Arvostelu: The Inpatient on VR-kauhupeli, jota voi suositella Until Dawnin ja kävelyn ystäville
The Inpatient on Supermassive Gamesin kehittämä esiosa vuonna 2015 julkaistulle Until Dawnille, joka niitti mainetta ja kunniaa studiolle yllättävän hyvänä teinikauhuna. The Inpatient sijoittuu aikaan 60 vuotta ennen Until Dawnin tapahtumia. Sen tarina valottaa pääpelin hirviöiden taustaa päähenkilön etsiessä tietään ulos kaaokseen ajautuneesta Blackwoodin mielisairaalasta.
Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Supermassive Games / Julkaisija: PlayStation / Saatavilla: PlayStation VR / Testattu: PlayStation VR / Pelaajia: 1 / Ikäraja: K18
PlayStation VR:lle yksinoikeudella tänään julkaistu The Inpatient alkaa kliseisellä muistinmenetyksellä, luoden helpon tartuntapinnan peliin. Pelaaja on mielisairaalan potilaan virkaa toimittavan päähenkilön kanssa aivan yhtä pihalla pelimaailman tapahtumista. Päähahmon identiteettiä rakennetaan paitsi narratiivisen tarinan, myös takautumien kautta. Ne aktivoituvat pelimaailmasta löytyvien kimmeltävien esineiden kautta. Keräily on kuitenkin vapaaehtoista. Vaikka koko pelin paahtaisi läpi kaikki keräiltävät esineet ohittaen, toimii tarina kokonaisuutena eikä selkeitä juoniaukkoja jää selittämättä.
The Inpatient käyttää Until Dawnista tuttua valintoihin perustuvaa pelimekaniikkaa. Muiden hahmojen kanssa keskusteltaessa reaktiovaihtoehtoja on kaksi. Niiden valinta onnistuu yksinkertaisesti katsomalla sopivaa vaihtoehto ja painalla ohjaimen liipaisinta. Keskustelujen valinnat voidaan toteuttaa myös ääniohjauksella, mutta ominaisuus tukee ainoastaan englannin kieltä. Pelaajan valinnat aiheuttavat perhosefektejä, jotka vaikuttavat The Inpatientin tarinan kulkuun ja lisäten pelin uudelleenpeluuarvoa. Valitettavasti hoitohuoneeseen sijoittuva alku on kuitenkin aivan liian hidas, mikä vie melko tehokkaasti motivaatiota uuden läpipeluun aloittamisesta.
The Inpatientin pelihahmoa ohjataan joko perinteisellä DualShock 4 -ohjaimella tai kahdella Move-liikeohjaimella. Kuten VR-peleissä yleensäkin, liikeohjaimet ovat huomattavasti perinteistä ohjainta parempi vaihtoehto.
Move-ohjainten avulla pelimaailmaan saadaan tuotua realistisesti liikkuvat kädet, jotka vähentävät huomattavasti virtuaalitodellisuuskokemusten aiheuttamaa pahoinvointia. Iso osa pelimaailman interaktiivisuudesta toteutetaan koskettamalla ja pyörittelemällä objekteja, mikä sekin toimii liikeohjaimilla huomattavasti perinteistä ohjainta paremmin. Myös pelihahmon liikuttaminen on tehty yllättävän hyvin toimivaksi liikeohjaimilla.
Hahmo liikkuu eteenpäin vasemman käden ohjaimen nappia painamalla, ja pelihahmon suuntaa käännetään 30 asteen pykälissä painamalla oikean käden ohjaimen painiketta, osoittaen ohjaimella joko vasemmalle tai oikealle.
Lähes jok’ikisen VR-pelin kohdalla saa ihmetellä, kuinka paljon voimakkaampi pelin aikaansaama immersio onkaan verrattuna perinteiseltä näytöltä nautittavaan viihteeseen. The Inpatient käyttää ovelasti virtuaalitodellisuuden tarjoamia mahdollisuuksia selkäpiitä hyytävän kauhukokemuksen luomiseen. Taskulampun heiluttelu Blackwoodin mielisairaalan pimeillä käytävillä, yhdistettynä nurkkien yli kurkkailuun, sai puntit tutisemaan toden teolla.
The Inpatientin äänimaailma on hyvin minimalistinen. Varsinaista musiikkia peli ei sisällä lähes lainkaan. Riisuttua äänimaailmaa käytetään tehokkaasti rakentamaan jännitystä, ja kontrasti adrenaliinin täyteisten kohtausten tykitykseen toimii. Pelin ääninäyttely on myös varmaa ja toimivaa, mutta varsin helposti unohdettavaa, eikä mukaan mahtunut selkeästi mieleenpainuvia suorituksia.
Graafinen ilme tukee hyvin pelimaailman tunnelmaa. Blackwoodin mielisairaala on näyttävä miljöö, jossa valojen ja varjojen käyttö toimii erinomaisesti. The Inpatientista todella suuri osa keskittyy toisille hahmoille puhumiseen, jolloin kasvoanimaatioiden olisi hyvä olla viimeisen päälle hiottuja. Tällä kertaa ne kuitenkin jättävät toivomisen varaa, ja PSVR-visiirin melko alhaisen resoluution takia kauempana olevien hahmojen ilmeitä on vaikea nähdä.
The Inpatientin ensimmäinen läpipeluu kesti kaikki paikat läpi koluten hieman alle neljä tuntia, joista ensimmäinen tunti vietetään lähes pelkästään pienessä hoitohuoneessa toisen potilaan kanssa keskustellen. Tarinan muuttuu kiinnostavaksi saadessaan tuulta alleen ja aukeaa omana kokonaisuutenaan myös pelaajalle, jolle Until Dawnin tarina ei ole tuttu.
The Inpatientin suurimmaksi ongelmaksi muodostuu täysi haasteen puuttuminen. Kyseessä on tarinapohjainen kävelysimulaattori, eikä niinkään perinteisessä mielessä oikea peli. Koska The Inpatient ei tarjoa pelaajalle haasteita, ei tarjolla näin ollen ole myöskään onnistumisen tunnetta. Valitettavasti kokemus ei tällaisenaan ole pelin 40 euron hintalapun arvoinen.
The Inpatient kertoo mielenkiintoisen tarinan karmivassa ympäristössä, ja peli onnistuu luomaan kauhunhetkiä muutenkin kuin halpoihin säikyttelyihin pohjaten. Pelattavuus on todella yksinkertaista, mutta implementoidut kontrollit toimivat hyvin, eikä peli aiheuta virtuaalitodellisuudesta johtuvaa pahoinvointia. Peliä voi suositella alehintaan kaikille Until Dawnin ystäville, mutta mistään Playstation VR:n myyntivaltista ei valitettavasti voida puhua.
THE INPATIENT
”The Inpatient on kävelyyn painottuva VR-kauhupeli, jota voi suositella lähinnä Until Dawnin ystäville.”
