Arvostelu: To Hell With Hell on pirullisen vaikea ja aika epäreilu Bullet Hell -peli
Väistöliike! Hyppy! Kierähdys! Kuolema! Ja uudestaan! To Hell With Hell on julmetulla vaikeustasolla varustettu Bullet Hell -peli, jonka viehätys perustuu masokistisestiseen uudelleen yrittämiseen sekä sitä seuraavaan onnistumiseen.
Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Lazurite Games / Julkaisija: Deck13 / Saatavilla: PC / Testattu: PC / Pelaajia: yksi / Peliä pelattu arvostelua varten: 9 tuntia
To Hell With Hellissä pelaaja ohjaa Samantha-nimistä seikkailijaa, joka heitetään lyhyen taustatarinan jälkeen helvetin pohjalle. Maanalainen ympäristö on jokseenkin karu, eivätkä helvetin asukit ole odotetusti kovin ystävällistä porukkaa. Vastaan mönkii jos jonkinlaisia pikselimörköjä, jotka ampuvat pelaajaa erilaisilla hyökkäyksillä.
Ympäristönsä sekä Bullet Hell -pelimekaniikkojensa puolesta To Hell With Hell muistuttaakin kovasti indie-helmenä pidettyä The Binding of Isaacia. Pelejä yhdistää myös julmettu vaikeustaso. To Hell With Hell on vähintään yhtä vaikea kuin Binding of Isaac, ja joissain tapauksissa jopa vielä haastavampi.
Samanthalla on hyvin vähän elämäpisteitä, joten pelihahmo vaihtaa hiippakuntaa vain parista osumasta. Maanalaisista sokkeloista löytyy onneksi erilaisia maskeja, jotka antavat pelihahmolle erilaisia erikoiskykyjä. SWAT-maskiin pukeutunut Samantha voi räiskiä automaattiaseella ja luoda vihollisten ammuksia torjuvan kilven, siinä missä Anti-Paladin muuttuu hetkellisesti kuolemattomaksi ja laittaa pirulaisia lakoon miekallaan. Berseker-maski puolestaan antaa pelaajalle kyvyn räiskiä tavallista nopeammalla tulinopeudella ja Imp-maski kyvyn hidastaa aikaa sekä ampua tulipalloja.
Vauhdista vaihdettavat maskit antavat Samanthalle myös tarpeellisia lisäelämäpisteitä, jolloin pelihahmo kestää muutaman osuman lisää. Lisäelämästä huolimatta To Hell With Hellin pääpaino on hyökkäyksien väistelyssä, sillä suin päin vihollista kohti juokseva pelaaja pysyy tuskin hengissä edes ensimmäisellä tasolla. Seuraavalle tasolle voikin hypätä vasta sitten, kun kaikki nykyisen tason viholliset on nujerrettu.
Ikävä kyllä To Hell With Hell ei ole aina kovin reilu vihollinen. Siinä missä The Binding of Isaac -peleissä kuolema johtuu perimmiltään lähes aina omasta töppäilystä, laittaa To Hell With Hell pelaajan välillä lähes mahdottomiin tilanteisiin. Päälle hönkivät pirut voivat piirittää pelaajan niin pahasti nurkkaan, ettei hyökkäyksien väistely ole mahdollista, eikä pelihahmon tulivoima riitä vihollisten tuhoamiseen tarpeeksi nopeasti.
To Hell With Hellissä epäreiluilta tuntuvat myös tietyt viholliset, joiden hyökkäykset voivat tappaa pelaajan jo yhdestä osumasta. Esimerkiksi tarkkuuskiväärillä varustettu piru voi tiputtaa Samanthan pelistä kertalaukauksella. Tavallisesti hitaasti tähtäävää tarkkuuskivääripirua on helppo väistellä, mutta jos pelaaja ahdistetaan nurkkaan muiden vihollisten toimesta, ei väistöliikkeille ole liikkumatilaa.
Toinen erityisen viheliäinen ja yleinen pirulainen on maassa räjähteleviä pommeja tyhjästä esiin taikova maagi. Jos samassa tasossa on useampi maagi, muuttuu koko pelikenttä yhtäkkiä jatkuvasti räjähtäväksi miinakentäksi, eikä turvallista kolkkaa löydy enää mistään.
To Hell With Hell tarjoaa kolme vaikeustasoa, joista alussa on tarjolla vain helpoin. Vaikka ”helppoa” vaikeustasoa mainostetaan sanoin ”tämän luolaston voi päihittää kuka tahansa – jopa sinä!”, voi pelin ensimmäiseen läpäisyyn kulua silti useita tuskaisia tunteja sekä monia uusia yrityksiä. Helpoimmalla vaikeustasolla tehtävä on kuitenkin hieman armollisempi, sillä kuolema ei ole monien muiden Roguelite-pelien tavoin lopullinen. Tarjolla on kuusi tallennuspaikkaa, joita voi käyttää halutessaan eri tasojen välillä. Tällöin peli jatkuu kuoleman jälkeen edellisestä tallennuspaikasta, kuten vaikkapa toiseksi viimeisestä tasosta, ei aivan alusta.
Tallennuspaikoista huolimatta huonotuurinen pelaaja voi ajautua To Hell With Hellissä ikävään umpikujaan. Jos tasoista löytyy vain huonoja aseita ja tasojen välillä on jaossa vain heikkoja lisäkykyjä, on loppupään vihollisten päihittäminen hyvin vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Toisaalta kokonaan uudella yrityksellä pelissä voi edetä hyvälläkin tahdilla, jos alussa sattuu löytämään suorituskykyisen aseen, kuten rynnäkkökiväärin.
Kokonaisuudessaan To Hell With Hell on hienoilla pikseligrafiikoilla varustettu Bullet Hell -räiske, joka kompastuu omaan vaikeustasoonsa. Reilulla tavalla vaikeat pelit, kuten vaikkapa jo mainittu The Binding of Isaac tai tasohyppelypelit Super Meat Boy ja VVVVVV ovat viihdyttäviä, koska virhe johtuu aina pelaajan omasta töhöilystä. To Hell With Hellin kuolemat tuntuvat silloin tällöin niin epäreiluilta, ettei uudelleen yrittämiseen riitä aina intoa. Useiden kuolemien jälkeen kokemus alkaa myös toistaa ikävästi itseään. Siitäkin huolimatta To Hell With Hell ei ole lainkaan huono indie-peli, varsinkaan suhteellisen edullisella 13,99 euron hintalapullaan.
Early Access -kehitysvaihe antaa toivoa siitä, että pelin pahimmat rosot voidaan vielä viilata pois, jolloin To Hell With Hellistä saattaa tulla omalla masokistisella tavallaan hyvinkin viihdyttävä kokemus.
TO HELL WITH HELL
”To Hell With Hellin paras ja pahin puoli on sen korkea vaikeustaso. Ikävä kyllä kokemus vesittyy osaksi epäreiluilta tuntuvien kuolemien vuoksi.”
