Uusimmat

Arvostelu: Zanki Zero: Last Beginning on rpg-peli, jonka alku lupaa paljon – ja loppu on silkkaa tuskaa

02.05.2019 20:20 Henrik Savonen

Mielenkiintoisella tarinalla varusteltu visual novel -roolipeli Zanki Zero: Last Beginning kompuroi teknisissä ongelmissaan.


Julkaisupäivä: 9.4.019
Studio: Lancarse
Julkaisija: Spike Chunsoft
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu) & PC (Windows)
Pelaajia: 1
Ikäraja: –
Peliä pelattu arvostelua varten: Yli 15 tuntia


Zanki Zero: Last Beginning on Danganronpa-tekijöiden viimeisin – ja samalla täysin uusi – luomus. Danganronpa-pelien tavoin sarjakuvamaisiin visual novel -kuoriin paketoitu seikkailu erottuu muusta julkaisutulvan peleistä erikoisella kokonaisuudellaan, joka on yhdistelmä aikaa ja vihollisia vastaan käytävää selviytymistaistelua sekä luolastoroolipeleistä tuttuja elementtejä. Omaperäinen idea ei kuitenkaan pelasta Spike Chunsoftin uutukaista sen teknisiltä ongelmilta.

Pelissä seurataan kahdeksaa hahmoa, jotka löytävät itsensä hylätyltä saarelta vailla mitään muistikuvia. Alkutaipaleilla selviää, että maailmanloppu on pyyhkinyt nykyisen sivilisaation tipotiehen, minkä lisäksi jäljellä olevat eloonjääneet ovatkin klooneja. Ainoana tietolähteenä maailmanloppua edeltävistä ajoista ajaa mystinen televisio-ohjelma Extend TV, joka näyttelee merkittävää roolia juonikuvioiden keskiössä. Tarina on jaettu erillisiin lukuihin, joista jokainen keskittyy puimaan tapahtumia yhden hahmon näkövinkkelistä. Juoniasetelman saralla Zanki Zero: Last Beginning on japanilaiseen tapaan monilta osin tavanomaisesta poikkeava ja siten mielenkiintoa herättävä. Valitettavasti pelin muista osa-alueista ei voi kehua samaa.

Zanki Zeron mysteerejä ja pulmia lähdetään ratkomaan ensimmäisen persoonan kuvakulmasta. Hahmon liikkuminen hoidetaan konsolilla ohjaimen nuolinäppäimistä, mikä osoittautui juuri niin kankeaksi kuin miltä kuulostaakin. Visual novel -peliin istuvamman, vuoropohjaisen taistelumekaniikan sijaan pelissä on vuorostaan nojauduttu reaaliaikaiseen toimintaan, joka paljastuu parista laakista melkoiseksi virheaskeleeksi. Valtaosa ajasta kulutetaan pelimaailman sokkeloisia alueita tutkiessa ja vihollisia vältellessä tai mäiskiessä. Viholliset koostuvat pääosin tavallisista luonnoneläimistä, kuten vuohista tai post-apokalyptisistä hirviöistä, joita vastaan taistellaan yksinkertaisella yhden näppäimen liikeanimaatiolla. Halutessaan iskujen voimaa voi tehostaa usean hahmon voimin toteutettavalla hyökkäyksellä.

Matkan varrella hahmoille voi saada myös uusia liikkeitä ja kykyjä, jotka eivät kuitenkaan tee pelin taisteluosuuksista yhtään sen mielekkäämpiä. Nuolinäppäimiin rajattu liikkumavara yhdistettynä realiaikaisiin taisteluihin jäi tuntumaan kaikin puolin laiskalta ja väkisin väännetyltä. Pelin taistelujärjestelmä olisikin voinut toimia paremmin vuoropohjaisena.

Taisteluiden ja pelimaailman koluamisen lomassa Zanki Zeron pelaajan on pidettävä huoli myös hahmojensa terveydentilasta. Tämä ei suinkaan rajoitu vain elämämittarin tähyilyyn, sillä hahmojaan on syytä myös esimerkiksi ruokkia sekä käyttää jopa vessassa. Klooneina hahmot myös ikääntyvät tavallista nopeammin. Kuolema ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa rangaistus, vaan pikemminkin osa hahmonkehitystä. Mikäli pelaajalta löytyy vain sopiva määrä taisteluista saatuja pisteitä, voi tämä käydä herättämässä hahmon takaisin nuorena ja elinvoimaisena pelimaailmasta löytyvän Extend-koneen avulla.

Pelin selviytymispuoli vaikutti alkuun oikein virkistävältä ja pitkälle mietityltä. Ilman konkreettista syytä hyvinkin ideoidut selviytymisniksit ovat kuitenkin yhtä tyhjän kanssa. Realiaikaisten taistelumekaniikkojen vuoksi pelin vihollisten nujertaminen ei juurikaan vaatinut sen kummempaa grindaamista. Tarinaa kuljettavien tehtävien lisäksi pelillä ei ollut myöskään tarjota oikein mitään sivupuuhastelua, mistä johtuen hahmonkehitys kävi nopeasti tuntumaan melko päälleliimatulta ja itse etenemisen suhteen myös yhdentekevältä touhulta.

Zanki Zero: Last Beginningilla on tarjota haastetta useammankin eri vaikeusasteen edestä. Niiden välillä voi hyppiä myös jo aloitetun pelisession aikana. Halutessaan peliä voi täten lähteä tarpomaan vaikkapa kaikista helpoimmallakin vaikeustasolla, joka riisuu pelin lähes tyystin sen ytimeen ujutetuista selviytymiselementeistä. Myös valtaosa vihollisista on nekin lakaistu pomovastuksia lukuunottamatta lähes olemattomiin. Kyseinen vaikeustaso siis käytännössä lakaisee juurikin Zanki Zero: Last Beginningin suurimmat kompastuskivet melkolailla tiehensä ja antaa pelaajan näin nauttia yksinomaan itse tarinasta. Samalla peli kuitenkin paljastuu myös hyvinkin tyhjäksi – ellei peräti kokonaista lajityyppiä köyhemmäksi – tekeleeksi.

Zanki Zero: Last Beginning on tarinallisesti lupaava visual novel -ropeilu, jonka tekninen puoli olisi mielestäni kaivannut paitsi enemmän viilailua myös enemmän lajityypilleen soveltuvampaa  pelimekaniikkaa realiaikaisen touhottamisen sijaan. Myös pidemmän päälle turhana ja irralliselta tuntuva hahmonkehitys tekevät pelaamisesta lähinnä pelkkää tarinan eteen puurtamista, mikä tekee pelistä vaikeasti suositeltavan edes koville visual novel -pelien ystäville.

ZANKI ZERO: LAST BEGINNING

“Zanki Zero: Last Beginning on tarinaltaan houkutteleva visual novel -seikkailu, jonka koko muu puoli sitten pettääkin ja pahasti.”