Arvostelu: Yakuza 6: Song of Life on melkein viiden tähden jatko-osa

Yakuza 6 oli Japanissa ilmestyessään sarjan ensimmäinen peli PlayStation 4:lle. Nyt myös länteen rantautuva uutuus ottaa uudet pelaajat hyvin huomioon, luopumatta kuitenkaan sarjan ominaisesta tyylistä.

Julkaisupäivä: 19.4. / Tekijä: Sega Games / Julkaisija: Sega / Saatavilla: PS4 / Testattu: PS4 / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 18 / Peliä pelattu arvostelua varten: noin 50 tuntia

Segan uutuuspeli jatkaa Yakuzan elämän seuraamista Kazuma Kiryun saappaissa. Edellisen osan tapahtumista on kulunut vuosia aikaa, ja Kiryu on jopa hetkeksi saanut vetäytyä viettämään rauhallista elämää. Vankila kuitenkin kutsuu miestä pian. Kiryu toivoo hyvittävänsä syntinsä kiven sisässä lopullisesti ja pääsevänsä täten pois julkisuudesta, mutta näin ei tietenkään tapahdu.

Pian paljastuu että Kiryulle tärkeä henkilö Haruka joutuu vakavaan auto-onnettomuuteen. Tämä ohjaa sankarimme takaisin alamaailman syövereihin selvittämään tapahtumia.

Yakuza 6 sijoittuu kahteen eri kaupunkiin. Aiemmista osista tuttu Kamurocho on luonnollisesti mukana, ja se on kääntynyt myös moderniin aikaan sarjan uudelle pelimoottorille oikein toimivasti. Suurkaupungin vilinän lisäksi päästään Hiroshiman alueella sijaitsevaan pieneen ja sympaattiseen Onomichin rannikkokaupunkiin. Telakkateollisuudesta ja merenkulusta elävä kaupunki on pian isossa osassa Kiryun ja hänen läheistensä elämässä.

Kuten sarjassa aiemminkin, on myös Yakuza 6:ssa käytännössä kaksi eri tasoa.

On päätarina, jota kuljetetaan japanilaiselle pelille tyypillisten pitkien ja elokuvallisten välinäytöksien kautta. Tarina pysyy pääosin vakavana, mutta myös sarjalle ominainen huumori pääsee paistamaan läpi ainakin muutamissa kohdissa. Ensin katsotaan kuinka pelin päähahmot keskustelevat parisuhdeväkivallasta, mutta alle puolen minuutin päästä samat Yakuzat heittävät vauvaa toisilleen paetakseen ninjoiksi pukeutuneiden vihulaisten hyökkäystä.

Yakuza-sarja on parhaimmillaan silloin, kun se uskaltaa leikitellä tämän kontrastin kanssa.

Sarjan edellisiin osiin verrattuna hieman epätyypilliseen tapaan koko pelin ajan ohjataan vain yhtä hahmoa. Koko pelin kymmenet tunnit saa tällä kertaa viettää Kiruyn murahdusten seurassa. Tämä ei ole pelkästään huono ratkaisu, sillä ainakin se auttaa sarjaa vähemmän tuntevaa pysymään kärryillä tapahtumista paremmin.

Päätarinan vakavuutta rikkomassa ovat pähkähullut sivutehtävät. Machoakin machompi Kiryu viedään esiintymään lapsille maskottina, chattailemaan nettiin kameramallien kanssa, rauhoittelemaan omaa viraalivideotaan väkisin etsivää nuorta tubettajaa ja hävittämään hautausmaata piinaavat haamut. Sivutehtävistä irtoaa lukuiset hyvät naurut, ja ajassa mitattuna niitä on varmasti yhtä paljon kuin pelin päätarinaa, ellei peräti enemmän.

Omana lukunaan ovat lisäksi useat minipelit.

Kolme merkittävintä Yakuza 6:n minipeliä ovat oman klaanin managerointi, baseball-joukkueen nostaminen huipulle ja kalastus. Näiden lisäksi voi harrastaa karaokea, dartsia tai viettää aikaa Segan klassikkopelien parissa. Kaikki minipelit ovat todella kevyitä ja perustuvat lähes poikkeuksetta reaktiopainalluksiin, oli se sitten karaokeraidan tai baseball-lyönnin muotoon puettuna.

Oman klaanin managerointi sisältää erittäin kevyen reaaliaikastrategisen taistelutilan. Mitään huippuunsa treenattua taktista silmää ei kuitenkaan kaivata, sillä taistelut voittaa kunhan muistaa lähettää enemmän kuin yhden soturin kerralla ja huolehtii että tiettyjen taistelijoiden erikoiskyvyt tulee hyödynnettyä. Baseball-joukkueen kanssa kyse on otteluiden simuloinnista. Vain silloin tällöin pelejä tehdään jännemmäksi laittamalla pelaaja itse lyömään. Katse kannattaa suunnata asiaan erikoistuneisiin peleihin, jos haluaa tosissaan manageroida tai testata strategista osaamistaan.

Yhden hahmon politiikan lisäksi suurin ero samalla pelimoottorilla toteutettuun Yakuza 0:aan tulee uuden pelin nyrkkitaisteluista.

Järjestelmä on huomattavasti yksinkertaisempi, ja sen myötä taistelut ovatkin selvästi aikaisempaa helpompia. Taistelutyylejä ei ole erotettu toisistaan; lähes kaikista tilanteista selviää normaalilla vaikeusasteella, kunhan vain löytää oikean hetken suorittaa kolmion takaa löytyvät liikkeet. Kuolin koko pelin aikana keskivaikealla vaikeusasteella pelatessani kaksi kertaa. Helppous ja taisteluiden tapa toistaa itseään hyvin helposti aiheuttivat sen, että Yakuza 6 alkoi pidemmän päälle menettää hieman hohtoaan. Etenemisen tuntuakaan ei erityisesti ole, kun uudet avatut liikkeet eivät erotu taisteluissa edukseen.

Tämä on harmi, sillä taistelut ovat minipelien lisäksi ainoa merkittävä pelillinen elementti.

Yakuza 6:n käännös englannin kielelle on tehty huolellisesti ilman käännöskukkasia tai epäloogisia lauseita tekstityksissä.  Äänimaailma pelissä on todella monipuolinen eikä ympäristön äänissä tai japaninkielisessä ääninäyttelyssä ole moittimista.

Uusi pelimoottori on saanut erityisesti välivideoiden kasvoanimaatiot näyttämään todella hyviltä. Valitettavasti animaatiot voivat muutoin olla todella kankeita, ja tekstuureista tuntuu puuttuvan reunanpehmennys täysin. Visuaalinen ilme on hyvä, mutta ei pääse samanlaiselle tasolle kuin parhaat nykysukupolven esimerkit. Yakuza 6 kuitenkin toimii sentään sulavasti, eikä vastaan tullut yhtäkään bugia, joten ehkä kehittäjillä on olleet prioriteetit tässä kohdillaan.

Yakuza 6 tarjoaa varmasti vastinetta rahalle todella runsaalla sisällöllään. Lisäksi se on erittäin pätevä jatko-osa sarjan vanhoille ystäville. Jos pitkät välianimaatiot ja kerrontapainotteinen pelaaminen eivät vetoa, ei tämäkään sarjan osa tule muuttamaan kenenkään mieltä tässä suhteessa. Täydellisestä viidestä tähdestä Yakuza 6:n erottaa taisteluiden yksitoikkoisuus ja grafiikan paikoin hieman heikko taso.

YAKUZA 6: SONG OF LIFE

”Yakuza 6 on sarjalleen taattua tyyliä, jossa lopulta kaikki lyödään häpeilemättä läskiksi.”