Arvostelu Total War: Warhammer III on pelisarjan paras osa ja oikea runsaudensarvi
Total War: Warhammer III ei suotta korjaa sitä, mikä ei ole koskaan ollutkaan rikki, mutta uudet parannukset, entistä vetovoimaisempi kampanja sekä toisistaan täysin poikkeavat osapuolet tarjoavat pelattavaa kaikille tuntikausiksi.
Julkaisupäivä: 17.2.2022
Studio: Creative Assembly
Julkaisija: Sega
Saatavilla: PC (Windows)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 32 tuntia
Kaaosjumalat kutsuvat pelaajia luokseen, kun odotettu Total War: Warhammer III saapuu viimein pelattavaksi. Creative Assemblyn kehuttu 22 vuoden ikään ennättänyt pelisarja vaihtoi historiallisen sodankäynnin fantasiaan vuonna 2016 napatessaan Games Workshopin ikonisen universumin sovitettavaksi, eivätkä Total Warit ole olleet sen jälkeen entisellään. Nyt kuuden vuoden rupeama päätetään kenties pelisarjan hiotuimpaan osaan.
Total War: Warhammer III ei ole tarinallista jatkumoa kahdelle aiemmalle pelille, mutta kerronta on tällä kertaa entistä suuremmassa osassa. Pelisarjan aiemmat osat ovat enimmäkseen keskittyneet valtavaan hiekkalaatikkoon, jonne pelaajat tiputetaan yhtenä hallitsijana muiden joukossa, mutta etenkin Warhammer II:n myötä kuvioita pyrittiin myös tarinallistamaan. Kolmannessa osassa juuri tarinapuoli on yksi jatkon valopilkuista.
Täysin vapaaehtoinen, mutta jopa sarjan veteraaneille koettavaksi suositeltava, tutoriaali opastaa tällä kertaa paitsi pelin alkeisiin, myös Warhammer III:n tarinaan. Välianimaatioin kerrottu tarina pyörii Kislevin karhujumala Ursunin ympärillä, jota varsinaisessa kampanjassa havittelevat pelin kahdeksan täysin uutta osapuolta kukin omine motiiveineen. Prologissa esitellään varsinainen lähtölaukaus, kun taas kampanjassa hoidellaan sen jälkikaikuja.
Itse toteutuksen osalta osapuolet pyrkivät pääsemään karhujumalan tykö, mikä tapahtuu käytännössä neljän eri demoniprinssin sielun lunastamisella. Pelaajan kannalta tämä tarkoittaa neljän kaaosjumalan omaan valtakuntaan uskaltautumista, jonne pääsee ainoastaan tasaisin väliajoin maailmaan putkahtavien repeämien kautta. Kun kaikki sielut on kasassa, on lopputaistelun aika.
Tosin todennäköisemmin sielut kerkeää napata ensin yksi seitsemästä tietokoneen ohjaamasta osapuolesta, jolloin omat suunnitelmat pitää pistää hetkeksi paussille ja torpata vihollisen yritys ennen kuin omaa sielunkeruuta uskaltaa taas jatkaa.
Ja tämä, kaikessa yksinkertaisuudessaan, on kaaosmaisen nautinnollista.
Total War: Warhammer III ei nimittäin tyydy ainoastaan häiriköimään pelaajan valtakunnan hallintaa tätä ympäröivillä – ja usein vihamielisillä – osapuolilla, vaan lisää kuvioihin kiivaan kilpajuoksun demoniprinssien perään. Parhaimmillaan/pahimmillaan kävin Kislevin väreissä sotaa kolmella rintamalla ja kahdessa eri ulottuvuudessa, kun valtakuntaani polttivat niin Khornen, keisarinna Katarinin kuin imperiumin armeijat. Ja aivan kuin näissä ei olisi ollut tarpeeksi, pääkaupungin viereen ilmestynyt repeämä levitti taas tuttua kaaoksen ilosanomaa siitä, että naapuriulottuvuudessakin täytyisi piipahtaa.
Mikäpä sen mukavampi hetki.
Neljän eri kaaosjumalan ympärille rakennetut ulottuvuudet ovat kampanjan kohokohtia, vaikka ne saattavat alkaa käydä toistavaksi pelikertojen lisääntyessä. Silti kukin ulottuvuus on kuin oma pieni minikampanjansa, jossa pelaaja joutuu taistelemaan aikaa, muita osapuolia sekä kunkin kaaosjumalan omia vitsauksia vastaan. Esimerkiksi Khornen valtakunnassa pelaajan täytyy vain vuodattaa mahdollisimman paljon verta – omaa tai vihollisten – saadakseen luvan haastaa näiden demoniprinssi, kun taas Tzeentchin valtakunta on teleportteilla varusteltu sokkelo, josta saattaa selvitä tuurista riippuen parissa tai parissakymmenessä vuorossa.
Kaaosvaltakunnat tuovatkin peliin piristävää vaihtelua Total War -sarjalle ominaiselle valtakunnan hallinnalle. Niistä on mahdollisuus saada perin vahvoja bonuksia ja varusteita sekä liikaa vietettyään myös todella pahoja miinuksia, mikä lisää taktikointia entisestään – aina portteihin ei välttämättä edes kannata mennä, jos tilanne valtakunnassa ei sitä kestä. Repeämät levittävät nimittäin lähitienoolle kaaoksen korruptoivaa vaikutusta sekä sylkevät kaaosarmeijoita pelaajien riesaksi, joten niiden kontrollointi kaiken muun ohella nousee tärkeäksi osaksi kokonaisstrategiaa.
Uusille pelaajille Warhammer III:n kampanja voikin olla jopa liian haastava, sillä erillisten kaaoksen valtakuntien myötä eri kärryillä pysyttäviä elementtejä on enemmän kuin yhdessäkään aiemmassa Total War -sarjan pelissä. Vastaavasti sarjan veteraaneille tarjolla on nautinnollisen haastavaa ja strategista mieltä ruokkivaa tasapainottelua useiden eri osapuolten ja tavoitteiden välillä.
Ja Warhammerille tuttuun tapaan pelityylit poikkeavat täysin toisistaan riippuen siitä, millä pelin kahdeksalla rodulla kampanjan käynnistää. Faneille luvassa on vielä ekstrahyvää, sillä pelin kaksi osapuolta, Kislev ja Cathay, ovat myös miniatyyritasolla täysin ennennäkemättömiä ja saavat oman armeijakirjansa edestä täysin uniikkeja yksiköitä ja taustoitusta. Loput joukoista ovat tutumpia ja kattavat kaaoksen neljä jumalaa, Khorne, Tzeentch, Slaanesh ja Nurgle, kaaosta puolueettomasti palvovan demoniprinssin sekä ennakkotilaajille ja maksullisena laajennuksena saapuneen Ogre Kingdomsin.
Yksilöllisten armeijoiden lisäksi kaikilla osapuolilla on täysin uniikit mekaniikat, jotka muokkaavat pelattavuutta paikoin merkittävin tavoin. Esimerkiksi Tzeentch pystyy manipuloimaan todellisuutta, jolloin tämä voi rikkoa halutessaan vihollisliittoumat hetkessä tai siirtää kokonaisia kaupunkeja puolelta toiselle. Nurglen mähmäisen rakennukset elävät puolestaan sykleissä, joten ne päivittyvät ja heikentyvät automaattisesti ajan kuluessa, kun taas Cathay tasapainottelee niin armeijoita, teknologiaa kuin rakennuksiaan jinin ja jangin ympärillä.
Joukoista roolipelimäisin on kuitenkin demoniprinssi, joka on täysin kustomoitavissa oleva sankari. Pyhittämällä voittonsa ja valloituksensa jollekin neljästä kaaosjumalasta tai kaaokselle yleisesti tämä saa itselleen uusia ruumiinosia, joilla hahmon ulkonäköä sekä kykyjä pystyy muokkaamaan suoraan lennosta. Myös tämän saatavilla olevat yksiköt riippuvat täysin siitä, mihin kaaoksen suuntaan päättää kumartaa. Samalla Warhammer III esittelee kunnolla keskenään sekoittettavat joukot, joita myös muut osapuolet voivat hyödyntää aavistuksen eri keinoin. Tämä lisääkin erilaisten armeijakokoonpanojen mahdollisuuksia käytännössä rajattomasti, mikä miellyttää varmasti kaikkein fanaattisimpia ja mielikuvituksellisimpia Warhammer-faneja.
Kaikki kahdeksan osapuolta ovatkin keskenään tyydyttävän erilaisia ja lisäävät uudelleenpeluuarvoa roimasti. Yhdelläkään rodulla pelaaminen ei ole täysin samanlaista kuin toisella, mikä on ollut aina nimenomaan Total War: Warhammer -sarjan pelien suola. Silti uudet osapuolet eivät nouse omaperäisyydessään aivan aiempien pelien parhaimpien rotujen loisteliaisuuteen, mutta hattua täytyy silti nostaa jälleen näinkin kirjavasta kattauksesta.
Kun peliin saadaan vielä jossain vaiheessa julkaisun jälkeen Warhammer-trilogian kaikki osat yhdistävä Mortal Empires -päivitys, päästään virtuaalikarkeloissa nauttimaan toden teolla figupelin täydellisestä digitaalisaatiosta. Kyseinen päivitys liittää siis kaikkien kolmen pelin kartat – eli käytännössä koko Warhammerin tunnetun universumin – yhdeksi valtavaksi pelattavaksi hiekkalaatikoksi, jota voi pelata millä tahansa kaikissa kolmessa pelissä ja näiden laajennuksissa esitellyllä rodulla.
Total War: Warhammer III sisältää lisäksi ison liudan muita isompia ja pienempiä parannuksia, jotka tekevät kokemuksesta entistä paremman. Diplomatia itsessään on edelleen melko karsittu, eivätkä kehittäjät ole harmillisesti tuoneet mukaan Three Kingdomsissa esiteltyä persoonallisuuksia, jotka tekivät kanssakäymisestä monipuolisempaa. Mutta uusi pikasovittelu tekee neuvotteluista silti ihanan vaivatonta, minkä lisäksi osapuolet sanovat nyt suoraan, mitä nämä haluavat vastineeksi sopimuksista. Tämä vähentää diplomatiaruudussa lorvailua huolella.
Pelin taktisiin taisteluihin on tuotu niin ikään uusia elementtejä, joista isoimmat ovat täysin uusi monivaiheinen vyörytystaistelu sekä uudistunut piiritys. Molemmat hyödyntävät pitkälti samoja elementtejä, jotka koostuvat nyt muurien ja tornien rakentelusta, jolla vihollisjoukkoja voi hidastaa näiden pyrkiessä valloittaa monitasoisia ja usein varsin sokkeloisia linnoituksia. Linnataistelut ovatkin nykyään paljon dynaamisempia, kun ensimmäiset muurit murrettuaan joukot voi vetää parempiin asempiin syvemmälle kaupunkiin.
Vyörytystaistelut ovat puolestaan kaaosvaltakuntien ominaisuuksia, joissa demoniprinssien kimppuun käydään kolmivaiheisissa taisteluissa. Pelaajan tehtävänä on ensin valloittaa ja sen jälkeen puolustaa kolme erillistä pesäkettä, jotka antavat vastustajalle erinäisiä bonuksia. Nämä poikkeavat muista kahinoista kuitenkin siinä, että pelaaja joutuu jättämään aina osan armeijastaan puolustamaan valtaamiaan alueita, sillä vihollisen joukot pyrkivät saamaan nämä takaisin. Kampanjan lailla pelaajalta vaaditaankin uudessa taistelumuodossa moniajoa, kun joukkojaan joutuu mikromanageroimaan useissa eri asemissa samanaikaisesti.
Muutoin taistelut jatkavat Total War -sarjan hyväksi havaitulla kivi, sakset, paperi ja hirviö -linjalla, jossa tietyt yksiköt ovat aina tehokkaita jotain vastaan ja heikkoja toisille. Feodaaliajan Japanista alkunsa saaneen pelisarjan taktiset lainat ovatkin perua kiinalaisen Sunzin Sodankäynnin taito -kirjasta, joten oikean elämän oppeja sotastrategioista pystyy hyödyntämään lähes sellaisenaan reaaliaikaisissa koitoksissa. Toisin sanoen väijytykset, motitukset, korkeuserojen hyödyntämiset, pihtiliikkeet sekä vihollisrintaman heikkouksien hyödyntäminen kuuluvat jokainen strategikon lyhyeen oppimäärään.
Warhammerissa kuvioita sekoittavat tosin valtavat lohikäärmeet, jättiläiset, lentävät hirviöt sekä tietenkin taiat, joita peliin tuodaan taas kourallinen lisää. Taktista sodankäyntiä kaipaaville Total War: Warhammer III onkin kenties monipuolisin taistelusimulaatio koskaan ja parhaimmillaan pirullisen huumaavaa touhua. Vaikka tätä on harrastettu jo viimeiset 22 vuotta, tuntuu silti alakynnessä olevan tilanteen kääntäminen voitoksi kerta toisensa perään loistavalta – etenkin kun vastustajan määrällisesti isommat joukot voi posauttaa fantasiapuitteissa tuusannuuskaksi valtavalla tulipallolla, salamaiskulla tai valtavalla jääkuutiolla.
Peli on lisäksi visuaalisesti upeaa katsottavaa niin strategianäkymässä kuin joukkoja komentaessa. Yksityiskohtainen kartta muuttuu ajanjaksojen ja kaaoksen korruptoivan vaikutuksen myötä, joten esimerkiksi vehreät maisemat saattavat Nurglen joukkojen rellestäessä muuttua mätisäkkien ja visvan täyttämiksi yökötyksiksi. Taistellessa kamera siintää usein kaukana lintuperspektiivissä saadakseen parhaimman taktisen näkymän tilanteeseen, mutta halutessaan linssin voi viedä suoraan joukkojen keskelle, jolloin eri yksikköjen sadat kauniisti tehdyt animaatiot todistavat kehittäjien pieteetillä tehtyä toteutusta joukkojen mättäessä toisiaan.
Total War: Warhammer III on pelisarjansa paras osa, johon Creative Assembly on tuonut kaiken oppimansa likoon. Fantasiataustansa vuoksi se on myös yksi monipuolisimmista tuotoksista, joten sarjan fanit pääsevät nauttimaan monipuolisen rikkaista osapuolista sekä puoleensavetävästä kampanjasta. Jos Total War -kaava ei taas ole koskaan kolahtanut, ei Warhammer III tee poikkeusta. Mutta totaalista sotaa kaipaaville tästä riittää taas sadoiksi tunneiksi pelattavaa, vuodatti verta sitten Kislevin, Khornen tai kenen tahansa muun nimissä.
TOTAL WAR: WARHAMMER III
”Erinomainen trilogian päätös on Total War -sarjan ehein, monipuolisin ja täyteläisin osa.”
