Battleborn on sujuvaa mutta moniongelmaista tiimiräiskintää (PC, PS4, Xbox One)
Julkaisija: 2K Games
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i7, 8 Gt muistia, GTX 970
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, i3-tasoinen prosessori, GTX 660 tai vastaava näytönohjain, 4 Gt muistia, 30 Gt levytilaa
Pelaajia: 1, 2-10 (internetissä)
Muuta: Vaatii jatkuvan internet-yhteyden
Pelin kotisivu: https://battleborn.com
Arvostelija: Heikki Takala
Battleborn on omituinen hybridi. Se yhdistelee moba-lajityypin pelit ensimmäisen persoonan räiskintään, lätkäisee päälle 25 erilaista sankaria ja kuorruttaa kaiken Borderlandsista tutulla huumorilla ja grafiikoilla. Moni kakku päältä kaunis. Battleborn yrittää kovasti kaikkea, mutta ei nouse esille harmaasta massasta.
Borderlands oli oivaa viihdettä. Vaikka kysymyksessä olikin lähinnä lootin keräämiselle perustuva löyhästi kirjoitettu tarina, tarjosi se hupia useaksi tunniksi, ja lätkäisi päälle vielä useamman pelaajan raidit. Battleborn on sen henkinen seuraaja. Mutta tällä kertaa yksinpelistä on luovuttu täysin, ja tarina koetaan kahdeksassa lyhyessä skenaariossa muiden pelaajien kanssa.
Pelkästään visuaalista ilmettä ihaillessa on helppo innostua. Kaikki henkii Borderlandsia, aina pöhköjä hahmoja ja sarjakuvamaista grafiikkaa myöten. Taustatarina on itsessään tyypillisen typerä. 25 sankaria lähtee pelastamaan tähteä ja… No siinäpä se olikin. Mitään muuta erikoista juoni ei paljasta kampanjan aikana. Tai sitten en vain kiinnittänyt huomiota.
Tämänkaltaisessa pelissä tarinalla tuskin juuri onkaan väliä, sillä Battleborn on suunniteltu pelattavaksi ainoastaan netissä muiden pelaajien kanssa. Vaikka peli täyttääkin tarvittaessa tyhjät paikat boteilla, ei areenoille ryntääminen ilman täyttä ihmisten ohjaamaa pelaajajoukkoa ole missään nimessä suositeltavaa.
Seitsemän seinähullua sankaria
Pohjimmiltaan Battlebornessa on kyse taktiikasta, sekä oikeanlaisen tiimin kokoamisesta ympärilleen. Jokaisen pelin alussa valitaan yksi 25 sankarista, joista useimmat avautuvat vasta tuntien hartaan grindaamisen jälkeen. Jokaisella näistä on omat uniikit hyökkäyksensä, sekä erikoiskykynsä. Yksi pystyy rauhoittamaan suuremmankin joukon erikoishyökkäyksellään, kun taas toinen huiskii miekkoineen ympärilleen sellaista vauhtia, ettei juuri mikään eteen tuleva hahmo pysy hengissä neljää sekuntia kauempaa. Näiden lisäksi mukaan mahtuvat tukiluokat, jotka pystyvät muuttamaan tiimikaverit hetkeksi kuolemattomiksi, sekä parantajaluokat, joita ilman joka ikinen matsi on hävitty.
Sankarit ovat varsin samanlaisia. Suurimmat erot tulevat taidoista jotka avautuvat tasojen nousun myötä. Jokainen peli aloitetaan tasolta nolla. Kokemus kertyy kuitenkin nopeasti ottelun aikana maksimiin, ja jokaisen tasonnousun myötä on kaksi vaihtoehtoa, jotka muuttavat sankarien erikoiskykyjä. Tarkoitus on sopeutua milloinkin vallitsevaan tilanteeseen, mutta käytännössä tähän ei aina ole aikaa, sillä Battleborn on äärimmäisen nopeatempoinen peli. Useammin kuin kerran valitsin vain jotain, enkä muuttanut pelitaktiikoitani lainkaan.
Tämä johtuu hieman liian pitkälle karrikoiduista hahmoista. Pelin selkeät luokat ovat tankki- dps- sekä support-hahmot. Tankit ovat tankkeja. Ne eivät aiheuta massiivista määrää vahinkoa, mutta onnea vain niiden hengiltä saamiseen. Dps-puolen sankarit puolestaan ovat melkoisia perkeleitä. Taistelukentällä nämä kuolevat nopeasti ja joutuvat useimmiten turvautumaan lähitaisteluun, mikä on pikemminkin kaoottista kuin hallittua. Viimeisenä ovat tietysti tukiluokat, jotka joko parantavat tai täyttävät muiden kilpiä. Vähemmän yllättäen tukiluokat eivät ole kovinkaan suosittuja, mutta niiden hyöty tuikitärkeä. Useimmiten ottelua pystyi pitämään suoraan hävittynä, jos ketään ei kiinnostanut parantajan rooli hahmonvalintavaiheessa.
Sapluuna on toimiva. Ongelma on vain siinä, ettei se tee oikeastaan mitään eri tavalla kuin kanssakilpailijat. Vastaavat hahmoluokat löytyvät joka ikisestä samantyyppisestä pelistä, eikä Battleborn erotu tässä edukseen millään tavalla. Sen ainoa kulma kuluneeseen trendiin ovat tarinan kampanjatehtävistä ansaittavat tavarat, jotka pystyy aktivoimaan ottelun aikana.
Tämä ei kuitenkaan tunnu olevan aivan tarpeeksi. Tavaroita voi olla aktiivisena kolme per ottelu. Jotkut näistä lisäävät kestävyyttä, toiset taas aseiden voimaa ja niin edelleen. Ne eivät kuitenkaan ratkaise pelejä, ja ovat liian samanlaisia. Toki eeppiset tavarat ovat kertaluokkaa normaaleja parempia, mutta näiden grindaamiseen menee ikuisuus. Ja niiden etsiminen on puuduttavaa, ei vähiten laihanlaisen sisällön tähden.
Hyvä runko
Sisältö onkin se mihin Battleborn kaatuu. Koska hahmojen taktiikoista ei löydy ainakaan tällä hetkellä paljoakaan hiottavaa, olisi suotavaa että edes sisältöä olisi tarpeeksi. Mutta kun tämä jää kahdeksan kavereiden tai tuntemattomien kesken pelattavien kampanjatehtävän sekä kuuden moninpelikartan varaan, aletaan olemaan jo heikoilla jäillä.
Tarinatehtävät ovat itsessään suhteellisen viihdyttäviä. Ne ovat lyhyitä, noin puolen tunnin rykäisyjä joko bottien tai ihmispelaajien kesken, joissa taistellaan muutamaa pomoa sekä loputtomia laumoja perusvihollisia vastaan. Ongelma on että tehtävät ovat helppoja, eikä niissä ole minkäänlaista variaatiota. Samaa skenaariota ei vain jaksa pelata paria kertaa enempää, ja toisin kuin esimerkiksi Left for Deadissa, Battlebornissa ei ole minkäänlaista yllättävyyttä. Samat viholliset tulevat aina samasta paikasta, ja tekevät samoja asioita.
Tämä olisi helppo väistää vaikeusasteen nousun kautta. Vaan kas kummaa, kampanjatehtäviä voi pelata ainoastaan normaalilla vaikeusasteella yleisen seuranhaun kautta. Tämä on valtava virhe kehittäjän päästä, eikä sille ole mitään hyvää syytä.
Yksityisessä pelissä vaikeustasoa voi nostaa kolmekin pykälää, mutta tämä vaatii ainakin viisi pelin omistavaa kaveria linjoille samaan aikaan, sekä tunteja aikaa ilman häiriötekijöitä. Ja tätä, hyvät ihmiset, kutsutaan ruuhkavuosina täydeksi mahdottomuudeksi. Tämä vika varmasti korjataan ajan myötä, mutta aikataulua ei vielä ole annettu.
Sama sisällön puute vaivaa myös muita pelimuotoja, jotka koostuvat deathmatchista, dominationista sekä pelimuodosta, jossa saatetaan omia robotteja vihollislinjojen taakse. Nämä eivät vain riitä, ja saman asian hiominen tunnista toiseen alkaa nopeasti maistumaan puulta.
Battlebornen tapauksessa onkin helppo pohtia, onko peli hoputettu markkinoille liian aikaisin. Blizzardin samankaltaisen Overwatchin häämöttäessä näköpiirissä. Sisällön sekä pelitilojen puute on ilmiselvä, ja nyt peli tuntuu lähinnä rungolta, jonka ympärille päivitetään myöhemmin lisäosia sekä pelimuotoja. Tämä olisi ihan ok jos kyseessä olisi edullisempi peli, mutta täysihintaisena pakettina sisällön määrään ei voi olla kovinkaan tyytyväinen. Ei varsinkaan kun yksinpeliä ei edes ole.
Battlebornin ongelmat eivät ole teknisiä. Se on sujuvaa, perustason tiimivetoista räiskintää verkossa, jonka perusasiat on toteutettu hyvin. Mutta se ei tuo millekään osa-alueelle mitään uutta. Ei ainakaan vielä. Lisäsisällöt korjaavat varmasti asioita, mutta tällaisenaan on ehkä syytä odottaa Overwatchin julkaisuun ja miettiä kumpi kiinnostaa enemmän.
Toinen mielipide
Battleborn haluaisi olla kaikkea mahdollista. FPS. MOBA. PVP:tä. PVE:tä. Loottia. DLC:tä. Kaikkea mahdollista ja vähän enemmänkin kaikille pelaajille! Kuten niin usein näissä tapauksissa käy, nytkin ”kaikkea kaikelle” sisältää hiljaisen jatkoajatuksen ”… mutta ei mitään niistä erinomaisen hyvin tehtynä”.
Kun Battleborn toimii, se on todella hauska peli. FPS:n ja MOBAn risteytys toimii mainiosti ja laajan hahmovalikoiman joukosta löytyy taatusti ainakin muutamia, joiden kyvyt ja pelityyli sopivat omaan makuun. Kun vastakkain on kaksi taidoiltaan tasavertaista tiimiä, matsit ovat usein tiukkoja, jännittäviä ja viihdyttäviä. Mutta kun näin ei ole? Voi pojat.
Battleborniin on päässyt lipsahtamaan muutama todella ikävä suunnittelulapsus, jotka kaikki liittyvät siihen FPS:n ja MOBAn hybridirakennelmaan. Ehkä suurin näistä on se, että matsista lähtenyttä pelaajaa ei voi korvata uudella. Jos ragequitannut jamppa ei palaa peliin – ja eihän se palaa – niin sitten räpistellään epätoivoisesti vajaamiehisesti. Tuloksena on väistämätön liuku kohti tappiota ja V-käyrän armoton kohoaminen.
V-käyrää kohottaa myös se, että tarinatilan tehtävät ovat puhdasta moninpeliä. Niitä VOI kyllä pelata yksinkin, mutta tulee se silti vähän ikävänä yllätyksenä, kun epäonnistumisen jälkeen tuloksena ei olekaan uusi aloitus edellisestä checkpointista, vaan ”mission failed” –teksti ja paluu päävalikkoon. Siitä sitten vain pelaamaan samaa roskaa uudelleen alusta alkaen. Mainitsinko jo, että tehtävät kestävät 30-45 minuuttia?
Mutta en halua puhtaasti valittaa, sillä Battlebornissa todellakin on paljon hyvää. Hahmojen suunnittelu on persoonallista ja vahvaa. Huumori on runsasta ja jos sattuu sietämään Gearboxin huumorintajua, myös ihan toimivaa. Lootin kerääminen, hahmojen levelöinti ja jatkuva progression tuntu ovat nekin kivoja juttuja. Itse tykkäsin Battlebornista, mutta jatkuvasti vähemmän. Mitä enemmän pelasin, sitä enemmän pienet ja suuremmat ongelmat ärsyttivät ja sitä enemmän fiilikseni oli, että peli lähtee tauolle odottamaan Gearboxin toivottavasti suunnittelemia korjauksia.
Miikka Lehtonen
Lisää aiheesta
Borderlands (PC, PS3, Xbox 360)
Borderlands 2 (PC, PS3, Xbox 360)
Borderlands: The Pre-sequel (PC, PS3, Xbox 360)
Doom tekee kunniaa juurilleen (PC, PS4, Xbox One)
Tales from the Borderlands (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
