaan onnistu lieventämään pelistä jäävää hieman ristiriitaista fiilistä pitkäikäisyyden ja nautinnollisuuden välillä.
STAR WARS: SQUADRONS
”Tunnelmallinen avaruussimulaattori on Star Wars -lentelyä kaivanneiden fanien toiveiden täyttymys.”
