Uusimmat

Arvostelu Uusi Battletoads on huomattavasti mukavampaa pelattavaa kuin vuoden 1991 NES-painajainen

20.08.2020 21:00 Joonas Pikkarainen

Mikäs Battletoads se tämä muka on, kun se on jopa läpäistävissä? Aijjai, eivät ne klopit ole tainneet oppia mitään vanhempien kunnioittamisesta.


Julkaisupäivä: 20.8.2020
Studio: Dlala Studios
Julkaisija: Xbox Game Studios
Saatavilla: PC (Windows, testattu) & Xbox One
Pelaajia: 1
Ikäraja: –
Peliä pelattu arvostelua varten: 4,5 tuntia


Jos pelkän Battletoadsin kuuleminen ei aiheuta sinulle ylimääräisiä rytmihäiriöitä tai hengenahdistusta, et selvästikään ole viettänyt nuoruuttasi 1990-luvulla pelaillen. Tai vaihtoehtoisesti olet traumatisoitunut niin pahasti, että olet blokannut järkytyksen kokonaan mielestäsi. Onnittelut, sillä olet tällöin yksi onnekkaista.

Raren vuonna 1991 NES:lle julkaisema Battletoads on pelihistorian tunnetuimpia pelejä, jonka suurin osa muistaa nimenomaan sen järjettömästä vaikeudesta. Uskallan väittää, että vain murto-osa peliä pelanneista on koskaan päässyt kolmatta kenttää pidemmälle, mutta siitä huolimatta se täytyi vuokrata joka toinen viikonloppu lähikiskalta taas pelattavaksi. Jos vaikka tuuri olisi ollut sillä kertaa otollinen.

Eihän se koskaan ollut.

Battletoads ei ole siis suotta nauttinut kulttimaineestaan ja ollut lukuisten speedrun-tapahtumien kestosuosikki. Nyt 29 vuotta alkuperäisteoksen ja 26 vuotta ylipäätään sarjan edeltävän osan jälkeen taistelukonnat tekevät paluun videopelien maailmaan. Nimeä ei ole suotta menty muuttamaan, mutta kehittäjät ovat vaihtuneet uusiin, kun Dlala Studios ottaa ikonisen sarjan haltuunsa. Hampaitakaan ei tarvitse enää kiristellä – vaikkei traumatisoituneet naavaparrat siltä voikaan välttyä – sillä Rashin, Zitzin ja Pimplen comeback on huomattavasti pelaajaystävällisempi kuin esikuvansa.

Vuosimallin 2020 Battletoads on myös omiaan juuri Xbox Game Studiosin omistuksessa, sillä peli on kuin tehty Xbox Game Passille. Se on pohjimmiltaan edelleen beat ’em up, mutta käytännössä sekalainen lajitelma useista eri genreistä koostuvista pikkupeleistä, jonka läpäisee noin kolmessa tunnissa – vaikeustasosta riippuen. Kyseessä on siis nykymittapuilla valitettavan pikainen rutistus, jonka hupi tosin moninkertaistuu pelaajamäärän mukaan. Silti kerran läpäistyään tarjolle olisi ollut kiva saada muutakin kuin jäljelle jääneiden keräiltävien noukkiminen ja uusintakierrokset eri vaikeusasteilla.

Lyhkäisyydestään huolimatta tarjottu anti on silti viihdyttävä. Battletoads muistuttaa ulkoasultaan ja välivideoiltaan 1990-luvun lauantaipiirrettyjä, jossa konnakolmikko tajuaa eläneensä viimeiset vuosikymmenet itseään toistavassa hologrammissa. Paluu todellisuuteen on karu, eikä toivottua maailmanlaajuista vuosikymmenet kestävää mainetta ja mammonaa koskaan saavutettu – vastaavanlaista metahuumoria riittää kosolti pidemmällekin. Pelin huumori vaatii ylipäätään hivenen omanlaisen maun, ja vaikka se ei suoranaisesti naurattaisikaan ääneen, se on nopeatempoista, äkkiväärää ja sidottu taidokkaasti itse pelattavuuteen.

Esikuvansa lailla vuosimalli 2020 on tosiaan näennäisesti beat ’em up, mutta käytännössä se on alkuperäisteostakin laajempi kokoelma mätkintää, tasoloikintaa, shmuppia, minipelejä, reaktiotestejä, ajokisoja ja kivi-sakset-paperia. Vaihtelun puutteesta ei voi siis valittaa, mutta sen sijaan kunkin alagenren syvyydestä voi olla montaa mieltä. Mikään osa-alue ei ole suoranaisesti huono ja genrestä toiseen pomppiminen on oikeasti piristävää, mutta kukin tangentti kattaa käytännössä vain kyseisen lajityypin alkeet. Ne jättävät toisin sanoen kaipaamaan asteen syvällisempiä mekaniikkoja.

Pienen poikkeuksen tekevät mätkintäosuudet, joissa on mukavasti vihollisvariaatiota kannattelemaan verrattain lyhyen keston ajan.

Tehtävissä on myös haasteensa, ja muun muassa se infernaalinen kolmoskenttä nähdään uudelleenkäynnistyksessä vielä monimutkaisempana koitoksena, jossa hyppyjen ja esteiden lisäksi on osattava grindata värikoodattuja raiteita pitkin. Onneksi välitallennukset ja loputtomat jatkot ovat perin anteliaat läpi pelin, ettei turhautumaan pääse liiaksi.

Paitsi jos mukaan ottaa myös kavereita, jotka tunaroivat jokaisen kohdan…

Visuaalisesti pelin ulkoasu tekee oikeutta tekijöiden hakemalle lauantaiaamujen piirretyille sekä alkuperäisten hahmojen mielikuvituksellisille muodonmuutoksille. Värikästä maailmaa hyödynnetään lisäksi upeasti vaihtelevalla miljööllä. Samaan piirrettyjen kategoriaan lukeutuvat ääninäyttelijät, jotka hoitavat roolinsa juuri asiaankuuluvalla ylinäyttelyllä. Ikoniset sävellykset ovat sen sijaan saaneet kerrastaan mestarillisen remiksauksen, tai sitten nostalgia on vain tehnyt tehtävänsä jalan takoessa tahtia kiivaampien kohtausten aikana.

Battletoads on silti valitettavan lyhyt, mutta vaihteleva paluu nostalgian/trauman sävyttämään maailmaan, jossa olisi viettänyt mieluusti tuplasti pidempään. Osana Game Passia pettymys on onneksi huomattavasti lievempi ja toimii mukavana välipalana. Uusittu versio ei ole myöskään vanhempansa veroinen, mitä tulee jälkipolville kerrottaviin kauhutarinoihin, mutta yhden illan kimppakivana se tarjoaa värikästä toimintaa ja hupia joko yksin tai kavereiden kera.

BATTLETOADS

”Battletoadsin comeback on onnistunut, mutta harmillisen lyhyeksi jäävä aamupiirretty.”

Joonas Pikkarainen

"Olen lähetellyt outoja raaputuksiani peleihin ja elokuviin liittyen Muropakettiin vuodesta 2018 alkaen. Läpi elämäni jatkunut intohimo on jostain syystä kiinnostanut myös TechRadarin, Pelaajan, IGN:n, KonsoliFIN:in ja muiden medioiden lukijoita, jotka ovat saaneet sietää turinoitani jo toista vuosikymmentä. Kun en kirjoita peleistä, elokuvista ja/tai teknologiasta, käytän kaiken vapaa-aikani näiden parissa. Pääväylien lisäksi meikäläistä voi seurata myös useimmissa sometileissä tunnuksella @Pjorkkis."

Muropaketin uusimmat