BattleBlock Theater (Xbox 360)

22.04.2013 18:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: The Behemoth
Julkaisija: Microsoft Studios
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella, internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.battleblocktheater.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Ystävyys on palkitsevaa, mutta ei aina ihan helppoa. Joskus paras ystäväsi esimerkiksi kerää koko porukan laivamatkalle, joka parin megamyrskyn kautta päättyy ilkeiden kissojen hallitsemalle vankilasaarelle.

Epätodennäköinen skenaario? Ei BattleBlock Theaterissa, jossa se on pelin palikkapäisten sankarien elävä painajainen. Matka vapauteen kulkee useammankin kinkkisen puzzlen kautta!

BattleBlock Theater on hämärä peli. Se kertoo tarinan palikkapäisistä ystävyksistä, jotka yhdessä yliystävänsä, Hatty Hattingtonin kanssa lähtevät venematkalle (humoristisesti nimetyllä SS Friend Shipillä). Hatty kuitenkin navigoi juhlatunnelmissaan laivan keskelle hirmumyrskyä, joka paiskaa palikat kissojen vankilasaarelle. Ja ikään kuin tämä ei riittäisi, mirrit vielä lyövät Hattyn päähän punaisena hohtavan hatun, joka muuttaa tämäkin pahikseksi!

Onneksi tilanne ei ole toivoton, vaan porukka saa oljenkorren: jos he viihdyttävät kissoja koluamalla läpi näiden sadistisia tasohyppelypuzzleja, ehkä puolen tusinan maailman päässä voisi odottaa vapaus? Ja siitä sitten hyppelemään!

Bastionin hengessä

Jos en olisi sitä ennen tiennyt, olisin kyllä nopeasti arvannut, että BattleBlock Theater on The Behemothin peli. Pieni indie-pajahan on aiemmin kunnostautunut muun muassa erinomaisen Castle Crashersin myötä ja samaa lievästi vinksahtanutta menoa on tarjolla nytkin.

Söpö grafiikka ja todella iskevät musiikit ovat puolet pelin charmista, sen toisen puolen ollessa Bastion-lainaus. Tarinan alkuvaiheilta asti äänessä on mystinen kertoja, joka paitsi kertoo tarinaa, myös rytmittää kommenteillaan pelin tapahtumia. Jokaisen kentän tavoitteena on navigoida läpi ansojen ja vaarojen täyttämiä labyrinttejä, keräillen niistä jalokiviä ja lankakeriä, joita tarvitaan paitsi uloskäynnin avaamiseen, myös parempien arvosanojen pokkaamiseen.

Tekipä kentissä mitä tahansa, kuten keräsi jalokiviä, lensi katapultista päin piikkiseinää tai hukkui läheiseen jorpakkoon, selostajalla on heittää tilanteeseen kommenttia, vähimmilläänkin ”voi luoja, EI!” –tyylisiä parahduksia ystävyksen toisensa jälkeen käristyessä ansoihin.

Niinpä kyseessä onkin oikeasti hauska peli. Itse hohottelin pelin huumoria useampaankin otteeseen, mikä tuli kyllä myös tarpeeseen. BattleBlock Theater kun on aika pahuksen vaikea peli. Mutta hyvällä tavalla.

Vaikeuksien kautta vaikeuksiin

Kussakin pelin kentässä olisi todellakin tarkoituksena hypellä, ryömiä ja puzzleilla tiensä läpi sokkelon, joka on täynnä ihmeellisiä vaaroja, kätkettyjä huoneita, kissavartijoita ja kerättäviä esineitä. Kaikki luolastot on suunniteltu pirullisen hyvin. Reitit haarautuvat usein, paikat ovat täynnä tappavia komboja (kuuma maa heittää palikkapään ilmaan, alas tullessaan tämä törmää kuumaan seinään ja lentää huoneen halki sen toisella laidalla odottavaan katapulttiin, joka paiskaa tämän pää edellä piikkiseinään) ja askeltaan saa todella varoa.

Tämä ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella, sillä kussakin kentässä raksuttaa taustalla myös kello. Jos haluaa parhaat arvosanat, pitäisi päästä maaliin nopeasti, mutta samalla kaikki esineet keräten. Ja pomotaistelut – jos niitä nyt sellaiseksi voi sanoa – vasta kiperiä ovat. Niissä on vastassa moniosainen megalabyrintti ja nollaa kohti tikittävä kello. Jos et pääse loppuun ajoissa, se oli siinä sitten se.

BattleBlock Theater on yksinkin pelattuna hurmaava peli. Vaikeustaso on juuri kohdallaan ja pelaaminen sujuu kuin tanssi, jos nyt ei lasketa miinukseksi Xbox 360 –ohjaimen epätarkkaa padia. Mutta vielä paremman pelikokemuksen saa hyppäämällä linjoille tai pyytämällä kaverin viereensä sohvalle.

Erinomaisena ideana BattleBlock Theaterin kaikista kentistä on kaksi versiota: co-op ja yksinpeli. Tämä johtuu siitä, että co-op-pelaajat saavat uusia liikkeitä. Kaverin voi vetää kielekkeen reunan yli, jos tämän hyppy ei aivan riittänyt. Kaverin voi myös heittää, rotkon yli tai vaikka suoraan valtamereen. Ja niin edelleen. Yksinpelaajalla ei toki moisia temppuja ole, joten kenttiä on täytynyt muokata.

Tarjolla on myös kilpailuhenkisempiä moninpelitiloja, jotka menevät aivan kamalaksi kohellukseksi. Voinkin veikata, että BattleBlockin moninpelistä tulee meidän ensi vuoden Assembly-festarien yöpelimme, jota väännetään kippurassa nauraen aamuyölle saakka.

Kokonaisuutena BattleBlock Theater on napakymppi. The Behemoth osaa tehdä persoonallisia, mutta äärimmäisen pelattavia outouksia ja sellainen tämäkin selvästi on. Aihepiiri ei välttämättä videoiden ja kuvien perusteella vaikuta kiinnostavalta, mutta voin taata, että demoa kokeilemalla moni jää ykkösellä koukkuun. Ilahduttavaa, että Xbox Live Arcadessa nähdään edelleen näin laadukkaita pelejä, vaikka sukupolvi lähestyy jo loppuaan.

Toinen mielipide

Lisätietoja: Nelinpeli.com

Kolmas mielipide

Persoonallisilla peleillä maineeseen noussut The Behemoth -studio on minulle pikkaisen tuntemattomampi tapaus. Vaikka Alien Hominid ja Castle Crashers -pelejä onkin tullut pintapuolisesti kokeiltua, ei niistä suoranaisiksi elämyksiksi ollut. Nyt Behemoth loikkii toiseen ääripäähän BattleBlock Theaterilla.

Ensin peli koukuttaa yksinkertaisella idealla, pitää otteessaan hyvällä vaikeusasteella ja vaatii suorastaan läpipelaamista vaikka hammasta yhteen purren, nostaen vaikeutta tasaisesti selvillä päämäärillä jokaisessa kentässä. Se miten määränpäähän pääsee, onkin aivan toinen juttu. Jonkin asteisia fiiliksiä BattleBlock tuo muinaisten koneiden vanhoista hermoja riipaisevista tasoloikkapeleistä, vaikka aivan vanhankansan vaikeusasteisiin ei BattleBlock tutustuta. Ihan hyvä juttu, sillä pelin saattaa jopa päästä läpi, ainakin pienellä treenaamiselle.

Vaikka BattleBlock onkin saanut ympäriinsä suosionosoituksia huumoristaan, niin minulle vitsit eivät oikein kolahtaneet. Lähinnä kertojan ylipuhuttu korostus jätti kylmäksi, vaikka teema ja tapa sopiikin peliin. Ulkoasu on sopiva silmälle, ja vaikutteita Behemothin aikaisemmista peleistä on selkeästi otettu.

Battlen parasta antia on ehdottomasti pelattavuus ja haaste. Voittajafiiliksiä koetaan harvinaisen vahvasti läpäistyään kentän – varsinkin intensiiviset ”pomokentät” aikarajoitteineen, joskaan normaalit kentät ilman rajoituksia eivät jää pekkaa pahemmaksi. Vapaaseen tahtiin eteneminen kentissä oli pelin parasta antia, kun yritin kerätä kaikki kentän timantit – sopivan simppeliä ja yksinkertaisen koukuttavaa puuhaa.

Ongelmia oli oikeastaan vain yksi: kameran ohjaus. Nykyisin kun pelikahvoissa on kaksi tattia vakiona, niin olisi ihan reilua jos kameraa voisi vähän hallita. BattleBlockissa ei voi, joten siitä seuraa turhaa kokeile ja kuole –rumbaa, tauotta, varsinkin loppupään kentissä. On ikävää hypätä sokkona tasolta alas tappaviin piikkeihin ja ajoittaa samalla hyppyään liikkuvan tason kanssa piikkien päällä, kun liikkeitään ei voi hahmottaa ensin kameralla.

Joka tapauksessa BattleBlock on piristävä tasoloikinta, joka hakee vertaistaan persoonallisen ulkoasunsa ja pelattavuutensa kanssa. Haastetta pelin kanssa saa varmasti, mutta ei ylitsepääsemättömästi.

Kalle Laakso

Neljäs mielipide

Ensimmäisten pelihetkien aikana Battleblock Theaterista huokui Super Meat Boyn kaltainen tunnelma. Monellakin tapaa. Pelin ulkoasu ja tarina ovat uskomattoman vinksahtaneita ja pelissä riittää haastetta, vaikka onkin toisaalta suhteellisen anteeksiantava. Toisaalta siinä missä Super Meat Boyssa ei ole väliä, kuinka pitkään kentän läpäisyyn menee, Battleblock Theater kannustaa kiirehtimään pakottamalla pelaajan pelaamaan kentät tiettyyn aikaan – tai muuten! Plussaa saa myös erikseen suunnitellut yksinpeli ja coop-kentät, mitkä tuovat uusia haasteita moninpelatessakin.

Vinksahtanutta huumoria, sopivan haastavia kenttiä ja vielä haastavampia salaisuuksia. Kyllä tätä mielellään pelaa.

Eric Hartin