Avadon: The Black Fortress (PC, Mac, iPad)

01.07.2011 15:00 | Tero Lehtiniemi

Tekijä: Spiderweb Software
Julkaisija: Spiderweb Software
Testattu: Q6600, 4Gt muistia, Radeon HD 6870 1Gt, Windows 7 64bit
Saatavilla: PC, Mac, iPad
Laitevaatimukset: 800Mhz prosessori, 512Mt muistia, 32Mt näytönohjain, Windows XP/System 10.4
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.spiderwebsoftware.com/avadon/index.html
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Vuonna 1994 perustettu seattlelainen Spiderweb Software on aina ollut oman tiensä kulkija. Indie-roolipelejä tehtailemalla aloittanut firma on pysynyt niin sanotusti lestissään näihin päiviin saakka, eikä muutoksen merkkejä ole näköpiirissä.

Omalta osaltaan tästä pitää huolen Avadon: The Black Fortress, joka on viimeiseen asti tiukkaa vanhan koulukunnan roolipeliä. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Juuri kuusiosaisen Avernum-seikkailusarjansa päätökseen saaneen Spiderwebin mieltymys Av-alkuisiin pelinimiin jääkööt tässä vaiheessa ainoastaan huomion asteelle. Avadon sijoittuu täysin uuteen maailmaan, jonka keskipisteessä ehkä hieman yllättäen on Avadon-niminen musta linnoitus.

Se toimii tukikohtana fantasiamaailman sivistyneitä valtioita yhdessä pitävän rauhansopimuksen valvojille, jotka johtajansa Redbeardin johdolla pitävät tiukkaa mutta ainakin oletettavasti oikeudenmukaista järjestystä. Pelaaja on uusi Avadoniin saapuva niin sanottu Käsi, linnoituksen kenttätyöntekijä jonka tehtävä on hoitaa juuri ne likaiset työt.

Avadonin edustajilla on paljon valtaa, ja niinpä tuomarina, poliisina ja teloittajana toimivat Kädet joutuvat toimimaan hyvin paljon niin sanotulla moraalin harmaalla alueella. Luonnollisesti pelin tarinan ja tehtävien mukanaan tuomat ongelmat ottavat tästä täyden hyödyn, mikä on todella kiehtovaa.

Avadonin vahva tarinankerronta nojaa ensi sijassa tekstiin. Animointi on minimaalista, äänimaailma olematon ja grafiikka nykymittapuun mukaan todella vanhanaikaista. Vastapainoksi ympäristöä kuvaavia, yksityiskohtaisia tekstiruutuja tulee ruudulle tuon tuosta, ja hyvin kirjoitettua dialogia piisaa niin paljon että heikompaa hirvittää.

Yli kolme riviä

Hyvin kirjoitetusta dialogista huolimatta harva ongelma Avadonin maailmassa selviää täysin ilman väkivaltaa, ja vuoropohjainen taistelu onkin olennainen osa peliä. Spiderwebin pelit ovat melko tunnettuja raskaista ryhmien kokoamisprosesseistaan ja hahmonluonnistaan, mutta Avadonissa homma hoituu yksinkertaisesti valitsemalla hahmon arkkityyppi kolmesta tarjolla olevasta: soturista, taikurista ja ninjahenkisestä takatuupparista. Muitakin hahmoluokkia on, mutta näitä rekrytoidaan matkan varrella. Muuten pelaajan mukana roikkuva seurue koostuu alempiarvoisista Käsistä, jotka keräävät yhtä lailla kokemusta ja niitä voi varustella matkan varrella kertyvillä varusteilla. Ei mitään uutta ja yllättävää siis.

Itse taistelun toiminnassakaan ei ole mitään kovin yllättävää. Jokaisella hahmolla on tietty määrä toimintapisteitä, joita käytetään liikkumiseen. Hyökkääminen päättää vuoron, ja jokaisella hahmoluokalla on sekä pitkän että lyhyen matkan aseita.

Avadonin vaikeustaso alkaa suhteellisen maltillisena, ja sen yksinkertaistettu aloittamisryhmä tekee siitä varsin armeliaan myös vähemmän roolipelejä pelanneille, tai sellaisille joita oman hahmon hienosäätö aivan loppuun asti ei kiinnosta. Samalla systeemi on kuitenkin sen verran syvällinen, että loppujen lopuksi kompromissi toimii edukseen.

Ankeiden grafiikoiden ohella Avadonin ongelmat ovat vähissä. Keskustelupolkuihin olisi toivonut hieman enemmän polveilua, nyt kaikkien mahdollisuuksien läpikäynti vaatii usein sitä että aloittaa keskustelun uudestaan useamman kerran. Lisäksi drag&droppaamiseen tottuneelle nykynuorelle pelin inventaariomanageroinnin nyanssia, jossa tavaraa ensin klikataan että sitä voi liikuttaa, oli uskomattoman vaikeaa sisäistää.
Avadon: The Black Fortress on kaiken kaikkiaan mukava muistutus siitä, että joku jaksaa vieläkin tehdä kunnollisia, perinteisiä roolipelejä. Ankea tekninen toteutus tosin varmasti karkottaa useita pelaajia, mutta mikäli kiinnostus heräsi edes vähän, kannattaa demoa testata rohkeasti.

Spiderweb Software on jälleen kerran osoittanut että homma on hallussa. Jossain välissä graafiseen ulkoasuun ehkä kuitenkin kannattaisi alkaa panostamaan enemmän, sillä vaikka pelimekaniikka ei muutoksia kaipaakaan, voisi edes tältä osin ottaa askeleen kohti nykyaikaa. Kukaan tuskin pistäisi pahakseen (paitsi ehkä Spiderwebin graafikot).

Lue myös

Shadows of the Damned (PS3, Xbox 360)

Battle vs. Chess (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

Alice: Madness Returns (PC, PS3, Xbox 360)

Dragon Quest VI: Realms of Reverie (DS)

Duke Nukem Forever (PC, PS3, Xbox 360)

Dungeon Siege 3 (PC, PS3, Xbox 360)

 

Keskustelu

Täytyy sanoa, että Book of Eschalonia kokeiltuani, ei peleillä tosiaan ole mitään muuta yhteistä kun graafinen tyyli. Siinä missä Eschalonin taistelu tapahtuu käytännössä reaaliajassa, on Avadon todella vuoropohjainen. Ja mielestäni Avadoniin on myös paljon helpompi päästä sisään. Eschalon oli varsin sekava ja vaikea alussa.

Book of Eschalon ei erityisemmin kolahtanut, kannattaako tätä edes kokeilla?

Kiva että tällainen pienemmän profiilin pelikin saa välillä Domen huomion.

Pieniä korjauksia tosin: hahmoluokkia on neljä, yllämainitut + druidi tai mikälie puskashamaani. Peli on tietyllä tavalla graafisesti ankea, mutta kyse on enemmänkin tyylistä. Tekstuurit ovat kuitenkin tarkkoja ja UI näyttää ihan hienolta. Mielestäni tämä on monella tapaa parempi vaihtoehto kuin useiden indie-kehittäjien puolivillaiset 3d-yritykset (Mount’n’Bladen ensimmäiset versiot esimerkiksi näyttivät aivan kauheilta, eikä uusinkaan versio ole mikään erityisen loistava esitys). Ja Spidwerweb Softin kehittäjätiimi koostuu kai lähinnä Jeff Vogelista ja jostain satunnaisista graafikoista, että eipä taida olla resurssejakaan kehittää/lisensoida jotain 3d-moottoria.

Avadonhan keskittyy juuri tarinaan, eikä tarinan kertomiseen tarvita nykyaikaisia grafiikoita. Pääasiahan on, että peli näyttää selkeältä ja toimii selkeästi.

Pelin sivuhahmot eivät muuten ole mitään omia hahmoluokkiaan, vaan ne tasan samat 4 hahmoluokkaa kuin pelaajalle tarjotaan valittavaksi. Eli pelaaja saa kokeilla yhdellä läpipeluukerralla kaikki hahmoluokat.

Pelin inventaariomanagerointi on muuten varsin kätevää ja helppoa, vaikka vaatiikin hiukan totuttelua. Voit näet poimia tavaraa maasta eri kirjaimilla. Joka kerta kun pelaaja avaa reppunsa, maassa lähettyvillä ovat esineet saavat tietyn kirjaimen näppäimistöllä. Siitä on hyvä naputella a, b, c, d, e jne. Lähinnä peli olisi kaivannut jonkin automaattisen inventaarionjärjestysnappulan, ettei itse tarvitsisi aina säätää.

”Keskustelupolkuihin olisi toivonut hieman enemmän polveilua, nyt kaikkien mahdollisuuksien läpikäynti vaatii usein sitä että aloittaa keskustelun uudestaan useamman kerran.”
Eikö tämä ole hiukan paradoksaalisesti sanottu? Pelin keskustelujen ideahan on valinnoissa. Tietysti joissain tapauksissa joutuu käymään tietyt keskusteluaiheet parikin kertaa läpi, koska jotkin vaihtoehdot on aseteltu huonosti.

En kuitenkaan sanoisi, että tekninen toteutus on ankea, vaan enemmänkin tiettyyn suuntaan hiottu. Onhan näitä vastaavia ja esim. Book of Eschalon näyttäisi kopioivan samaa grafiikkatyyliä lähes yks yhteen.

Muropaketin uusimmat