Arvostelu: Xenoblade Chronicles 2: Torna – The Golden Country on pätevä lisäosa, joka toimii myös itsenäisenä pelinä

Kiinnostavia uusia hahmoja, tarpeeksi myös tuttuja nimiä ja muutama uusi koukku jo tuttuun pelattavuuteen. Näistä aineksista saa hyvän lisäosan pelille kuin pelille. Ja juuri sellainen on Xenoblade Chronicles 2: Torna The Golden Country.

Julkaisupäivä: julkaistu / Studio: Monolith Soft / Julkaisija: Nintendo/ Julkaistu: Nintendo Switch / Peliä pelattu arvostelua varten: 15 tuntia

Xenoblade Chronicles 2: Torna – The Golden Country on standalone-lisäosa, joka on saatavilla sekä erikseen ostettavana pelinä että osana Xenoblade Chronicles 2:n Expansion Pass -lisäosapakettia. 

Emme Muropaketissa aikoinaan arvioineet varsinaista peliä, joten alkuun on varmasti aihetta selittää lyhyesti Xenobladen asetelma.

Pelin koko maailma sijoittuu pilvimereen, jossa lentelee jättimäisiä dinosauruksia muistuttavia titaaneja. Ihmiset ja muut eläimet ovat muodostaneet yhteiskuntia näiden titaanien selkien päälle. Suurin osa ihmisistä harjoittaa tavallisia ammatteja, mutta soturit taistelevat perinteisten aseiden sijaan ohjaamalla Blade-hahmoja. Bladet ovat kristalleihin linkittyviä aseiden personifikaatioita, joita vain tietyt ihmiset voivat hallita.

Bladet elävät ikuisesti, mutta menettävät muistinsa aina niiden omistajan kuollessa. Ilman omistajaa Blade on tiivistettynä kristalliin, jonka tuhoutuessa myös Blade tuhoutuu.  Pelin maailmaa Bladet asuttavat periaatteessa kuten ihmiset, mutta ovat lähes aina ohjaajansa lähellä eivätkä tietenkään käyttäydy aina kuten kuolevaiset.

Torna – The Golden Country tapahtuu 500 vuotta ennen varsinaisen Xenoblade Chronicles 2:n tapahtumia. Lisäosa taustoittaa useamman tarinan kannalta tärkeän hahmon historiaa. Xenoblade 2:n pelanneille Mythra, Jin, ja Malos ovat jo tuttuja nimiä. Tarina kietoo kiinnostavalla tavalla nämä henkilöt yhteen jo ennen varsinaisen pelin tapahtumia.

Malos tekee tuhoaan pitkin titaaneja. Pelaaja ohjaa Jiniä sekä pelisarjaan uutena hahmona tulevaa Loraa, joka on Jinin ohjastaja. Jo parin tunnin pelin jälkeen päästään näkemään pääpelistä tuttu kaupunki Torigoth ja sitä kuljettava titaani Gormott. Pääpelissä myöskin tärkeää osaa näyttelevä Mythra liittyy pian joukkoon, ja tarina lähtee etenemään yllättävänkin ripeästi.

15 tunnissa en vielä ehtinyt kokea koko tarinaa, mutta tiedän olevani lähellä loppua. Ainakaan toistaiseksi peli ei ole tarjonnut mitään typerää juonenkäännettä.

Uuden tarinan lisäksi Torna – The Golden Country tarjoaa hieman muutoksia pelattavuuteen. Pääpelin taisteluissa ohjataan vain ohjastajaa, ja erikoisliikkeet tulevat Bladen ominaisuuksista. Nyt vaihdellaan Bladen ja ohjastajan välillä, ja toinen tukee taustalta. Vaihtaminen on samalla tapaa rajoitettu kuin erikoishyökkäyksien käyttö, ja “muodostelmaa” vaihtaessa saa hieman elämäpisteitä myös takaisin. Ohjastajilla ja Bladeilla on eri hyökkäykset taustalla toimiessa että aktiivisena hahmona ollessa. Erilaisten erikoishyökkäyksien kejutus on lisäksi helpompaa, sillä nyt ei ole enää pakko saada iskujen elementtejä sopimaan toisiinsa. Toki elementtejä optimoimalla saa edelleen tehtyä eniten vahinkoa vihollisiin.

Näitä ominaisuuksia mainostetaan “taistelusysteemin uudistamisena”, mutta sitä ne eivät ole. Ainoastaan mukavia pieniä viilauksia.

Pääpelissä on yhtenä sivujuonteena mahdollisuus elvyttää kyliä ruokkimalla niiden taloutta ja suorittamalla niiden asukkaiden antamia tehtäviä. Vastaava järjestelmä löytyy myös Torna – The Golden Countrysta, mutta se on toteutettu uudella tavalla. Nyt kaikkien lisäosan kolmen kartan asukkaat löytyvät “yhteisöt”-välilehdeltä, ja jokainen hahmo jolle voi jutella lisätään tähän galleriaan. Suorittamalla sivutehtäviä kerätään itselle ystäviä, ja tietty määrä ystäviä vie yhteisöä yhdellä tasolla eteenpäin. Kun tasot kasvavat, paranee kauppojen tarjonta ja saataville tulee uusia tehtäviä. Tämä on hyvä uudistus, joka sopii kestoltaan lyhyempään peliin paremmin.

Torna – The Golden Country on hyvä lisäosa, ja toimii Xenobladesta kiinnostuneelle myös hyvänä standalone-pelinä, jos ei halua ottaa pääpelin helposti 100-tuntista taakkaa heti itselleen. Ainakin fyysisen version paketista löytyy myös koodi Expansion Pass -lisäosapaketille. Neljänkympin hinta on ihan hyvä, kun mukaan laskee muut DLC:t, mutta ei ole tietenkään sisällön määrässä mitenkään verrattavissa pääpeliin, jonka saa 20 euroa kalliimmalla.

Lisäosaa häiritsevät yhä samat ongelmat, kuin Xenoblade Chronicles 2:a. Grafiikka ei ole millään tapaa näyttävää, peli ei toimi kovinkaan sulavasti käsikonsolitilaa käytettäessä ja todella brittiläinen dubbaus on usein väärällä tavalla hauskaa. Viimeisen kohdan voi sentään onneksi korjata japanilaisella ääniraidalla.

XENOBLADE CHRONICLE 2: TORNA – THE GOLDEN COUNTRY

”Torna – The Golden Country on esimerkki siitä miten tehdään lisäosa, joka sopii pääpelin prologiksi hyvin.”