Arvostelu: Yhdentekevä Sonic Boom: Fire and Ice ei Sonic-siilin mainetta pelasta

02.11.2016 10:52 | Miikka Lehtonen

Sonic Boom: Fire and IceTekijä: Sanzaru Games
Julkaisija: Sega
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1
Arvostelija: Miikka Lehtonen

sonicboom_fireandice_3ds_arv_025

Voi Sonic-siiliä. Segan maskotilla ei ole mennyt enää vuosikausiin kovin lujaa, kun sinisen siilin ympärille kyhätyt pelit ovat olleet tasoltaan kauniisti sanottuna vaihtelevia. Pelisankarin alennustilasta huolimatta jokaisen uuden pelin kohdalla herää pieni toivonkipinä: olisiko tämä se peli, jossa Sonic tuntuu taas Sonicilta?

Sonic kokee tällä hetkellä jonkinlaista uutta tulemista, sillä jo 90-luvun alkuvuosista asti pelaajia viihdyttänyt Segan maskotti on nykyään lapsille suunnatun, uuden animaatiosarjan päätähti. Tämän samaisen animaatiosarjan ympärille kietaistiin myös sarjan tuoreimmat pelit, Sonic Boom: Fire and Ice mukaan lukien.

Sarja itsessään on kuulemma ihan harmittoman hauska lasten animaatio, joka viihdyttää kohdeyleisöään.

Mutta voiko samaa sanoa peleistä?

Sonic ja kaverit

Jos kysytään, milloin Sonic-sarjan pelit menivät raiteilta, voisin itse osoittaa sormella sitä hetkeä, jolloin peleihin lähdettiin tunkemaan mukaan Sonicin kavereita. Pelisarjan alkuperäinen juttu oli, että siili oli nopea. Myös pelit olivat nopeita. Vauhdikas pelattavuus ja rempseä meno olivat uusia ja kovia juttuja 16-bittisten konsolien aikaan, ja Sonic esitteli niitä ihailtavasti.

Mutta Sonicin kaverit eivät ole nopeita. Heillä on omat jipponsa, joten kun kaverit tulivat pelattaviksi, piti peleihinkin alkaa tunkea vaihtoehtoisia reittejä ja etenemistapoja hitaille, mutta muita kykyjä omaaville kamuille.

Tämä on myös Sonic Boom: Fire and Icen suurin ongelma. Osittain suoraan, osittain epäsuorasti. Sonicin maailmaa ravistelevat tuhoisat jää- ja tulimyrskyt, jotka ovat tietenkin ilkeän tohtori Robotnikin käsialaa. Niinpä Sonic ystävineen valjastaa kyseiset jäävoimat omaan käyttöönsä ja lähtee pysäyttämään Robotnikia.

sonic-fire-1

Tarjolla on siis 2D-tasohyppelypeli, jossa pelataan Sonicin ohella hänen lukuisilla kavereillaan. Kaikilla on omat erikoiskykynsä ja hahmojen välillä voi vaihdella vapaasti lennosta. Erikoiskykyjä tarvitaan vähän väliä vaihtoehtoisten reittien avaamiseen ja kätkettyjen aarteiden etsimiseen. Kokonaan uusi juttu on, että hahmot voivat 3DS:n olkapäänapeilla valjastaa myös ne jäiset ja tuliset voimansa käyttöön, ja näin vaikka sulattaa jäisiä esteitä, jäädyttää vettä ja niin edelleen.

Kun lähdetään vertaamaan koko 3DS:n ohjaimistoa käyttävää Fire and Iceä vanhoihin hyviin Sonic-peleihin, se on aika tavalla monimutkaisempi paketti. Eikä monimutkaisuus ole itsessään hyve. Fire and Ice karkaakin aivan turhan usein siitä toimivasta ”juokse nopeasti ja väistele vaaroja” -kaavasta. Kikkailu, hidastelu ja itseään toistavien puzzlejen ratkonta eivät varsinaisesti lisää peliin mitään kivaa.

Mukana on myös erikoiskenttiä, jotka ovat tasoltaan kovin vaihtelevia. Joissain niistä tarkoituksena on nimenomaan juosta nopeasti kelloa vastaan. Se on kivaa. Toisissa taas vaikka ohjataan Tailsin venettä jäävuorten täyttämässä kanaalissa, eli käytännössä pelataan kömpelöä ja hidastempoista räiskintäpeliä. Se ei ole kivaa.

sonic-fire-2

Sonic, mihin menet?

Sonic: Fire and Ice ei tunnu Sonic-peliltä. Se tuntuu geneeriseltä 2D-tasohyppelyltä, johon on lyöty mukaan tuttuja hahmoja. Pelin maailmoista puuttuu klassisten Sonic-pelien ikoninen tuntu, sen tarina on mitäänsanomatonta huttua (ja sitä on liikaa) ja pelattavuuskin hakee itseään.

Fire and Ice ei ole mikään luokaton paske, kuten muutaman vuoden takainen Sonic Boom: Rise of Lyric oli, mutta ei se ole hyväkään peli. Kun 3DS:lle on tarjolla lukematon määrä oikeasti laadukkaita tai erinomaisia tasohyppelypelejä, on vaikea keksiä mitään hyviä syitä suositella peliä, joka voisi olla kuin sanakirjan määritelmä keskinkertaisuudelle.

Sori, Sonic. Ehkä sitten ensi kerralla?


Sonic the Hedgehog
Kaikki jutut aiheesta