UUSIMMAT

Arvostelu: The Spy Who Shrunk Me on ankea hiiviskelypeli, josta ei ole uudeksi My Summer Cariksi

14.01.2019 20:00 | Joonas Pikkarainen

Tamperelainen Catland luottaa jälleen huumoriin ja absurdiin premissiin, mutta valitettavasti niistä ei ole uuden hiiviskelypelin pelastajaksi.


Julkaistu / Tekijä ja julkaisija: Catland / Saatavilla: PC / Pelaajia: 1 / Peliä pelattu arvostelua varten: kaksi tuntia


Maailmassa on nykyään lukemattomia pelejä, joihin harvemmin on yksinkertaisesti aikaa tai edes tarvetta tutustua. Paitsi jos olet pelitoimittaja. Silloin joudut tekemään tuttavuutta aina välillä vähän puolipakosta, mutta toisinaan tällaiset kokeilut saattavat yllättää.

The Spy Who Shrunk Me ei ole tällainen yllätys.

Tamperelaisen Catlandin kehittämä hiiviskelypeli vie pelaajat kylmän sodan hilpeisiin tunnelmiin brittivakooja Audrey Smoothspyn kutistettavissa saappaissa. Tehtävänä olisi estää neuvostokenraalin ohjelmistoyrityksen salainen juoni reilun tunnin kestävässä kokemuksessa, joka päättyy ennen kuin se alkaa rasittaa.

Manselaisten edellisen Taphouse VR:n tapaan uutukainen on humoristinen tuotos, jossa baarihanat vaihtuvat vakoiluvälineisiin ja fantasiamaailma neuvostobetoniin. Komiikka on tosin lyhyenlännän pelin harvoja pelastavia tekijöitä, vaikka huumori itsessään on paikoin vähän turhan väkinäistä. Vitsit tuntuvatkin muutaman promillen humalassa tekijöitään saunailtamissa naurattaneilta väännöksiltä, mutta toisaalta sama fiilis paistaa koko muuhun peliin. Yhtenäisyys on kaikki kaikessa.

Kahdeksan tehtävän mittainen kampanja ei nimittäin hirveästi tarjoa (hiiviskely)pelien ystäville. Tarkoituksena olisi puikkelehtia eri toimistokompleksien lävitse noukkimassa tavaroita ja vältellen vartijoita. Samaa ennalta määrättyä polkua talsivien vahtien reitit oppii noin sekunnin seurannalla, mikä tekee tehtävistä läpi juoksemisesta lastenleikkiä. Avoimet konttorit eivät edesauta ”ongelman”ratkontaa.

Pelaajan käytössä on myös liuta työkaluja, joiden käyttöaste on kiinni lähinnä omasta viitseliäisyydestä. Banaaninkuorilla tai ilmatyynyillä voi tainnuttaa vartijat hetkellisesti, kutistussäteellä kutistaa itsensä tai vartijat pieneksi ja teleportterilla – noh, teleportata. Ehdin pelata toiseksi viimeiseen kenttään asti, kunnes muistin varustevyöltä löytyvän ylipäätään muitakin välineitä. Tämä kertonee tarpeeksi näiden hyödyllisyydestä.

Huumoripuoli kuitenkin luottaa juuri näihin vekottimiin. Komedia-alan kulunein sketsi banaaninkuoreen liukastumisesta on yhä yhtä hauska kuin sen satavuotinen vaudevilleläinen historiakin, mutta pelin todellinen vetonaula on sen kutistussädetin. Itsensä kutistamalla tarkkailevilta silmiltä voi välttyä vaikka puikkelehtimalla sohvan alle, mutta vastustajia kutistaessa nämä pystyy heittämään paperisilppuriin tai… noh, siinäpä se oikeastaan olikin.

Vimpaimien rajattu käyttömahdollisuus ja maailman interaktiivisuuden puute eivät kannusta hulluun luovuuteen, mikä osaltaan estää Spy Who Shrunk Meta nousemasta uudeksi Goat Simulatoriksi tai kotimaisittain My Summer Cariksi. Sen sijaan se on vain köyhä ja tylsä hiiviskelypeli.

Mutta koska tekijät ovat julkaisseet pelin jostain käsittämättömästä syystä ennakkojulkaisuna, voi kaiken todeta olevan vain keskeneräistä kehitysversiota. Alkuvuodesta olisikin tarkoitus lisätä peliin uusia tehtäviä, vimpaimia ja VR-tuki, mutta koko ydinkonsepti on suunniteltu siten, ettei pelistä saa aikaiseksi muuta kuin viiden sentin hiiviskelypeliä ilman merkittäviä rakenteellisia muutoksia. Ja suurin osa on pelattavissa jo nyt.

The Spy Who Shrunk Me ei tosin verota kuvetta liiaksi alle kympin pyyntihinnalla, mutta vaikea peliä on silti suositella kenellekään. Se on mauton, hajuton ja kaikin puolin nopeasti kyhätyltä rahastukselta vaikuttava peli, jossa ei ole mitään originellia.

THE SPY WHO SHRUNK ME 

”Edes huumori ei pelasta tätä hiiviskelyä aneemisuudelta.”