UUSIMMAT

Assassin’s Creed: Liberation HD (PC, PS3, Xbox 360)

17.01.2014 15:30 | Kalle Laakso

Tekijä: Ubisoft (Ubisoft Sofia & Ubisoft Montreal)
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, PlayStation Vita, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://assassinscreed.ubi.com
Arvostelija: Kalle Laakso

Tuskin on keritty hengähtää mainiosta Assassin’s Creed 4:stä kun Ubisoft puskee luottolippulaivasarjan uuttavanhaa osaa tehokoneille HD-kuorrutuksella. Sarjan ensimmäinen pelattava nais-assassiini Aveline de Grandpré juonii temppeliritarien pään menoksi vaikka ja mitä, eivätkä teräväpiirtomeikit levähdä käsikonsolijuuristaan huolimatta.

Liberation on melkoinen oikku sarjan pääpeleihin verrattuna. Kaikki ylimääräinen todellisuuskikkailu on jätetty minimiin, ja teoksessa keskitytään vain ja ainostaan Avelinen elämään vuosina 1765-77. Hän ei ole kuitenkaan sukua Desmond Milesille, eikä näin ollen Desmondia pelissä nähdä, vaikka Avelinen ja AC 3:n päähenkilö Connorin tiet kohtaavatkin.

Oikkuilun kohtalosta on vielä paha sanoa mitään. Joku voisi sanoa, että Liberation on vain pakollinen sivutarina varsinaisiin peleihin. Sivutarina se onkin, mutta se on samalla sen vahvuus, joka kulkee omia polkujaan ilman Desmondin tai esimerkiksi Ezion taakkaa. Se on hiottu sivutuote AC-jatkumoon, jolla Ubi voi leikitellä ilman Desmondia tai muutakaan tympeää todellisuuskikkailua. Ja kun Avelinen takaa ei löydy nykyajan sukulaista, jonka mielen sopukoista neito on keinotekoisesti kaivettu, on Ave jo pelkästään sen ansiosta piristävä hahmo. Toisin sanoen: Liberation on AC-faneille suoraviivaisempi peli, josta on jätetty pois isommat juoni- ja salaliittokuviot.

Powered by Abstergo

Liberation on eräänlainen Abstergon kehittämä julkinen propagandasimulaatio Animukseen, jolla temppeliritarit sensuroivat negatiivisen totuuden omista teoistaan, vääristäen samalla assassiinien todelliset motivaatiot ja tapahtumat osapuolten välisessä sodassa. Tarina ei kerro tarkemmin millainen ihminen simulaattoria käyttää, joten lähes kaikki paukut satsataan Avelineen. Tälläkään kertaa ei täysin säästytä Animuksen hakkeri- ja bugihäröilyltä, mutta sitä on sen verran vähän ja harvoin silti, ettei se riko tarinan rytmitystä.

Suurin valituksenaihe tarinasta on alku. Ensin ollaan pikkutyttö Aveline, juostaan kanaa kiinni ja etsitään äitiä. Seuraavaksi jo hypätäänkin nuoren naisen saappaisiin, assassiiniksi pukeutuneena. HD-version luvattiin avata tarinaa paremmin, mikä pitää puoliksi paikkansa, mutta neitosen kasvuvuosista jäi silti turhan paljon välistä. Jo senkin takia, että hänen taustojaan voi lukea sekä tietopankeista että latausruutujen teksteistä, mikä on turhan suoraviivaista, jopa näinkin suoraviivaiseen peliin.

En itse ole pelannut alkuperäistä Vita-versiota, joten on paha tarkalleen sanoa kuinka hyvin HD-version tehtävät toimivat yksiin alkuperäisen kanssa, mutta ajoittaista poukkoilua löytyy yhä. Tai pikemminkin tehtäväpaikoissa. Tehtävä alkaa paikasta A, jonka aikana siirrytään paikkaan B, loppu on paikassa C mutta välivideon jälkeen sen enempiä selittelyitä pelaaminen jatkuu paikasta D, ja sitten pitäisi siirtyä takaisin paikan A läheisyyteen aloittamaan uutta tehtävää. Tämä tuntuu irralliselta, eikä siirtymiä aina pehmennetä emopelien tapaan loogisilla välivideoilla tai siirtymävaiheilla. Positiivisena puolena Liberationin omat tehtävät ovat ajoittain loistavia ja Aveline hiippailee ja salamurhaa esimerkiksi kollegaansa Edwardia enemmän.

Ja sitten niiden kaikkien muiden tehtävien seassa ovat ne stalkkaushommat. Liberationissa niitä on tuhottoman paljon tehtävien määrään verrattuna. Jos jotain hyvää, niin pahisten väijyminen useimmiten äkkiä hoidettu, mutta niitä on silti aivan liikaa ja usein tympeästi vain pakkopullana pidentämään turhaan missionien kestoa.

SD:n ympärille rakennettu HD

Myönnän olleeni skeptinen Liberationin HD-version kanssa, syynä sen taskukonsolijuuret. Näin siitäkin huolimatta, että viime vuoden paras käsikonsoli HD-remake, Resident Evil: Revelations, oli loistavasti käännetty tööttäys tehokonsoleille. Kaikki ei kuitenkaan mennyt nappiin Ubisoftin viimesyksyisen uudelleenlämmitetyn Flashbackin kanssa, mistä johtuen pelko perseessä oli pelottavan todellinen, vaikka Flashback ei olekaan porttaus käsikonsoleilta.

Huoli on kuitenkin turha, mikäli osaa antaa anteeksi Vita-juuret, eikä vaadi kauhalla kun lusikalla annetaan. Tietynlaista rosoisuutta on nähtävissä siellä täällä, eikä hahmoanimaatio ole emopelien tasolla. Piirtoetäisyyttä ja sahalaitoja koetetaan silottaa turhan vahvalla taustasumulla, johon tottuminen kestää aikansa, mutta karkean ulkokuoren alla piilee silti tuttu ja turvallinen peli. Pelattavuus toimii niin kuin pitääkin ja nojaa vahvasti Assassin’s Creed III:een. Ei siis kannata odottaa neljännen osan uudistuksia.

Johtui sitten Vitan kontrolleista vai mistä, mutta murhaamista on helpotettu Splinter Celleistäkin tutulla execution-ominaisuudella. Aika hidastuu, viholliset merkataan ja Aveline pistää merkatut kylmiksi puoliautomaattisesti. Näyttävää puuhaa, mutta helpottaa jo ennestään helppoa taistelumekaniikkaa entisestään. Onneksi ominaisuutta ei pakoteta käyttämään tutoriaalitaistelun jälkeen.

Isona plussana Avelinen kanssa ei olla jääty vain naiselliseen ulkokuoreen, joka kiipeilee ja taistelee kuin assassiinomiehet. Neidon naisellisia avuja käytetään hyväksi pahaa-aavistamattomien miehien kanssa eleganttina hienostoneitona. Leidiksi pukeutuneena Aveline ei voi kiipeillä katoilla tai juoksemaan kunnolla, mutta avuton hän ei silti ole. Nurkkien takana voi vapaasti antaa terästä kylkeen. Päivänvarjostakin voi ampua murhaavia myrkkynuolia, ihmisvilskeen keskelläkin huomaamatta.

Yksi assassiini, kolme roolia

Leidin vastapuolena Avelinella on myös vahvasti takaraivossaan äidin orjamenneisyys, jota käytetään hyväksi asianmukaisella pukeutumisella. Orjana liikkuminen on vapaampaa ja soluttautuminen muiden sekaan usein helpointa. Asssassiini-puvun kanssa taas liikkuminen on rajoittamatonta, kaikki aseet mukana. Puvun kanssa Avelinen hälytystaso on kuitenkin korkeampi, eikä silloin välttämättä muutenkaan vihollisten kimppuun löydy oikotietä onneen, ainakaan suorinta tietä. Puvut tuovat pelaamiseen hyvää ja onnistunutta vaihtelua.

Eniten Vita-juuret näkyvät kuitenkin kentissä. New Orleans tai Bayou-suoalue eivät ole koolla pilattuja mutta toimivat suoraviivaisemman lähestymistavan kanssa. Myös esimerkiksi Mexicossa vierailtu kenttä on suhteellisen pieni ja tehtäväpohjaltaan lineaarinen, mutta toimii juonen kuljetuksena ja vaihteluna New Orleansin kaupunkielämään.

Erityismaininta menee musiikille. Vahvat ja hyvät musiikit toimivat kohdillaan todella hyvin. Harkitusti ja taidolla tehty äänimaailma nousi samantien Brotherhoodin mainion soundtrackin imuun, yllättäen todella positiivisesti.

Mukava välipala

Liberation on onnistunut välipala sarjan faneille. Itseeni upposi suoraviivaisempi lähestyminen assassiinien elämään. Aveline on hyvin kirjoitettu hahmo, jonka lähestymistapa kiehtoo ja tuo tuttuun pelaamiseen enemmän valintoja pukuvariaatioineen. Pistäisin kuitenkin roponi likoon siitä, että jos pelin jo omistaa Vitalla, eivät HD-version viilaukset ole välttämättä uudelleen satsauksen arvoisia.

Vitattomille peli ei ole 19,95 euron hintalappuunsa nähden yhtään pöllömpi peli. Siinä on potentiaalia ja peli sopii mainiosti lyhyempiin sessioihin. Assassin’s Creed –fanien kannattaa kokeilla ilman ennakkoluuloja.

 

Toinen mielipide

Assassin’s Creed 3 oli vuoden 2012 suurin pettymys, heti Diablo kolmen jälkeen. Ei sillä että peli huono olisi ollut, mutta sen PC-optimointi oli syvältä. Kone olisi pitänyt varmaan hankkia NASAlta tai Otaniemestä, ettei taidemuoto olisi vaihtunut ensimmäiseen kaupunkiin saapuessa pelistä sarjakuvaksi. AC: Liberation on käännös kannettavasta konsolista, niin eihän tällä kertaa suorituskyvyssä pitäisi olla ongelmia, eihän?

Lienee enemmän kuin sääntö kuin poikkeus, että käsikonsolilta peliä tehokkaammille alustoille kääntäessä nimen perään lisätään kirjainlyhenne HD. Liberationia pelatessa aloin miettiä, onko kyseessä puhtaasti pelkkä markkinointikikka vai viilataanko peliä oikeasti paremmaksi. Valvooko tätä kukaan? Onko asiasta olemassa lakia?

PC:n Liberation näyttää täysillä asetuksilla aivan kelvolliselta lukuun ottamatta animaatiopuolta, joka on tönkköä kuin puliukon katkokävely putkasta baariin, tekstuureja jotka materialisoituvat esiin tyhjästä sekä hahmoja, jotka ilmestyvät ja katoavat kuin aaveet. Kyllä, ne hahmot eivät olleet salamurhaajia.

Kontrollit ovat perinteistä AC-tasoa. Eli jälleen hypitään kohti seinää kun pitäisi jahdata kohdetta tai ehtiä aikarajaan. Välillä peli kieltäytyi tottelemasta komentoja muuten niin sulavan taistelun aikana kokonaan ja tuloksena oli epäsynkronisaatio hahmon kuoleman johdosta. Toisinaan jokin toiminto saattoi jäädä päälle malliin ”paina nappia E vuorovaikuttaaksesi tämän hahmon kanssa” Mitään ei tapahdu vaikka nyrkillä löisi. Vaihtoehtoina olivat kuolema tai uudelleenkäynnistys. Kaupankäyntiruudussa hiiri katosi kokonaan ja kartan sekä valikoiden selaaminen vaati turhan paljon totuttelua.

Ei myöskään ollut mitenkään harvinaista, että hahmo juuttui seinän sisään tai ei ottanut kiinni kielekkeestä, vaikka selvästi olisi pitänyt. Tietyissä paikoissa saattoi pudota vahingossa alas ja jos onnistui selviämään kyseisestä manööveristä hengissä, paluuta ei ollut kuin restartin muodossa.

Kyllä pelin silti mielellään oikeaan loppuun asti katsoi.

Pekka Leinonen

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lisää aiheesta

Assassin’s Creed III (PC, PS3, Xbox 360) 

Assassin’s Creed III: Liberation (PS Vita) 

Assassin’s Creed IV: Black Flag (PC, PS3, PS4, WiiU, Xbox 360, Xbox One)

Assassin’s Creed Director’s Cut (PC) 

Lue myös

Airport Simulator 2014 (PC)

Phoenix Wright Ace Attorney: Dual Destinies (3DS)

Teleglitch: Die More Edition (Linux, Mac, PC)

The Stanley Parable (PC)

 

Keskustelu

sama ostaa vanha AC alennuslaarista, ei sisällä mitään uutta

Muropaketin uusimmat