Arvostelu: The Disney Afternoon Collection tuo NES-klassikot 2010-luvulle tyylillä
Tekijä: Digital Eclipse
Julkaisija: Capcom / Disney Interactive Studios
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Pelaajia: 1
Arvostelija: Tuukka Hämäläinen
The Disney Afternoon Collection tuo kuusi klassista NES-peliä uusille alustoille. Pelikokoelmaan lisätyt ominaisuudet takaavat, että huonompikin pelaaja pystyy läpäisemään haastavimmat tasohyppelyt.
The Disney Afternoon Collection on paluu 1990-luvun vaihteeseen ja NES-konsolin kulta-aikaan. Aiemminkin vanhoja klassikkopelejä päivittäneen Digital Eclipse -studion PS4:lle, Xbox Onelle ja PC:lle kääntämä pelikokoelma sisältää kaikkiaan kuusi Nintendo Entertainment Systemille julkaistua Disney-peliä.
Disneyn ”iltapäiväkokoelman” pelit ovat alun perin Capcomin kehittämiä. Siihen kuuluvat ilmestymisjärjestyksessä: DuckTales (1989), Chip ‘n Dale Rescue Rangers (1990), TaleSpin (1991), Darkwing Duck (1992), DuckTales 2 (1993) ja Chip ‘n Dale Rescue Rangers 2 (1993).
The Disney Afternoon Collection on kaikin puolin pätevä ja huolella hiottu remasterointi. Pelit valitaan päävalikosta, jossa on tarjolla myös lisäsisältöä. Valikosta voi kuunnella kaikkien pelien soundtrackeja, ja tarjolla on myös kuvagalleria, joka sisältää muun muassa luonnoksiaa, alkuperäiset kansikuvat ja muuta kiinnostavaa.
Perusmoodissa kokoelman pelit on kehystetty Disney-kuvituksella, joka paljastaa myös kokoelman peleihin lisäämät mekaniikat: Rewind- ja Pause-painikkeet. Kokoelman oman taukovalikon kautta pelitilanteen voin tallentaa koska tahansa, ja peliä voi kelata lennosta taaksepäin, jos tulee tehneeksi virheen.
Tallennusten määrä on rajoitettu yhteen tallennukseen per peli kullakin pelaajaprofiililla, mutta se ei juuri haittaa. Rewind ja tallentaminen tekevät nimittäin pelien läpäisystä huomattavasti helpompaa. Vanhan liiton tasohyppelyt voivat nykypelien hellimälle pelaajalle olla melko haastavia, ja uudet ominaisuudet mahdollistavat sen, että kokematonkin pelaaja pääsee etenemään peleissä alkua pidemmälle. Niitä ei kuitenkaan ole pakko käyttää.
Pause-valikosta on tarjolla myös muita asetuksia. Kokoelman kehyksen saa halutessaan piiloon, alkuperäisessä koossaan esitetyn pelikuvan saa suurennettua, ja koko kuvan saa venytettyä laajakuvaksi – mikä tosin näyttää aivan hirveältä. Jos HD-tasoinen kuva näyttää retroilijan silmään turhan skarpilta, voi kuvanlaadun myös muuttaa muistuttamaan vanhaa kuvaputkitöllöä.
Tämä kikkailu on hetken hauskaa, mutta pian silmiä alkaa jo rasittaa.
Itse The Disney Afternoon Collectionin pelit tarjoavat pätevää NES-aikakauden tasohyppelyä, vaikka niiden taso vähän vaihteleekin.
Ankronikkaan (1987–1990) perustuva DuckTales on kelpo peli, mutta sen muutamaa vuotta uudempi jatko-osa näyttää paremmalta, lisää uusia mekaniikkoja, ja nouseekin selvästi edeltäjäänsä paremmaksi paketiksi. Tikun ja Takun pelastuspartioon (1989–1990) perustuvat Chip ‘n Dale Rescue Rangers -pelit taas ovat tasalaatuisempia, mutta muuten tylsempiä tasohyppelyitä.
Molempien pelikaksikoiden jatko-osiin on lisätty runsaammin tarinaa, ja Chip ‘n Dale Rescue Rangers 2:ssa pelaaja saakin lukea enemmän kuin kylliksi välidialogeja.
Tasohyppelyjoukosta erottuu Pilipalipilotit-sarjaan (1990–1991) perustuva TaleSpin, jossa pelaaja ohjastaa lentokoneella lentävää Baloota automaattisesti etenevässä side-scrollerissa. TaleSpin on vauhdistaan johtuen selvästi muita haastavampi, etenkin ennen kuin lentokonetta saa päivitettyä paremmilla aseilla.
Kaikista peleistä on tarjolla kaksi lisättyä moodia: Time Attack, jossa tavoitellaan nopeinta mahdollista läpipeluuaikaa, sekä Boss Rush, jossa yritetään samaa pelkkien boss-taisteluiden osalta. Näillä moodeilla on myös omat leaderboardinsa, joilta voi poimia kaverinsa tai maailman parhaan pelaajan session, jota vastaan pelata. Toisen pelaajan session näkee kilpaillessaan pikkukuvassa ja näitä pelejä voi myös katsoa sellaisenaan.
Kummassakaan moodissa ei voi käyttää Rewindia.
The Disney Afternoon Collectioniin on toki lisätty myös saavutukset. Pelaajia palkitaan peruspelien läpäisystä, sekä tiettyjen aikojen peittoamisesta erikoismoodeissa. Lisäksi tarjolla on palkinnot kaikkien pelien läpäisystä, sekä siitä, että läpäisee yhdenkin pelin käyttämättä lainkaan Rewindia.
The Disney Afternoon Collectionia on vaikea moittia mistään. Digital Eclipsen pelikokoelma on huolella tehty ja hiottu remasterointi, joka osoittaa, että NES-ajan tasohyppelyt osaavat parhaimmillaan yhä koukuttaa. Testijakson aikana en myöskään havainnut kuin yhden bugin, jossa peli alkoi hetkellisesti laahata juuri tallennuksen lataamisen jälkeen.
Koska kyseessä on monille pelaajille nostalgiannälkään nautittava kokoelma, on lopuksi sanottava suoraan: en ole pelannut näitä pelejä alkuperäisellä alustallaan, eikä minulla ole mitään nostalgista suhdetta Disneyn aamupiirrettyihin. Sellaiselle, jolle Disneyn ankkaseikkailut ja Nintendon tasohyppelyt ovat kultaisia lapsuusmuistoja, voi The Disney Afternoon Collection olla parasta herkkua.
Muille siitä nauttiminen on kiinni siitä, ovatko retropelit mieleen vai eivät – tätä laadukkaampina niistä tuskin pääsee nauttimaan.
