Arvostelu: Sunless Skies tarjoaa kiehtovaa ja karmivaa goottikauhua kuolleen auringon alla

Failbetter Gamesin tunnelmallinen goottikauhu jatkuu kymmenien uusien tarinoiden ja entistä ehomman pelin voimin.

Julkaistu/ Tekijä ja julkaisija: Failbetter Games / Saatavilla: PC / Testattu: PC / Pelaajia: 1 / Ikäraja: – / Peliä pelattu arvostelua varten: 61 tuntia

Vähemmän tunnetun historian mukaan Lontoo vajosi vuonna 1861 kilometrejä maan syvyyteen. Taustalla oli Petturikeisarinnan vaihtokauppa Prinssipuolisonsa henkeä vastaan. Vastineeksi Lontoosta tuli basaarin viides syvyyteen viemä kaupunki. Viimeiset vuosikymmenet Euroopan kokoisen Unterzee-meren rannalla sijainnutta Lontoota hallitsivat Mestarit, kunnes 1900-luvun alussa tähdet alkoivat kuolla ja Petturikeisarinna johti kansansa taivaaseen.

Tervetuloa Sunless Skiesin maailmaan.

Brittiläisstudio Failbetter Gamesin luoma Fallen London -universumi käynnistyi alkujaan jo vuonna 2009 selainpohjaisena pelinä, joka sittemmin laajennettiin rogueliken edustajaksi nimeltä Sunless Sea. Nyt muutama vuosi myöhemmin meret katoavat horisonttiin virallisessa jatko-osassa, joka luottaa edelleen genren tuttuihin käytäntöihin, tekijöiden mysteeriseen goottikauhuun ja vahvan kerronnan voimaan.

Kuten syksyllä tekemässäni ennakossa vähän pelkäsin, Sunless Skies ei kuitenkaan poikkea lopulta hirveästi edeltäjästään. Höyrylaivat ovat kenties muuttuneet taivaita halkoviksi höyryjuniksi, mutta pelattavuus itsessään on säilynyt monin paikoin samana. Satunnaisesti luotavat taivaankolkat on ripoteltu yksittäisillä satamilla, joiden välillä pelaaja seilaa pitkiä taipaleita kaupankäynnin, tehtävien ja puhtaan seikkailun tunnun lomassa. Matkan varrella mukaan tarttuu hyödykkeiden lisäksi eriskummallisia kumppaneita, roppakaupalla uniikkeja kokemuksia sekä kauhuja, joita kenenkään ei soisi kokevan – ellei tavoitteena ole juuri oman magnum opuksen kirjoittaminen.

Pääpaino pysyy kuitenkin todella tunnelmallisessa käsikirjoituksessa, joka esittelee laajan kirjon mielenkiintoisia kohtaloita. Salaperäisen kartanon loputtomat huoneet tarjoavat niin monia salaisuuksia ja lämpimiä muistoja, etteivät vierailijat malta poistua talosta. Keinotekoinen aurinko lämmittää tapetun auringon sijaan Britti-imperiumia, mutta liian likelle uskaltautuvat muuttuvat vähä vähältä kristalleiksi. Ja Kuolleiden valtakunnassa voit kaivaa ja etsiä sinulle jo valmiiksi merkityn haudan – jos uskallat.

Lisäksi huhu kertovat, että jotkut olisivat jääneet vielä elämään syvyyksiin Unterzeen rantaan, kun muut nousivat taivaisiin.

Sunless Skiesin salaisuuksien, kauhujen ja goottiromantiikan täytteinen maailma on kiehtova kokonaisuus, jonka tutkimiseen saa uppoamaan tunteja. Ensikertalaiselle yksittäiset hahmot ja satamat jäävät tosin helposti irrallisiksi mutta edelleen äärimmäisen mielenpainuviksi kokemuksiksi, kun taas veteraanit voivat löytää vihjeitä kaiken taustalla pyörivistä suuremmista kuvioista sekä Fallen Londonin yleisestä mystiikasta.

Muutoin vetoavan kerronnan ainoa kritiikki onkin oikeastaan siinä, että maailman neljä eri pelialuetta ja näiden monet kymmenet satamat jäävät lopulta kovin irtonaisiksi kokemuksiksi. Jäin kaipaamaan suurempia tarinalinjojen risteyksiä satamien välillä, kunnollisia muutoksia osapuolten välisen suuren sodan etenemisessä sekä laajempaa kantavaa juonta päämäärättömyyttä hillitsemään.

Tosin viimeisin kannattaa ottaa pienellä varauksella. Alun käynnistävä juoni bugasi itsellä ja huomasin sen vasta kymmenien pelituntien jälkeen. Arvostelukappale ei ollut myöskään aivan viimeisimmillä lisäyksillä varustettu julkaisu, joten laajempi juoni saattoi olla vielä kehityksessä. Voi myös olla, etten vain koskaan löytänyt sitä pelin lukemattomien tarinoiden joukosta.

(Arvostelukappaleessa pelattavana oli kaikki pelialueet, mutta osa tehtävistä oli vielä keskeneräisiä. Kokemus tuntui silti 60 tunnin jälkeen hyvin kokonaiselta).

Toisaalta kyse on myös roguelikestä, joten päämäärä on osaltaan juuri selviytymisessä ja oman tarinan luovimisessa. Sunless Skies parantaa kokemusta edellisestä edistämällä pelin lukuisia tarinoita paljon luonnollisemmin. Aiemmin satamat virkistyivät uusiksi samalla kellonlyömällä parin minuutin välen, jolloin laiskimmat pystyivät vain odottamaan laiturin kupeessa juonen etenemistä. Sunless Skiesissä niiden edistys vaihtelee laajalti: osa saattaa olla sidottu viikon tai pari sykleihin, kun toisia voi kulkea eteenpäin niin pitkälle kuin varusteita, miehiä ja hermoa riittää.

Jälkimmäisin on sidottu mekaniikaltaan edelleen kapteenin kauhuun, joka kasvaa yöttömillä taivailla lennellessä, uhkaavia tilanteita kokiessa ja jotakuinkin tekemällä yhtään mitään. Satamissa voi koetella onneaan sen laskemisessa, ja toiset toimivat tähän tarkoitukseen paremmin kuin toiset. Liian ylös noustessa kauhu alkaa ottaa vallan, jolloin tähdetön horisontti alkaa puhua äänillä, joita ei ole olemassa – tai kenties vain ne ovat aitoja. Liian korkealle noustessaan kauhu tuo mukanaan painajaisia ja ennen pitkään kauan kaivatun levon.

Kuolema ei ole kuitenkaan tarun loppu. Kapteenin heittäessä veivin suku jatkaa eteenpäin, jolloin uusi kapu saa perintönä osan edesmenneen omaisuudesta ja kuviot jatkuvat eteenpäin. Tietyt tehtävät on jopa rakennettu sukupolvet kattaviksi, ja kunniakkaana eläkkeelle päätyneet kipparit lahjoittavat entistä yksilöllisempiä bonuksia perillisille.

Vaihtoehtoisesti peliä voi pelata myös perinteisin kuvioin, jolloin kuoleman jälkeen ladataan edellinen tallennus.

Sunless Skies lisää myös liudan uusia ominaisuuksia ja parannuksia – salakuljetuksesta uusiin aseisiin – tuttuun kaavaan, mutta nämä eivät ole lopulta niin merkittäviä, että ne mullistaisivat pelattavuutta tuntuvammin. Mikään yksittäinen osa-alue ei ole kuitenkaan heikentynyt aiemmasta, joten kokemus on vain kaikin osin entistä parempi. Lisäksi pelin pääpaino on yhä sen laadukkaassa kirjoituksessa. Ja siitä ei ainakaan ole pulaa!

Laadusta puhuttaessa ei sovi myöskään unohtaa pelin tummanpuhuvaa estetiikkaa. Vaikka satamasta toiseen matkaaminen alkaa käydä jo harmaantuneen veteraanin kohdalla paikoin puuduttavaksi pelituntien kasvaessa, detaljien paljous syvyyksiin katoavissa kauniissa taustoissa ja pelin lukuisissa satamissa on upeaa katsottavaa. Pelialueet on myös rakennettu varsin tunnelmallisiksi ja nivottu parhaimmillaan osaksi laajempaa mystiikka, jolloin tasaisesti nouseva kauhu ei jää pelkästään kapteenin riesaksi. Sama koskee myös paikoin sisuskalut kylmäävää äänimaailmaa.

Sunless Skies on tunnelmallinen ja kerronnaltaan äärimmäisen kiehtova goottikauhu, jonka kalmankylmiin taivaisiin uskaltautuvat löytävät itselleen tuntikausiksi pelattavaa, luettavaa ja pelättävää.

SUNLESS SKIES

”Sunless Skies ei välttämättä poikkea hirveästi edeltäjästään, mutta pelin kauhuntäytteinen ja kiehtova maailma vetää luokseen liian lähelle eksyneet kapteenit.”