Arvostelu: Valkyria Chronicles 4 – Hienon roolipelin hieno paluu

28.09.2018 20:33 | Joonas Pikkarainen

Segan taktinen roolipelisarja tekee paluun uusilla alustoilla. Nostalgian voimalla kehräävä Valkyria Chronicles 4 ei ole kymmenen vuoden takaisesta juurikaan muuttunut, vaan kummasti se edelleen vaan koukuttaa.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Sega / Julkaisija: Sega / Saatavilla: PC, PS4, Xbox One / Testattu: PC / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 16 / Peliä pelattu arvostelua varten: 14 tuntia


Sega tuo kehutun taktisen roolipelisarja Valkyria Chroniclesin kymmenen vuoden jälkeen viimein käsikonsoleilta aiempaa laajemman yleisön keskuuteen. PSP-vuosien jälkeen Valkyria Chronicles 4 on ensimmäinen emosarjan peli, joka nähdään PC:n ohella kaikilla suuremmilla konsoleilla, eivätkä fanit voi hyräillä kuin tyytyväisinä. Paluu omaperäiseen maailmaan on yhtä nostalginen kuin se on pelillisesti rautainenkin.

Valkyria Chronicles sijoittuu fiktiivisen, mutta nimikaimastaan kovasti inspiraatiota ottaneen Europan mantereelle, joka on ajautunut toisen maailmansodan liekkeihin läntisen Atlantic Federationin ja itäisen Eastern Imperial Alliancen välillä. Jälkimmäisten sotilaallinen ylivoima on ajanut läntiset liittovaltiot ahtaalle, minkä seurauksena federaatio käynnistää epätoivoisen operaation murtautua syvälle imperiumin itärintaman läpi ja iskeä suoraan näiden pääkaupunkiin.

Vaan kuten kuka tahansa meikäläisten sotahistoriaa lukenut muistaa, ei itärintamalle pusku suju aivan täysin ongelmitta.

Ajallisesti Valkyria Chronicles 4 sijoittuu samanaikaisesti sarjan avauksen kanssa, mutta seuraa kokonaan uusia hahmoja federaation lipun alla. Aiemmat vertaukset oikeaan maailmansotaan saattavat kuulostaa fiktiivisen pelin kohdalla hieman oudoilta, mutta tekijät ovat lukeneet sotahistoriansa huolella. Neljäs osa palaa samalla alkuperäisteoksen maanläheisempään kuvaukseen suursodan kauhuista, joskaan ei unohda japanilaisille ominaista huumoripuolta värikkäiden hahmojen kautta.

Valkyria Chroniclesille tuttuun tapaan tarinaa seurataan jälleen päähenkilön päiväkirjan kautta. Sivut koostuvat pääosin juonta kuljettavista kohtauksista, jotka visual novel -pelien tapaan kulkevat eteenpäin ilman tarvetta pelaajan reagoinnille. Fokus on sen sijaan kirjavassa hahmokatraassa, näiden välille syntyvissä suhteissa sekä maailmanluonnissa. Nämä yksittäiset hetket ovat usein lyhyitä, vain minuutin parin mittaisia keskusteluja, jotka vaihtelevat vakavista aiheista tunteikkaisiin ja aina välillä suoraan reikäpäisiin ilotteluihin. Tasapaino on silti varsin toimiva.

Harmillisesti alkuperäisteoksen tapaan kohtausten välillä palataan aina takaisin päiväkirjan aukeamalle, josta seuraava tilanne täytyy joka kerta ensin valita ja sitten vielä varmistaa erikseen. Vaikka monet pelin nostalgiset ominaisuudet ovat edelleen toimivia, olisi tälle suonut saada jo automatisoinnin kerronnan jouhevoittamiseksi.

Puhtaasti kerrontaa tukevien visual novel -kohtausten lisäksi päiväkirjan aukeamat sisältävät myös hieman interaktiivisempaa toimintaa. Taktiset taistelut ovat pitkään olleet pelisarjan parasta antia, eikä Valkyria Chronicles 4 tee juuri muutoksia hyväksi havaittuun kaavaan. Kohtaamiset käynnistetään tehtävänannolla ja omien joukkojen sijoittelulla. Mittakaava on useimmiten ryhmissä – joskin vihollisia on vastassa aina määrällisesti enemmän – joten vain harvoissa tehtävissä rintamalle lähetetään yli kymmentä sotilasta.

Pelaajan komennettavana on kirjava joukko eri sotilaita, jotka ovat paitsi persooniltaan uniikkeja myös edustavat jotain tiettyä aselajia. Tiedustelijoilla, iskujoukoilla, pioneereilla ja krenatööreillä on jokaisella omat valttinsa tantereella, ja näiden hyödyntäminen oikeissa tilanteissa on avain tappiottomiin voittoihin. Jalkaväen lisäksi kentälle saa usein tuotua muutaman tankin tai kuljetuspanssarivaunun. Myöhemmässä vaiheessa peliä kutsuttua myös tykistöä, jotka laajentavat pelin strategista kirjoa.

Kukin taistelu on oma pieni taktinen pulmansa, joissa toisinaan saatetaan vaatia hiipimistä vihollislinjojen takana ja toisinaan pyritään pakenemaan puun ja kuoren välistä asteen lyijyttömimmille maille. Käytännössä toiminta etenee vuoroissa, joiden pituus riippuu komentopisteistä. Näitä on jaossa tehtävissä aina rajallinen määrä, joskin tietyt yksiköt kasvattavat pottia molemmin puolin – vastaavasti heidän kaatuessa myös komentokerrat vähenevät.

Yksittäiset pisteet aktivoivat aina yhden sotilaan kerrallaan, jolloin näkymä siirtyy kolmanteen persoonaan ja peli muuttuu puolireaaliaikaiseksi. Toisin sanoen ohjattava hahmo on ainoa liikkuva yksikkö maailmassa, mutta vastapuoli reagoi tähän ampumalla tätä näkökenttään tullessa. Siten näennäisestä vuoropohjaisuudesta huolimatta rynnäköinti suoraan vastustajan puolustuslinjastoa päin päättyy useimmissa tapauksissa kuolemaan. Tekoäly ei tosin tätä tajua yhdeksässä tapauksessa kymmenestä, mikä hieman vesittää pelin strategista ulottuvuutta.

Tilanteet voivat siitä huolimatta kääntyä hetkessä nurinkuriseksi myös pelaajalle, joskin useimmiten syynä on oma huolimattomuus, eikä niinkään tekoälyn sisäistämä Sodankäynnin taito.

Valkyria Chronicles 4:n taktista puolta vesittää hieman myös tehtävien arvioiminen niiden läpäisynopeuden mukaan. Kukin taistelu arvioidaan näiden päätteeksi arvosanoin, johon vaikuttaa kaikkein eniten käytettyjen vuorojen määrä. Mitä paremman arvosanan tehtävistä saa, sitä enemmän kokemusta ja kehityspisteitä pankkiin tallennetaan joukkueen päivitystä varten. Tämä kannustaa kirjaimellisesti juoksemaan valtaosan toimeksiannoista läpi turvautuen vain muutamiin yksiköihin, mikä muodostui ongelmaksi jo ensimmäisessä osassa.

Tätä pyritään estämään aseiden rajallisina ammuksina sekä yksiköiden väsymyksellä, jolloin jokainen uusi aktivointikerta pienentää näiden käytettävissä olevia liikkumapisteitä. Silti valtaosan tehtävistä läpäisee noin parista neljään vuoroon pääosin vikkeliä tiedustelijoita ja yleispäteviä tankkeja hyödyntäen, mikä jälleen vähän kaventaa tarvetta eri hahmoluokille.

Toisaalta pelissä on varsin runsaasti erilaisia sivutehtäviä, jotka käytännössä paikkaavat kokemus- ja kehityspisteiden puutetta vähän hitaampaa tahtia eteneville. Yksittäisten kahinoiden lisäksi nämä toissijaiset aktiviteetit syventävät toisinaan myös persoonallisia sivuhenkilöitä, jotka saavat usein uusia kykyjä hyödynnettäväksi taisteluissa. Hahmojen väliset kanssakäymiset välittyvätkin tositoimiin saakka, ja tietyt henkilöt toimivat tehokkaammin ystäviensä rinnalla taistellessa. Vastaavasti kuolemat ovat päähenkilöitä lukuun ottamatta aina pysyviä, joskin pelaajalle annetaan reilusti aikaa pelastaa kaatunut sotilas Manalan mailta.

Vaikka yllä olevasta voisi saada kuvan, että Valkyria Chronicles 4:n taktisessa toiminnassa on paljon puutteita – ja niin siinä onkin – on kokonaisuus silti roimasti plussan puolella. Kentät on usein hyvin suunniteltuja ja tarjoavat lukuisia eri tapoja etenemiselle, johon vaikuttaa luonnollisesti myös pelaajan omat mieltymykset ryhmäkokoonpanon suhteen. Ja vaikka palkinnot suosivat nopeita rykäyksiä, tehtävät ovat usein sen verran kinkkisiä, että niiden läpäisy mahdollisimman nopeasti on jo oma nautinnollisen taktinen aivopähkinä itsessään.

Oikeastaan ainoa merkittävä kritiikki taistelun osalta jääkin vihollisten tekoälyyn. Kenttäsuunnittelu pelastaa onneksi paljon, mutta etenemistä helpotetaan vähän liikaa, kun iso osa vastustajan joukoista juoksee kuolemaan jo ensivuorojen aikana.

Kokonaisuudessaan pelattavaa riittää, sillä itäistä kampanjaa saa huoletta tahkota muutaman kymmenen tunnin edestä ihan ilman sivutehtäviä. Kenttien variaatio on myös ihailtavan moninaista. Monta kertaa uuteen haasteeseen astuessa huomaa törmäävänsä samalla uudenlaisiin esteisiin, jotka vaikuttavat usein jollain tapaa taktikointiin ja joita voi hyödyntää tiiminsä eduksi. Esimerkiksi lumivyöryt voivat yhtälailla haudata alleen omat kuin vihollisen yksikötkin.

Kaikki on kuorrutettu lisäksi pelisarjan ominaiseen visuaaliseen tyyliin, joka muistuttaa värikkäitä vesivärimaalauksia. Anti on kymmenen vuoden jälkeen edelleen varsin säväyttävä – tietty moottoriin on tehty parannuksia – ja nostaa Valkyria Chronicles 4:n esiin muista värimaailmaltaan usein varsin harmaanruskeista sotapeleistä. Tietty itämaisten etuna on myös vuosikymmenten takainen anime- ja mangaestetiikka sekä sille ominainen kreisiys, jota hyödynnetään runsaasti eritoten hahmoissa.

Valkyria Chronicles 4 saattaa sisältää kokonaan uudet hahmot, kampanjan ja muutamia muita lisiä, mutta käytännössä kyseessä on paluu kymmenen vuoden takaiseen formaattiin, joka toimii edelleen. Kun kopioitavana on eräs taktisen strategiapeligenren merkkiteoksia, niin miksi suotta yrittää korjata toimivaa.

VALKYRIA CHRONICLES 4

”Hieno roolipeli, joka ei turhaan korjaa sellaista, joka ei ole rikki.”

Muropaketin uusimmat