Arvostelu: Terveisiä vuodesta 1995 – LucasArtsin Full Throttlen remasterointi on tehty rakkaudella

Tekijä: Double Fine / LucasArts
Julkaisija: Double Fine / Sony
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 1080
Saatavilla: Mac, PC & PlayStation 4
Laitevaatimukset: PC Windows 7, Intel Core 2 Duo, 4 Gt keskusmuistia & GeForce GTX 260
Pelaajia: 1
Muuta: ladattava peli, hinta 11,99 euroa
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Moottoripyörät ovat cooleja ja prätkäjengiläisillä on oma paikkansa länsimaisessa kulttuuriperimässä. Vapautta, vauhtia, vaaroja! Tätä kaikkea oli tarjolla myös LucasArtsin vauhdikkaassa seikkailupelissä, joka on saanut uusintaversion.

Full Throttle oli aikanaan yksi LucasArtsin viimeisistä legendaarisista seikkailupeleistä. Sen jälkeen ilmestyivät enää The Curse of Monkey Island sekä Grim Fandango. Full Throttle erottuu porukasta monellakin tavalla. Sen aihepiiri on sangen erikoinen, ja pelattavuudeltaan se on toiminnallisempi, virtaviivaisempi ja lyhyempi kuin monet muut Lucas-seikkailut.

Tästä huolimatta peli myi aikanaan todella hyvin, joten uusintaversiolle saattoi hyvinkin olla kysyntää.

Mutta vieläkö vuoden 1995 pelisuunnittelu toimii?

Synkeä tulevaisuus

Full Throttle on tarina kostosta. Postapokalyptisen maailman viimeisen moottoripyöräfirman perustaja ja innokkaasti yhtiön johtoon pyrkivä ruskeakieli ajautuvat tukkanuottasille, ja ruskeakieli päättää hoidella kaikki ongelmansa murhaamalla pomonsa ja lavastamalla syylliseksi sattumalta paikalle osuneen Polecats-moottoripyöräjengin johtajan, Benin.

Benin täytyy nyt selvittää mitä oikeasti tapahtui, pelastaa vangitut jengikaverinsa ja tietenkin myös kostaa ihailemansa prätkäsuunnittelijan murha. Ei helppoa, varsinkaan kun peli alkaa kirjaimellisesti roskiksesta ja poliisit ovat koko ajan perässä.

Full Throttlen myöhäinen ikä näkyy ja tuntuu monessakin mielessä. SCUMM-pelien perinteinen ruudun alareunan verbivalikko on historiaa. Peliä ohjataan nyt tiiviimmällä komentotulkilla, joka tarjoaa neljä erilaista käskyä. Ne ovat tosin kontekstisidonnaisia: suulla voidaan juoda tai puhua, kädellä käyttää tai poimia ja niin edelleen.

Erikoiset ratkaisut eivät jää tähän. CD-teknologian nostettua kehittäjien käytössä olevaa tilamäärää ja LucasArtsin panostettua muutenkin digianimaatioon esimerkiksi Rebel Assault -pelejä varten, myös Full Throttle käyttää paljon videota. Pelissä on runsaasti välianimaatioita, sekä myös erikoisia hybridikohtauksia, joissa perinteinen 2D-videopelianimaatio ja FMV-osiot yhdistyvät.

Tuloksena on peli, joka ei näytä tai edes tunnu perinteiseltä LucasArts-seikkailulta.

Arvostelijat ja pelaajat olivat aikanaan käärmeissään pelin lyhyestä kestosta, eikä Full Throttle tosiaan ole niitä pisimpiä pelejä. Itse muistin vielä valtaosan puzzlejen ratkaisuista 90-luvun villeiltä vuosilta, eikä pelin parissa mennyt kuin muutama tunti. Tuorein silmin sen pariin saapuva toki saanee enemmän irti pelistään, mutta lyhyt peli Full Throttle silti on.

Mukana on myös muutamia hyvin epä-lucasmaisia kohtauksia ja ratkaisuja. Peliin on sekoiteltu toimintakohtauksia, joissa tapellaan muita prätkäkuskeja vastaan. Kontrollit eivät ole mitenkään erinomaisen hyvät ja koko touhu tuntuu turhauttavalta pelin pitkitykseltä. Todella erikoisesti mukana on myös kohtauksia, joissa voi suoraan kuolla. Jos tekee väärän liikkeen tai kuppaa liian pitkään, tuloksena on pelin päättyminen ja kohtauksen alkaminen alusta. Koska usein nämä väärät ja oikeat liikkeet eivät ole mitenkään ilmiselviä, tuloksena on lisää turhautumista.

Ongelmista huolimatta Full Throttlessa on myös paljon mistä pitää. Se on täynnä erinomaisen hyviä näyttelijänsuorituksia, joista vastaavat oikeat ammattinäyttelijät. Lyhyt kesto tarkoittaa, että peli on myös nopeatempoinen ja koko ajan tapahtuu jotain. Mukana on myös paljon hyvää huumoria, runsaita viittauksia muihin LucasArtsin peleihin ja niin edelleen. Ei siis pelinä mikään LucasArtsin paras, mutta silti pelaamisen arvoinen.

Vaan miten on uusintaversion laita?

Kaikki uusiksi

Day of the Tentaclen uusintaversio sai viime vuonna kritiikkiä siitä, että se näytti välillä siltä kuin joku olisi ajanut alkuperäisen pelin pikseligrafiikat Photoshopin pehmennysfiltterin läpi, nostanut resoluutiota ja lähtenyt pitkälle viikonlopulle. Toki työtä tehtiin oikeasti paljon enemmän, ja esimerkiksi kaikki pelin äänet ja dialogit masteroitiin uudelleen alkuperäisiltä DAT-nauhoilta.

Full Throttle on tehty samalla rakkaudella, mutta vielä suuremmalla vaivalla. Koko peli kun on piirretty uudelleen HD-resoluutioisena. Uusittuihin grafiikoihin on heitelty enemmän valoefektejä ja kaikki näyttää todella hyvältä. Day of the Tentaclen tavoin sekä uusi että vanha versio pyörivät samaan aikaan ja niiden välillä voi vaihtaa nappia painamalla, mikä on kiva tapa arvostaa uutta grafiikkaa, mutta tarkoittaa myös sitä, että animaatioihin ei ole voitu lisätä fraameja, joten ne eivät ole niin pehmeitä kuin voisi toivoa.

Mukana on myös mukavasti bonuskamaa, kuten tapana on. Tim Schafer ja muut kehittäjät ovat taas pakkautuneet studioon nauhoittamaan peliä varten kommenttiraidan, tarinan edetessä konseptitaidegalleriaan aukeaa tuotantografiikkaa ja soundtrackiakin voi kuunnella jukeboxista – joko alkuperäisen kämäisinä versioina tai putsattuina ja korkearesoluutioisempina remasterointeina.

Koska pelistä tehtiin samalla versiot myös konsoleille, myös PC-versiota voi pelata hiiren ja näppiksen ohella myös pad-ohjaimilla. Itse en näin tehnyt lyhyen kokeilun ulkopuolella, mutta onpa sekin mahdollista.

Kaikesta näkee, että Full Throttle on ollut rakas ja tärkeä peli Tim Schaferille, jonka Double Fine -firma remasteroinnin hoisi. On vaikea kuvitella, miten wanhan seikkailupelin voisi enää tyylikkäämmin ja paremmin tuoda modernin yleisön eteen. Tältä osin peli saakin puhtaat paperit ja peukkua.

Muilta osin suuni onkin sitten enemmän mutrussa. Full Throttle on yhä hyvä peli ja oli todella kiva pelata se taas läpi ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen. Lopulta pelin meriitit ovat tietenkin yksilölliset, mutta ainakin minun tapauksessani erilainen pelattavuus, turhan suuri toimintaosioiden painotus ja muut outoudet pudottavat Full Throttlen kauas niiden todella klassisten LucasArts-seikkailuiden perään.

Peukkua silti kulttuuriteosta, ja nyt kun kerran vauhtiin on päästy niin miten olisi vihdoinkin HD-versio Sam & Max Hit the Roadista?