Arvostelu: Tom Clancy’s Ghost Recon: Wildlandsin beta povaa hyvää peliä

08.02.2017 12:33 | Antti Voutilainen | 2712

Julkaisija: Ubisoft
Kehittäjä: Ubisoft
Saatavilla: Playstation 4, Xbox 1, PC
Testattu: Intel Core i7 4770K (3,5 GHz), 8 Gb RAM, Geforce GTX 980 Ti, Win10
Arvostelija: Antti Voutilainen


3,5

 

Tom Clancy’s Ghost Recon: Wildlandsin betaa pääsi testailemaan helmikuun alussa. Mitä jäi käteen?

Kokkelivekkulit ovat täällä taas! Ghost Recon Wildlandsissa pelaajan tehtävä on vaatimaton, eli nujertaa Boliviaa hallitseva huumekartelli, Santa Blanca. Asetelma on erinomainen vapaalle pelimaailmalle ja tietysti tarinalle. Beta-testissä tehtäviä oli mukana muutamia ja pelialue melkoisen rajattu.

Betan perusteella Ubisoft on taas kerran lähellä täyspottia, mutta hiomista pelissä silti riittää vielä ennen maaliskuussa tapahtuvaa julkaisua.

Pitkin poikin Boliviaa lailla Attenboroughin

Suurimman ylistyksen ansaitsee Tom Clancy’s Ghost Recon: Wildlandsin grafiikka. Maisemat olivat silmiä hiveleviä! Betan pelialue sijoittui Bolivian vuoristoiseen osaan, jossa korkeuseroja piisasi reilusti. Kuten aina, kauneuden eteen pitää kärsiä, omassa tapauksessani karsia. Hyväksyttävän 60 fps-lukeman saamiseksi kakun päältä joutui kuorimaan kermaa.

Julkaisun myötä odotettavissa on paljon muutakin maisemaa, sillä osa Amazonista (ei se verkkokauppa) ulottuu Bolivian puolelle. Trailereissa on nähty myös suolatasangolla ajelua, sekin varmasti kokemisen arvoista. Kaiken kaikkiaan odotukset ovat korkealla maisemien monipuolisuuden suhteen ja nyt nähty graafinen ulosanti oli oikein nautinnollista.

Ympäristöjen monipuolisuus on taas erinomainen lähde luovuudelle tehtäviä suorittaessa.

Korkeat paikat oikein kutsuvat tarkkuuskiväärillä varustettua kummitusta. Heinikko ja muu aluskasvillisuus suovat mahdollisuuden edetä vihollisen selustaan huomaamatta. Kaiken kruunaa onnistunut yhteislaukaus, jolla akuuteimmat uhat saadaan pois pelistä. Tämän jälkeen jäljellä olevat kokkelivekkulit on helppo hoidella, jos tuliasemat eivät paljastunet. Onnistuneissa tehtävissä piileekin Wildlandsin suurin vahvuus. Vaikka pelin antamat kokemuspisteet ja muu tavara olisivatkin vaatimattomia, onnistumisen tunne on kuitenkin paras palkinto.

Vuorokauden aika vaikuttaa paljon onnistumiseen. Kuten arvata saattaa, yöllä vartiointi on kevyempää ja huomaamaton liikkuminen helpompaa. Siksi onkin helppo yleistää, että yöllä tehtävien suorittaminen on hauskempaa. Yökiikarit luovat tunnelmaa ylenpalttisesti.

Penaalin terävin kynä ei ole tekoäly

Yksi avointen pelimaailmojen perisynti on tekoäly. Myös Tom Clancy’s Ghost Recon: Wildlands kärsii tuosta perisynnistä.

Jos ilma täyttyy lyijystä, koka-Kallet lähtevät ennemmin juoksemaan kohti kuin etsivät suojaa. Asiaa voi toki selitellä itselleen sanomalla, että ”ne olivat aineissa”. Erikoinen seikka on myös se, että yksin pelatessa tietokoneen ohjaamat haamut eivät kiinnosta vihulaisia pätkääkään. Ainoastaan pelaaja triggeröi vihamittaria. Eräänkin kerran tehtävänä oli hyökätä muurilla aidatulle alueelle. Komensin tekoälykummitukset luokseni, niin yksi heistä koukkasi paikalle muurien sisäpuolelta. Sepä ei kiinnostanut kartellin poikia yhtään, vaikka heidän vartioimalle alueelle tunkeuduttiinkin.

Hieman hämmentävää on myös Ghost Recon: Wildlandsissa hääräävien siviilien tarkoitus. Siviilit eivät ole moksiskaan kummituksesta, joka kipittelee lähistöllä aseineen. Ilmeisesti he ovat niin turtana kaikesta kohtaamastaan, ettei vaan kiinnosta. Voisi kuvitella, että siviilit hälyttäisivät kartellin kollit paikalle, kun näkevät outoa toimintaa. Mutta nyt pelastajiin suhtaudutaan kuin kanssaihmisiin Helsingin aamuliikenteessä, eli korkeintaan hennosti paheksuen.

Toivoa sopii, että julkaisuversiossa siviileillä on muutakin roolia kuin kävelevinä aurausviittoina toimiminen. Nykyisessä roolituksessa ne tuntuvat lähinnä päälle liimatulta täytteeltä. Siviileitä on onneksi teidenvarsien lisäksi myös kylissä ja pelloilla. Siellä ne sentään oikeasti jotain puuhastellessaan onnistuvat luomaan uskottavuutta pelimaailmaan.

Monster Truck Madness

Eniten muokkausta Tom Clancy’s Ghost Recon: Wildlandsissa tarvitsee betan perusteella pelistä löytyvät ajoneuvot. Nyt jokainen kilometrinnielijä kykenee kipuamaan kallioita ylös kuin hevoset Skyrimissä. Siirtymät päämajalta kohteeseen ovat melkoisen yksinkertaisia, kun mutkat voi laittaa suoriksi, kalliot ylittäen etuvetoisella Ladalla. Vauriomallinnuksesta ei ole tietoakaan.

Offroad-sessiota pahempaa on, jos autoa ammuskelee. Luoteja peltilehmät kestävät heikommin kuin kymmenien metrien pudotusta kalliolta. Ikävä kyllä autojen ohjattavuus on myös hakoteillä. Jos herkkyyttä ei käy tiputtamassa ennen ajotuntia, pääsee jääskraapalla raapimaan tuulilasista pois tiellä samoilevia siviileitä. Kiikkerä ohjaus koskee myös moottoripyöriä. Moottoripyörien hallinta on vielä haastavampaa kuin autojen. Teitä on varoitettu.

Joukosta poiketen helikoptereiden ohjattavuus on siedettävä ja toimiva. Kartellilla on selvästi liikaa löysää rahaa, koska helikoptereita on ripoteltu jokaisen niemen notkoon. Tämä tietenkin kannustaa pelaajia käyttämään aparaatteja. Ehkäpä matalaa profiilia pitävät haluaisivat hoitaa siirtymät vähemmän huomiota herättävällä tavalla? Kylmä fakta kuitenkin on, ettei ketään kiinnosta taivaalla pörräävä helikopteri, eikä silloinkaan, vaikka se räiskii mielivaltaisesti miniguneilla.

Pelihahmo, joka ei ollut siellä

Nykypelien standardien mukaisesti Tom Clancy’s Ghost Recon: Wildlandsissa on mukana hahmokehitys. Kykypuussa keskitytään yllättävän vähän itse hahmoon: sitä kehitetään hieman fysiikan osalta ja tähtäämisen saralla. Muutoin parannellaan dronea, saadaan käyttöön miinat jne. Hirveän persoonalliseksi pelihahmoaan ei siis saa. Wildlandsia aloittaessa pelihahmon lärvistä ja vaatetuksesta saa muokattua haluamansa ja siihen se jääkin. Toki noita voi tuunata myöhemminkin, mutta betan perusteella pelihahmo jää tehtäviä suorittavaksi lihakimpaleeksi, josta vain saa kivan näköisen.

Pelihahmon persoonattomuus onkin yksi suurimmista uhista Wildlandsissa. Huumekartellin kellistäminen on ajatuksena niin hurja, että siitä pitäisi irrota tarinallista sisältöä mielettömän paljon. Homma vaan voi käydä nopeasti pelkäksi suorittamiseksi, jos kosketus pelihahmoon ja pelimaailmaan jäävät pinnalliseksi.

Persoonattomuuden lisäksi suuren kokonaisuuden kannalta uhkana on pelikokemuksen pirstaloituminen.

Niin kävi itselleni. Pelasin ensin yksin 15 minuuttia ja jatkoin seuraavana päivänä kahden kaverin kanssa. Seuraavana päivänä muut olivat rouhineet tehtäviä huolella ja tulin mukaan lennosta. Olin jo siinä vaiheessa pudonnut kelkasta. Huomasin vain, että päätehtävät ovat kohta kaikki suoritettu. Suoritin viimeiset tehtävät yksin, päästäkseni takaisin juoneen kiinni. Ei onnistunut. Punainen lanka oli kerällä ja kerä hukassa.

Herääkin kysymys, että miten tarina saadaan pidettyä eheänä. Asiaa ei toki auta se, että muut saattavat haluta jo seuraavan tehtävän kimppuun, kun itse yrittää niputtaa tapahtumia järkeväksi kokonaisuudeksi.  Vaihtoehtoina on pelata tietyllä jengillä aina samaan aikaan, muuten peliin ei saa koskea. Tai sitten pitäisi olla mahdollista tehdä useampia pelihahmoja, joita voisi käyttää tilanteen mukaan, yksin pelatessa, ykkösporukalla pelatessa tai kakkosporukalla pelatessa.

Tom Clancy’s Ghost Recon: Wildlandsin betassa Santa Blancaa lähdettiin kukistamaan yhden rakennetun pelihahmon voimin. Hartaasti toivon, että useamman hahmon rakentaminen tehdään mahdolliseksi, muutoin tuo pirstaloituminen on todellinen uhka.

Yö on synkimmillään ennen aamunkoittoa

Kaiken negatiivisen jälkeen tilaa jää positiivisellekin.

Joudun nostamaan hattua Ubisoftille, koska Tom Clancy’s Ghost Recon: Wildlandsissa tähdätä voi rautatähtäimin, eikä pelkästään olan takaa. Kolmas persoona ja rautatähtäimet toimivat hämmentävän hyvin.

Toisin kuin autolla ajaminen, jalkamiehen ohjastaminen soljuu moitteettomasti. Kummitus liikkuu sulavasti ja ohjaus on toimivaa. Osaapa kummitus myös ryömiä, vaikka jossain päin internetiä on huhuiltu, etteivät osaisi. Maailmasta voisi ehkä vähentää kulkupelejä ja antaa kummitusten hoitaa siirtymiä enemmän jalkaisin. Näiden tyyppien pitäisi olla eliittitaistelijoita, eikä mitään Überia käyttäviä nahjuksia.

Teknisesti Tom Clancy’s Ghost Recon: Wildlandsin beta toimi hienosti. Lagia ei esiintynyt ja kavereiden mukaan pääsi liittymään ongelmitta. Ehkä julkaisupäivänäkin vältytään ongelmilta, koska jokainen betaan kutsun saanut sai kutsua kolme kaveriaan mukaan. Pitäkäämme peukkuja, että peli toimii yhtä hyvin myös julkaisussa. Tietoisesti bugeja en huomannut kuin yhden, jossa auto oli luopunut painovoimastaan. Pieni lentorata autolle, mutta suuri harppaus autoteollisuudelle.

Tässä vaiheessa Ghost Recon Wildlandsiin voi suhtautua varovaisen toiveikkaasti. Siinä on paljon asioita, joista pitää. Samalla siinä on asioita, joihin Ubisoftin on kiinnitettävä huomiota, että pelaajat jaksavat tahkota peliä kauan. Todennäköisesti Wildlandsista tulee The Divisionin kaltainen järkäle, jota kehitetään ja laajennetaan ainakin vuoden päivät. Kausipassihan on jo luvattu, joten lisäsisältöä on odotettavissa.

Ennen lisäsisältöjä huomiota pitää kiinnittää ydinpelin sisältöön. Kokkelivekkuleiden kartellin tuhoamisessa pitää olla muitakin tehtäviä kuin eliminoiminen ja kohdehenkilöiden siirtely paikasta toiseen. Puitteet ovat erinomaiset hienolle tarinalle ja pelikokemukselle.