UUSIMMAT

Arvostelu: Tämän sotilashelikopterin kyytiin ei kannata nousta – Uusi Comanche-peli sakkaa ja savuttaa ainakin vielä EA-vaiheessa pahasti

05.04.2020 12:18 | Antti Voutilainen

Melkein kaksi vuosikymmentä hiljaiseloa viettänyt pelisarja on palautettu henkiin. Early accessin perusteella muutama vuosi lisää ei kuitenkaan olisi ollut Comanchelle pahitteeksi.


Julkaisupäivä: Syksy 2020
Studio: NUKKLEAR
Julkaisija: THQ Nordic
Saatavilla: PC (Windows)
Pelaajia: 1
Ikäraja: –
Peliä pelattu arvostelua varten: 5 tuntia


RAH-66 Comanche -sotilashelikopterin innoittamana syntyneen Comanchen kukoistuksen aikakausi oli 1990-luvulla. Pelisarjaan mahtuu yhdeksän peliä ennen uusinta tulokasta. Viimeisin osa oli Comanche 4, joka julkaistiin vuonna 2001. Nyt, 19 vuoden tauon jälkeen, nähdään, miten pelien teknologinen kehitys näkyy helikopteripäristelyssä.

Alkuperäisissä peleissä pelaaja laitettiin ohjastamaan Comanche-helikopteria. Virtuaalipilotti siis toimi niin lentäjän kuin ampujan roolissa, vaikka todellisuudessa roolit jaetaan kahden ihmisen kesken. Vanhoista peleistä tuttua asetelmaa ei ole lähdetty muuttamaan uusimassa Comanchessa – nytkin pelaaja päristelee ohjaimissa, mutta myös asejärjestelmien mestarina.

Uudessa Comanchen on early accessissa tarjolla yksi yksinpelitehtävä ja moninpeli. Lisää yksinpelitehtäviä on kehitteillä ja määrän olisi tarkoitus kasvaa ainakin kolmeen. Mukana on myös tutoriaalit, joissa pääsee tutustumaan itse lentämiseen, mutta myös asejärjestelmien toimintaan. Käytännössä pelin pihvi on moninpelissä.

Aloitetaan palautteen antaminen kuitenkin yksinpelistä.

Comanchen ainoassa tehtävässä pelaaja komennetaan saattajaksi etsintäpartiolle, joka yrittää paikallistaa aiemmin kadonnutta etsintäpartiota. Tiedustelutietojen mukaan mitään hämärää ei pitäisi olla meneillään, mutta niin vain paljastuu, että merellisessä ympäristössä on oikea tukikohtien sarja. Se tarkoittaa myöskin vihamielisiä vieraan vallan taisteluyksiköitä – ja siitä alkaa itseään toistavien tapahtumien sarja.

Käytännössä pelaajan tehtäväksi jää tuhota kaikki liikkuva, lukuunottamatta etsintäpartion partiovenettä. Kun kaikki vihamieliset yksiköt on tuhottu, lennetään tukikohtaan helikopterin kyljestä ulostautuvalla dronella. Sillä eliminoidaan tukikohdasta mahdolliset viholliset ja hakkeroidaan tietokoneita, että päästään ottamaan helikopterilla mittaa seuraavasta vihollisaallosta.

Samaa kuviota toistetaan läpi tehtävän, jonka kokonaiskesto oli noin puolitoista tuntia. Toisteisuus kävi puuduttavaksi jo 15 minuutin jälkeen.

Hoitele viholliset, lennä ja hakkeroi dronella ja toista tämä kaikki uudestaan, kunnes tehtävä on viimein ohi.

Onneksi Comanche ei mainosta olevansa millään tavalla realistinen tai simulaattorimainen, sillä yksinpelitehtävä koettelee raskaasti uskottavuuden rajoja. Yksinpelitehtävän matkan varrella pelaajaa vastaan seilaa esimerkiksi taistelulaivoja, jotka kuitenkin saadaan upotettua muutamalla ohjuksella ja konetykkiä hyödyntämällä. Voisi kuvitella, että lähtökohtaisesti tiedustelukäyttöön kehitetystä helikopterista ei olisi haastetta +50 000 tonnia painavalle taistelulaivalle. Niissä uskoisi olevan ainakin jossain määrin uskottavat ilmapuolustusjärjestelmät, jotka pitäisi helikopterit hyvin kaukana näköpiiristä…

Mielikuvitus lähtee kieroradalle viimeistään siinä vaiheessa, kun helikopterilla tunkeudutaan maanalaiseen tukikohtaan, missä tehdään jälleen tuhotöitä. Vielä hullummaksi menee, kun maanalainen tukikohta on laivastotukikohta ja sieltä pitää tuhota taistelulaiva tehtävän edistämiseksi. Toisaalta loogisuutta koetellaan siinäkin, kun tehtävän aikana liikutaan kapeassa kanjonissa.

Miksi ihmeessä helikopterilla kuljettaisiin kanjonissa vedenpintaa hipoen, kun aseistuksen pitäisi sallia operointi korkealta ja kaukaa. Nämä tekemällä tehdyt raiteet söivät immersion rippeet todella tehokkaasti.

Ja muistinko mainita, että yhdessä tukikohdassa dronella pitää tuhota panssarivaunu? Se on toki hyvin linjassa sen kanssa, että helikopterilla tuhotaan taistelulaivoja.

Lyhyesti sanottuna Comanchen yksinpelitehtävä oli todella puuduttavaa, paikoin raideräiskinnäksi yltyvää puuhastelua, josta puuttui niin tunnelma kuin hauskuuskin.

Yksinpeliin eloa voisi tuoda esimerkiksi se, että peliin lisättäisiin co-op-tila, jossa toinen pelaaja toimii lentäjänä ja toinen ampujana. Se toimi erittäin hyvin esimerkiksi Battlefield 3:n co-op-tehtävässä sekä moninpelissä.

Tulevien yksinpelitehtävien suhteen toivoisi hieman uskottavampia asetelmia. Niinkin simppeli asetelma, jossa saatetaan ajoneuvokolonnaa vihollisalueen läpi tuhoten mahdolliset vihollispesäkkeet ja tiedustellaan muita mahdollisia uhkia. Ja enpä valittaisi, jos helikopterista ammuttavia ohjuksia voisi ohjata itse. Esimerkiksi bunkkereiden tuhoaminen itse ohjattavalla ohjuksella olisi vaihtelua pelin nykyisille ammu ja unohda -periaatteella toimiville ohjuksille.

Yksinpelin pettymyksen jälkeen odotukset olivat kasvoivat moninpeliä kohtaan, josko se pystyisi kääntämään kokonaisuuden positiivisen puolelle.

Moninpelissä tarjolla on kaksi pelimuotoa, jotka ovat Infiltration ja Blackbox.

Jälkimmäinen on tuttua deathmatchia, mutta lisämausteena siinä on se, että pudotetun viholliskopterin musta laatikko pitää noukkia talteen dronella saadakseen tiimille pisteen onnistuneesta taposta. Infiltrationissa hyökkäävän tiimin tehtävänä on käydä sabotoimassa dronella vihollisen tukikohtaa. Puolustavan tiimin tehtävänä on estää ilkivalta.

Infiltration edellyttää jo selvästi tiimityöskentelyä, sillä loikatessa dronen ohjaimiin, oma helikopteri jää leijumaan paikalleen ja on vihollisen armoilla. Jos helikopteri tuhotaan, myös drone tuhoutuu. Eli tiimin pitää puolustaa dronekuskin helikopteria.

Kummassakin pelimuodossa joukkueet muodostuvat neljästä pelaajasta, siis jos pelaajia olisi. Ikävä kyllä Comanchen pelaajamäärät ovat niin olemattomia, että onnistuin pääsemään moninpeliin yhteensä kolme kertaa. Jokaisella kerralla kyseessä oli kaksintaistelu, sillä muita pelaajia ei kuulunut eikä näkynyt. Pelikelloon kertyi toista tuntia pelkkää matchmaking-odottelua, eikä sitä voi luonnehtia kovinkaan viihdyttäväksi pelikokemukseksi. Kaksintaisteluna moninpeli ei taas toimi, koska esimerkiksi deathmatchissa vihollinen pääsee vapaasti helikopterisi kimppuun, kun koetat kalastaa mustaa laatikkoa dronella.

Jos pelaajia olisi, pelaamisesta tienaisi pelin sisäistä valuuttaa, jolla pystyy avaamaan toisia versioita helikoptereista tai droneista. Muuttujina eri versioiden välillä on aseistus ja erikoistoiminnot. Kaikkiin helikoptereihin ei päässyt tietenkään tutustumaan, koska valuuttaa ei päässyt yksinkertaisesti tienaamaan.

Moninpelin puolustukseksi pitää kuitenkin sanoa, että siinä on olemassa selvää potentiaalia. Molempien tiimien ollessa täysin miehitettyjä, väännöt voisivat nousta aivan omaan luokkaansa. Eikä olisi laikaan huono juttu, jos moninpelissäkin kopteriin saisi kaksi pelaajaa. Silloin ampuja voisi toimia myös dronen kuskina ja lentäjä voisi yrittää vältellä vihollistulta.

Luonnollisesti yksi kiinnostuksen kohde lentelypelissä on ohjaustuntuma. Comanchen kohdalla ohjaustuntuma on vähintäänkin välttävä. Pelissä ohjausvälineiksi voi valita joko pad-ohjaimen tai hiiren ja näppäimistön yhdistelmän. Jälkimmäisen kohdalla näppäimistöllä hoidetaan lentäminen ja hiirellä tähtääminen. Toki joidenkin Comanche-mallien kohdalla ohjukset kohdistuvat sinne, mihin kopterin nokka näyttää, mutta esimerkiksi konetykillä pystyy ampumaan vapaammin.

Ohjaustuntuma muistuttaa vahvasti Battlefield-peleistä tuttua tuntumaa. Niissä tosin hiirellä osallistutaan aktiivisesti itse ohjaamiseen. Comanchessa helikopteri tekee pitkälti sen, mitä käskee ilman suurempia murheita.

Tuki sauvaohjaimille on tulossa vasta myöhemmin, joten siihen saakka lentelykokemus on hyvin arcade-henkinen, ohjaimienkin puolesta.

Comanchen visuaalinen anti on niin ikään välttävää tasoa. Vuoristoiset maisemat, joihin moninpelikartat sijoittuvat, ovat ihan komeita. Maisemien ihailuun ei ole juurikaan aikaa, sillä helikopterin automatiikka ei herkästi tunnista viholliskoptereita, joten okulaarit etsivät enemmänkin helikopterin siluettia. Vertailun vuoksi voidaan sanoa, että grafiikka on merkittävästi parempaa kuin pelisarjan edellisessä osassa.

Comanchen uudelleenkäynnistys on nykyisellään varsin heikko esitys. Sisältöä on olemattoman vähän ja sekin on puuduttavampaa kuin selkäydinpuudutus. Pelin kantavaksi voimaksi kaavailtu moninpeli ei pysty kannattelemaan kokonaisuutta, koska siitä puuttuu pelaajat. Toki peliseuran odottamisen voi nähdä suomalaisittain mahdollisuutena, se on jonotussimulaattori. Ämpärit vain puuttuvat.

Pelin julkaisun kaavaillaan tapahtuvan syksyllä. Tarkempi julkaisupäivä on vielä vahvistamatta. Comanche-fanien kannattaa tarkastaa tilanne julkaisun jälkeen, koska early accessissa peli ei todellakaan tarjoa vastinetta rahoille.

Muropaketin uusimmat