Arvostelu Tom Clancy’s Rainbow Six Extraction tuo pöytään valitettavan vähän mitään uutta
Tom Clancy’s Rainbow Six Extraction on pelinä varsin keskinkertainen, mutta co-op-elämyksenä varsin maittava.
Julkaisupäivä: 20.1.2022
Studio: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Saatavilla: PlayStation 4 & 5, PC (Windows, testatu) & Xbox One & Series X/S
Pelaajia: 1-3
Ikäraja: K16
Peliä pelattu arvostelua varten: 18 tuntia
Neljä vuotta sitten nujerrettu avauudesta peräisin oleva Chimera-parasiitti painui kirjaimellisesti maan alle. Tom Clancy’s Rainbow Six Extractionin tapahtumat alkavat siitä, kun kellareiden kasvatit tekevät näyttävän paluun ja samalla uhkaavat koko planeetan tulevaisuutta. Tällä kertaa uhkaan ollaan aiempaa valmiimpia, sillä edellisen yhteenoton jälkeen perustettiin REACT (Rainbow Exogenous Analysis and Containment Team). Tiimi toimii ihmiskunnan ykkösnyrkkinä ulkoavaruuden parasiittia vastaan. Vähemmän yllättäen tiimi koostuu Rainbow Six Siegestä tutuista operaattoreista, jotka päivätyönään torjuvat terroristiuhkia.
Parasiitin nujertamiseksi tarvitaan lisää tietoa ja sen avulla kehitettyä teknologiaa. Tässä kohtaa kuvioon astuvat REACT-operaattorit, jotka lähetetään suorittamaan aggressiivista tiedustelua eristetyille, parasiitin saastuttamille, alueille. Näitä tiedonkeruuretkiä tehdään New Yorkissa, San Franciscossa, Alaskassa ja New Mexicossa. Jokainen näistä sijainnista jakautuu kolmeen pienempään alueeseen, missä käytännön tiedustelutyö tehdään. Ja sitä tehdäänkin sitten loputtomasti, sillä peli ei vie tarinaa päätökseen. Ongelmaa ryhdytään ratkomaan, mutta sitä ei saada ratkaistua ainakaan nykyisen sisällön puitteissa.
Tarinallisesti kokonaisuus olisi toiminut hieman paremmin, jos parasiitin leviäminen olisi saatu pysäytettyä tai sen nujertamiseen olisi löytynyt keino. Sen jälkeen tehtävät olisivat muuttuneet tiedustelusta ns. siivoamistehtäviksi, eli jäljellä olevan uhkan puhdistus.
Rainbow Six Extractionin pihvi ei ole kuitenkaan tarinassa vaan yhteistyössä ja toiminnassa, ja sen peli hoitaa esimerkillisesti. Pelimekaniikat ovat tuttuja Rainbow Six Siegestä. Jokaisella pelihahmolla, eli operaattorilla, on jokin erikoiskyky- tai laite, jonka turvin taistelun kulkua voi kääntää edukseen. Huomautettakoon, että kyvyt ja laitteet ovat käytännössä miltei samat kuin Siegessä. Sledgellä on mukanaan seinien tuhoamiseen soveltuva leka, Doc pystyy parantamaan itsensä ja kaverit injektiopyssykällään ja Rook tuo turvaa kavereille lisäpanssareilla. Julkaisussa operaattoreiden määrä on 18, joista iso osa on lukittuna kokemuspistetasojen taakse.
Joidenkin operaattoreiden käytettävyyttä voi hieman kyseenalaistaa, sillä osa erikoislaitteista ei oikein sovi kokonaisuuteen. Esimerkiksi Fuzen ja Hibanan erikoislaitteet soveltuvat vain hyvin tiettyihin käyttötarkoituksiin. Seinän taakse kranaattikuuron sylkevä vempain soveltuu lähinnä Decontamination-tehtävätyyppiin, jossa pitää tuhota vihollisia synnyttäviä pesiä. Kaukoräjäytettävät räjähteet toimivat ehkä ansana, mutta muuten niille on vaikea keksiä käyttöä. Jos jonkun olisin halunnut nähdä Extractionissa, niin Buckin. Pääaseeseen kiinnitetty haulikko olisi ollut herkullisen tulivoimainen kombinaatio parasiittiongelman ratkaisemiseen.
Kokemuspistemylly pyörii myös operaattoreiden tasolla. Jokaisen kohdalla tavoiteltavana on 10 kokemuspistetasoa, jotka mm. parantavat yksilöllistä erikoiskykyä- tai vimpainta, kasvattavat hahmon panssarointia ja lisäävät liikkumisnopeutta. Hahmo on parasta nostaa kymppitasolle ennen kun suuntaa haastavempiin aktiviteetteihin, muutoin voi käydä ohraisesti.
Vaikka peli kannustaa nostamaan tietyn operaattorin tasoa, se heittää myös kapuloita rattaisiin. Jos tiedusteluretkeltä palaa mustelmilla ja rusikoituna, niin seuraavalle retkelle lähdetään heikommassa hapessa, mikäli hahmon ei anneta nuolla haavojaan hetken aikaa. Vahingoista riippuen parantuminen tapahtuu kahden tai kolmen tehtävän aikana. Eli, ”git gud” tai vedä hetki henkeä ennen seuraavaa koitosta.
Lisää kapuloita rattaisiin tulee siitä, jos operaattori vahingoittuu kuolettavasti tehtävän aikana. Kuolon koittaessa hahmo aktivoi älykellonsa ja peittyy uretaanivaahtoon. Jos tiimikavereissa henki vielä pihisee, he voivat yrittää kuljettaa uretaanitangon pelastuskapselille. Mikäli uretaanimöykky jää jälkeen, operaattori pitää pelastaa erillisessä tehtävässä. Pelastusyrityksen epäonnistumisesta rankaistaan rokottamalla kokemuspisteitä.
Tehtävistä puheen ollen: erilaisia tehtävätyyppejä on 11 – mukaan lukien edellä mainittu kadonneen operaattorin metsästys. Tehtävätyypit arvotaan satunnaisesti tiedusteluretkelle lähtiessä, samaan tapaan kuin Siegen Training Grounds -pelimuodossa, mutta retkellä suoritetaan aina kolme eri tehtävää. Osassa tehtävistä korostuu hiljainen ja huomaamaton eteneminen ja toisissa avataan helvetin tulvaportit. Tehtävissä kerätään mm. näytteitä parasiitin synnyttämistä Archæans-muukalaisista, pelastetaan muukalaisten armoille jääneitä tutkijoita, tuhotaan ”pesiä”, jotka sylkevät sisuksistaan uusia vihollisia tai houkutellaan tietynlainen muukalainen evakuointipisteelle, jossa se kaapataan tutkimuskäyttöön.
Tehtäväkirjoa ei voi moittia liian yksipuoliseksi ja helpolta kuulostava tehtävä voi mennä pieleen hyvinkin helposti. Siitä huolen pitävät Archæans-muukalaiset. Osa vihollisista luottaa lähitaisteluun, joten turvaetäisyyden pitäminen on elinehto. Ilkeämmät tapaukset kykenevät hyökkäämään pidempienkin matkojen päästä. Viholliset ovat kuitenkin säyseitä kulkijoita niin kauan, kun ne eivät näe pelaajia. Pelaajan havaitessaan, muukalaiset karjaisevat soidinhuudon, joka houkuttelee mukaan kaikki lähialueen ilkiöt. Sen lisäksi se aktivoi mahdolliset lähistöllä olevat pesät synnyttämään uusia muukalaisia niin kauan, kunnes pesä tuhotaan. Soidinhuutoja välttämällä ja pesät tuhoamalla selviytymisen todennäköisyys kasvaa huomattavasti.
Jos operaattorit ovat tuttuja Siegestä, niin on myös peli-ja ohjaustuntuma. Aseet tuntuvat miellyttävän napakoilta ja tehokkailta paria poikkeusta lukuunottamatta. Tuntuma on käytännössä identtinen Siegen kanssa, eli erinomainen. Myös REACT-operaattoreilla on käytössään tiedusteludronet, joilla pystyy hankkimaan arvokasta tietoa ennen tulilinjalle astumista. Tarjolla on liuta muitakin varusteita, jotka ovat muokattu muukalaisuhkan torjumiseen, kuten esimerkiksi tiedustelukranaatti, tainnutuskranaatti tai parannuspiikki. Voikin sanoa, että Siegen pelaajat ovat Extractionissa kuin kotonaan. Koti on kuitenkin hyvin kaukana siitä, mihin Siege on totuttanut.
Rainbow Six Siegen kovan ytimen muodosti armoton pelaaja vastaan pelaaja -peli, joka jaksaa kannatella vuodesta toiseen. Extractionin elinkaarta on vaikea povata hirveän pitkäksi, sillä peli alkaa toistaa itseään hyvin nopeasti. Samojen kenttien nuohoaminen kerrasta toiseen kokemuspisteiden kerryttämiseksi ei kykene kannattelemaan peliä loputtomiin. Toki satunnaisgeneraattori arpoo jokaiseen tehtävään uusiksi vihollisten ja tavoitteiden sijainnit, mutta pintaa syvemmällä kokemus on silti sama.
Kaikki puurtaminen valmistelee pelaajaa Maelstrom-pelimuotoon, joka niputtaa yhteeen kokonaisuuteen yhdeksän tehtävää, normaalin kolmen sijasta. Ne ovat kuitenkin samoja tehtäviä, mitä on väännetty hampaat irvessä ties kuinka monesti. Onnistuneesta Maelstrom-suorituksesta pelaajat palkitaan kokemuspisteillä ja kosmeettisella kilkkeellä. Päällimmäinen ajatus siinä kohtaa on ”tässäkö tämä nyt oli”. Joku irvileuka voisi sanoa, että Rainbow Six Extraction on kuin turboahdettu versio rainbow Six Siegen Training Grounds -pelimuodosta. Itselläni Training Grounds on toiminut pääasiassa lämmittelynä ja ”tähtäinten säätämisenä” siihen oikeaan koitokseen.
Vaikka päämäärättömyys vaivaa Extractionia, niin se ei ole kuitenkaan huono peli. Kahden kaverin kanssa pelattuna peli pitää hienosti otteessaan (tiettyyn pisteeseen saakka), tarjoten runsaasti viihdyttäviä hetkiä. Etenemisen tiedustelu, suunnittelu ja uhkien eliminointi koordinoidusti on juuri sitä, mikä tekee yhteistyöpelaamisesta elämyksen. Tuntemattomien haaliminen tiimiin ei houkutellut parin kokeilun jälkeen, sillä heillä oli kova taipumus löytää hankaluuksia itselleen ja sitä kautta koko tiimille. Jännitysmomenttia saa nostettua pelaamalla yksin, mutta tällöin epäonnistuminen tietää varmaa uretaanihuntua.
Jos co-op-peliltään hakee enemmän väkevää tunnelmaa, silloin kannattaa mieluummin hakeutua GTFO:n pariin. Extractionin yhteistyön vahvuus on eri operaattoreiden muodostama synergia ja niiden saumaton hyödyntäminen haasteiden ratkomiseksi.
Teknisen toteutuksen osalta Extraction kulkee Siegen jalanjäljissä. Peli on vähintäänkin näyttävä ja pyörii todella kevyesti. Visuaaliselle tykitykselle ei ole juurikaan tilaa, sillä kartat ovat melko pieniä ja toiminta painottuu sisätiloihin, joissa seiniä ja lattioita koristaa parasiitista lähtöisin oleva musta mönjä.
Hieman täytyy motkottaa myös Extractionin kaveripassi-järjestelystä, jossa pelin ostanut voi kutsua kaksi kaveriaan pelaamaan pelin täysversiota kahdeksi viikoksi. Järjestelyä mainostettiin kissankokoisin kirjaimin, mutta todellisuudessa kavereiden kutsuminen tuli mahdolliseksi vasta reilu viikko pelin julkaisun jälkeen. Ajallisesti asia ei ole iso, mutta lupaus on aina lupaus. Jos ominaisuus ei ole heti käytettävissä, se kannattaa kertoa.
Rainbow Six Extraction on varsin keskinkertainen suoritus. Se lainaa Siegestä tärkeimmät vahvuudet, mutta ei luo mitään uutta tai mullistavaa. Hieman typistetympänä kokemuksena tämä olisi mennyt jälleen Siegen kausilaajennuksena.
TOM CLANCY’S RAINBOW SIX EXTRACTION
”Rainbow Six Extractionia pelaa mielellään kavereiden kanssa, mutta järin pitkää ikää pelille ei voi povata”.
