Uusimmat

Arvostelu Tell Me Why on Dontnodin korkeatasoinen seikkailupeli, jonka tarina ja hahmot erottuvat massasta edukseen

20.09.2020 09:47 Joonas Pikkarainen

Dontnod jatkaa edistyksellistä kerrontaansa monisyisten henkilöhahmojen ja upean maailman parissa.


Julkaisupäivä: 10.9.2020
Studio: Dontnod Entertainment
Julkaisija: Xbox Game Studios
Saatavilla: PC (Windows, testattu) & Xbox One
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 12,5 tuntia


Dontnod Entertainment on noussut viime vuosina tarinallisten seikkailupelien uudeksi sanansaattajaksi. Studio on ottanut pitkälti haltuunsa edesmenneen ja sittemmin taas ylösnousseen Telltale Gamesin jättämän roolin, joskin toistaiseksi ranskalaistekijät ovat välttäneet aiemman laadulliset sudenkuopat. Uusi kolmiosainen Tell Me Why jatkaa samaa edistyksellistä suuntaa.

Tell Me Why seuraa kaksosia Alysonia ja Tyleria, jotka palaavat vastentahtoisesti Alaskassa sijaitsevaan lapsuudenkotiinsa myymään edesmenneen äidin talon eteenpäin. Sisarukset eivät ole olleet yhteydessä toisiinsa yli kymmeneen vuoteen sen jälkeen, kun lapsuudessa koettu traaginen yö pakotti nämä erilleen. Uuteen alkuun lähdetään siten innostuneen hermostuneesti, mutta taustalla kummittelevat syyllisyyden tunne ja ristiriitaiset lapsuusmuistot uhkaavat myrkyttää jälleennäkemisen jo heti alkuunsa.

Studion aiemmista tuotoksista poiketen Tell Me Why keskittyy ensisijaisesti tarinankerrontaan ja jättää ongelmanratkonnan sekä muut seikkailupeleihin yhdistettävät elementit pienempään rooliin. Vaikka pelissä on pulmia sekä studiolle ominaiseen tapaan hivenen yliluonnollinen mekaniikka, muistuttaa se pelattavuudeltaan ja tunnelmaltaan silti hyvin paljon enemmän Fullbright Companyn kiiteltyä Gone Homea kuin tekijöiden aiempia tuotoksia. Fokus kohdistetaan nimenomaan erinäisten esineiden tutkailuun, joiden avulla rakennetaan pelaajalla tätä ympäröivää maailmaa ja sidettä päähenkilöihin.

Esikuvansa lailla Tell Me Why myös kertoo kolmen episodinsa välityksellä kauniin, maanläheisen ja tunteikkaan tarinan, jonka mysteeri avautuu hiljalleen muistojen kautta.

Pelimekaaninen idea on rakennettu nimenomaan muistojen ympärille ja siihen, kuinka ne värittyvät ajan saatossa. Paluu lapsuudenkotiin on Alysonille ja Tylerille samalla paluu lapsuuden muistoihin, jotka realisoituvat kaksikon muistijälkien myötä todellisiksi. Valtaosa kohtaamisista on ainoastaan syventäviä tiedonmurusia tarjoavia hetkiä, mutta toisinaan kaksikon mielten sopukoissa piilevät kohtaamiset ovat keskenään ristiriidassa. Tällöin pelaaja astuu toimeenpanijaksi päättämään, kumpi muistoista tapahtui oikeasti.

Mekaniikan avulla tuodaan peliin studiolle ominaiset valinnat, joita nähdään jossain määrin myös muistojen ulkopuolella. Tell Me Whyn kohdalla valinnat eivät kuitenkaan onnistu täysin tarkoituksessaan. Ensinnäkin niiden vaikutukset jäävät kovin maltillisiksi, mikä saa päätökset tuntumaan samalla kovin triviaaleilta. Näissä on usein lisäksi selkeä hyvä-paha-asetelma, mikä latistaa prosessia entisestään. Tästä ei onneksi ole kuitenkaan niin suurta harmia, sillä käsikirjoituksen taso on muutoin varsin onnistunut. Valinnat tuntuvat lähinnä vain pakolliselta pahalta, jotka eivät liioin paranna tai heikennä kokemusta.

Asteen ongelmallisemmaksi nousevat valintojen kohdistuminen menneisyyteen nykyhetken sijaan. Toisin kuin päähenkilöille, pelaajalla ei ole usein minkäänlaista suhdetta muistoihin, mikä tekee kahden vaihtoehdon välillä valitsemisesta arpapeliä. Oliko äiti tuolloin vihainen vai iloinen? Ei mitään tietoa, eikä pelaajalla ole myöskään mahdollisuutta kaivaa ympäriltä vihjeitä tilanteesta. Tämä toki noudattaa juuri haettua muistojen vääristymisen teemaa, mutta kun muistojen kokijat ovat pelaajalle tuntemattomia, muuttuvat valinnat jokseenkin merkityksettömiksi.

Tähän tosin toimii sama mantra: valinnat ovat ainoastaan pakollinen paha.

Pelattavuuden sijaan Tell Me Whyn pariin kannattaakin sukeltaa ensisijaisesti juuri kiehtovana tarinana ja mysteerinä. Dontnodin ominaiseen tapaan käsikirjoitus on esimerkillisen upeaa jälkeä, jossa henkilöhahmot ovat pääosin eläviä, vivahteikkaita ja puutteellisia. Peli käsitteleekin tuttuun tapaan ajankohtaisia aiheita mielenterveydestä, kasvatuksesta ja transsukupuolisuudesta, joista jälkimmäinen on nostettu myös markkinoinnissa suuresti esille. Toinen pelattavista päähenkilöistä, Tyler Ronan, on transmies – hänen ääninäyttelijä August Aiden Black on niin ikään transmies – joka palaa kotipaikkakunnalleen ensimmäistä kertaa sukupuolenkorjauksensa jälkeen, mikä tuo kerrontaan oman ulottuvuuden.

Dontnod käsittelee aiheita tosin tahdikkaasti, eivätkä tekijät sorru kuvaamaan esimerkiksi transsukupuolisuutta mediasta hyvin yleisesti käytetyn trauman kautta. Käsikirjoitus onnistuu silti tarkastelemaan aihetta monelta kantilta ja kenties jopa avartamaan niiden pelaajien ajatusmaailmaa, jolle asia on vähemmän tuttu. Peli ei myöskään valista, vaan Tyler on hahmo muiden joukossa nousematta sen kummemmin millekään jalustalle. Sama koskee pelissä nähtäviä tlingiteitä, joiden kulttuuri, elämäntapa ja taide on sovitettu taidokkaasti ja saumattomasti osaksi maailmaa siten, että kaupunki tuntuu elävältä ja aidolta.

Aiheiden hienovarainen käsittely johtaa samalla tosin siihen, että tarinasta jää uupumaan konflikti. Juoni pyrkii paikkaamaan tätä laajemmalla mysteerillä ja suorastaan ilahduttavalla satumaisuudella, mutta näiden käsittely lässähtää valitettavasti alun jälkeen. Toki suuria tunteita tai vielä suurempia käänteitä ei välttämättä tarvita mielenkiintoista kerrontaa varten, ja Tell Me Whyn yllä kulkee onnistuneen melankolinen vire. Maanläheisyys ei kuitenkaan koskaan nouse riittävän vetovoimaiseksi saati hahmoihin ennätä tutustua niin syvällisesti, että näihin samaistuisi kunnolla kolmen episodin aikana. Toki kokemukseni näin tylsänä cismiehenä on todennäköisesti myös hyvin erilainen kuin vastaavien aiheiden kanssa kamppailemaan joutuneella pelaajalla.

Tell Me Why on silti tärkeä ja hienosti käsikirjoitettu tarina, joka käsittelee ajankohtaisia aiheita lämmöllä ja kouriintuntuvalla haikeudella. Vaikka kerronta onnistuu monessa asiassa upeasti, jää varsinkin tekijöiden aiempaa tuotantoa fanittaneelle pieni kaipuu asteen syvemmälle sukellukselle. Ehkä tämä olisi korjaantunut yhdellä tai kahdella lisäepisodilla, tai kenties se ei ollut koskaan edes kehittäjien tavoitteena. Maanläheistä ja kaunista satua kaipaaville Dontnodin uutukainen tarjoaa silti nautinnollisia hetkiä.

TELL ME WHY

”Upeasti rakennettu maailma, moniulotteiset hahmot ja ajankohtaiset aiheet yhdistyvät jälleen hienoksi seikkailuksi.”

 

Joonas Pikkarainen

"Olen lähetellyt outoja raaputuksiani peleihin ja elokuviin liittyen Muropakettiin vuodesta 2018 alkaen. Läpi elämäni jatkunut intohimo on jostain syystä kiinnostanut myös TechRadarin, Pelaajan, IGN:n, KonsoliFIN:in ja muiden medioiden lukijoita, jotka ovat saaneet sietää turinoitani jo toista vuosikymmentä. Kun en kirjoita peleistä, elokuvista ja/tai teknologiasta, käytän kaiken vapaa-aikani näiden parissa. Pääväylien lisäksi meikäläistä voi seurata myös useimmissa sometileissä tunnuksella @Pjorkkis."

Muropaketin uusimmat