Arvostelu The Legend of Zelda: Skyward Sword HD korjaa monet Wii-version ongelmat, mutta ei peli vieläkään täysiä pisteitä kerää
The Legend of Zelda: Skyward Sword HD on onnistunut käännös kymmenen vuoden takaisesta Wii-klassikosta – pienistä harha-askelistaan huolimatta.
Julkaisupäivä 16.7.2021
Studio: Tantalus Media
Julkaisija: Nintendo
Saatavilla: Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: K12
Peliä pelattu arvostelua varten: 23 tuntia
Vuonna 2011 nähty The Legend of Zelda: Skyward Sword sai alkuperäisen Wii-julkaisunsa aikoihin melko mielipiteitä jakaneen vastaanoton; monet pelin tekniset ratkaisut herättivät monissa lähinnä ärtymystä. Switchille keskikesällä saatu The Legend of Zelda: Skyward Sword HD on pyrkinyt parantelemaan kokemusta pelikelpoisemmaksi. Lopputuloksena on entistäkin näyttävämpi seikkailu, jonka kaikkia kulmia ei ole kuitenkaan saatu aivan hiottua.
Skyward Sword on kronologisesti ensimmäinen osa sarjan aikajanalla. Näin ollen muun muassa aiemmista peleistä tuttu pääpahis Ganon ja Hyrulen valtakunta loistavat tällä kertaa poissaolollaan. Myös esimerkiksi legendaarisen Master Sword -miekan alkuperä ratkeaa sekin tarinan varrella.
Pelin tapahtumat saavat alkunsa pilvien yläpuolella leijuvasta Softloftin kaupungista, jonka asukkaat hallitsevat taivasta yhdessä – myös ratsun virkaa toimittavien – Loftwing-suurlintujen kanssa. Pienestä pitäen läheisinä ystävyksinä kaupungissa varttuneet Zelda ja Link ajautuvat eräällä lentoreissullaan myrskynsilmään. Tämän seurauksena Zelda katoaa olemattomiin, mistä alkaakin Linkin seikkailu kohti pilvipeitteen alla piilevää maankamaraa. Matkaoppaanaan Linkillä on tämän Goddess Sword -miekastaan tupsahtava henkiolento Fi, jolta voi halutessaan – tai toisinaan pelaajan haluamattakin – vastaanottaa neuvoja seikkailua jarruttavaan ongelmiin.
Valtaosan ajasta pelin alkutaipaleilla kulutetaan kontrollien omaksumiseen sekä oman Loftwing-ratsun hallitsemiseen. Monien sarjan pelien tavoin myös Skyward Sword ei siis liiemmin kiirehdi juonen kanssa.
Seikkailun lopulta edetessä Linkin matka käy pilvipeitteen läpi hylättyyn maailmaan. Maanpäällinen lääni on jaoteltu erillisiin suurempiin alueisiin, jotka poikkeavat toisistaan maastoltaan ja luolastoiltaan.
Monissa luolastojen pulmissa riittää pähkäiltävää helposti useammaksikin tunniksi, minkä lisäksi tunnelin lopussa häämöttävä pomotaistelu on aina omanlainen haasteensa. Matka uudella alueella luolastoon ei käy kuitenkaan aivan hetkessä, vaan pelaaja saattaa joutua kuluttamaan useammankin tovin esimerkiksi jonkin avaimen sen virkaa toimittavien, eri puolille kenttää ripoteltujen osasten etsimiseen, mikä sai etenemisen tuntumaan aika ajoin hyvinkin laahaavalta. Lisäksi Loftwing-linnulla lentely osoittautui lopulta hyvin pieneksi osaksi peliä, mikä tuntui Wind Wakerin merillä seilailun jälkeen jokseenkin ikävältä takapakilta.
Luolaston – tai temppelin – lopulta avautuessa Skyward Sword pääsee kuitenkin täyteen potentiaalinsa. Luolastot ja niiden kätkemät pulmat sekä pomotaistelut ovatkin olleet Zelda-sarjan suurimpia vahvuuksia, eikä Skyward Sword ole tällä saralla lainkaan poikkeus.
Mikäli pelaaja mielii maan pinnalta takaisin linnun selkään, onnistuu taivasalle palaaminen kätevästi alueilta löytyvien lintupatsaiden kautta. Samalla patsaat toimivat myös manuaalisina tallennuspisteinä. Vapaammin taivaan ja maan välillä kulkeakseen olisikin sitten hyödynnettävä erikseen kaupiteltavaa Amiibo-figuuria, mikä on kismittänyt monia pelaajia – ja aivan syystäkin. Muutamana lohdutuksen sanana kuitenkin todettakoon, että tallennuspisteitä oli ainakin omasta mielestäni ripoteltu yllin kyllin lähes joka tasanteelle ja nurkalle, minkä ansiosta etäisyyksien välillä hyppely sujui oikein mallikkaasti ilman figuuriakin.
Wii-versiota pelanneet törmäävät jo ensimetreillä moniin kaivattuihin muutoksiin, joihin lukeutuvat muun muassa dialogin pikakelaus, automaattitallennus sekä mahdollisuus ohittaa välivideot niin halutessaan. Myös resoluutiota on sitäkin nostettu rosoisesta 480p-resoluutiosta ylöspäin 1080p-tarkkuuteen. Ruudunpäivitys pyörii sen sijaan nyt vakaasti 60 kuvaa sekunnissa sekä tv:n äärellä että Switchin omalta näytöltä pelatessa, mikä saa kokemuksen näyttämään ja tuntumaan aiempaa sulavammalta.
Ulkokuorensa osalta Skyward Swordilla onkin puitteet kunnossa, ja peli onkin mielestäni Wind Wakerin rinnalla Zelda-pelisarjan näyttävimpiä pelejä.
Alkuperäisversion kenties suurimmaksi riesaksi koitui pelin liikeohjaukseen sidottu taistelujärjestelmä, jossa MotionPlus-ohjainkapula toimi pelaajan miekkana Nunchuckin ajaessa kilven virkaa. Joy-Con-ohjainten edistyneemmän liiketunnistuksen ansiosta miekalla heiluttelun pitäisi tuntua nyt aiempaa sulavammalta. Lisäksi Switch-versiolla on tarjota vaihtoehtoinen ohjaustapa, jossa kilpi- ja miekkakomennot on sijoitettu ohjaintattien varaan. Uutta vaihtoehtoa kokeillessa ei vanhaa liikeohjausta jäänyt juurikaan kaipaamaan. Siitäkään huolimatta, että myös ohjaintatilla ohjailussa oli omat puutteensa.
Osa pelin pulmista on selvästi suunniteltu alkujaan liikkeentunnistus mielessä, mikä näkyy selvästi uudella ohjaustavalla pelatessa. Myöskin miekkailu osoittautui uudella metodilla kädellä heiluttelua jokseenkin kankeammaksi vaihtoehdoksi. Ainakin tilanteissa, joissa liikeradan tarkemmasta ajoittamisesta olisi ollut apua – kuten muutamissa pomotaisteluissa. Liikeohjauksella pelatessa taistelut saattoivat siis hoitua ripeämmin, mutta mikään muu ei sitten niinkään. Esimerkiksi Loftwingin selässä lentely sekä muu Joy-Conin liikeradan mukaan ohjailu osoittautui epätarkaksi touhuksi. Molemmista ohjaustavoista löytyi täten sekä hyvät että huonot hetkensä.
The Legend of Zelda: Skyward Sword ei ollut täydellinen vuoden 2011 julkaisussaan, eikä se ole sitä nytkään. Switch-versiota voi kuitenkin suositella lämpimästi niin uusille pelaajille kuin alkuperäistä seikkailua männävuosina pelanneillekin, jotka kenties harkitsevat uusiojulkaisun myötä pelille uuden mahdollisuuden antamista. Monet Wii-version ongelmista on saatu korjailtua, mikä tekee pelikokemuksesta monelta osin nautittavamman. Vaikka kontrollit sekä pitkä taival luolastojen sisäänkäynneille ottivat aika ajoin koville, pysytteli kokonaisuus suurimman osan ajastaan oikein viihdyttävänä.
THE LEGEND OF ZELDA: SKYWARD SWORD HD
”The Legend of Zelda: Skyward Sword on palannut aiempaa pelikelpoisempana, joskaan ei aivan ruhjeitta.”
