Uusimmat

Bayonetta 2 (Wii U)

18.11.2014 20:30 Kalle Lounela

Tekijä: Platinum Games
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii U
Saatavilla: Wii U
Pelaajia: 1, 2 (internetissä)
Muuta: Kaupoista löytyy molemmat Bayonettat sisältävä versio.
Pelin kotisivu: http://bayonetta2.nintendo.com
Arvostelija: Kalle ”HCJorma” Lounela

 

Urbaanin legendan mukaan herra päätoimittaja Jukka O. Kauppisen naapurissa asuu pitkä tummatukkainen kaunotar. Tämä neito näyttää ihan Bayonetalta. Bilevaatteitaan myöten. Onko hän tarvinnut lepolomaa helvettiseikkailunsa jälkeen, josta tänään kerron? Vastausta ei tule arvostelun aikana tai sen jälkeen, mutta lue toki syynäykseni siitä huolimatta.

Osa teistä ja meistä ovat varmasti skeptisiä kaikista niistä hyvistä arvosteluista, joita Bayonetta 2 on niittänyt oikealta ja vasemmalta. ”Eihän lastenlelu Nintendolle voi mitenkään tulla loistavaa, aikuisille suunnattua peliä!”, jotkut sanovat. ”Miksi tämä ei ole konsolille X ja P?”, ulisevat toiset. Homma on ihmiset niin, että arvostelijoita ei tällä kertaa ole lahjottu ja Nintendon rahoittamana peli on pysyvästi yksinoikeus.

Vahvan persoonallisuuden omaavat naiset ovat viehättäviä.

Sain arvioitavaksi tuplapakkauksen, joka sisälsi myös ensimmäisen osan ja näin sarja sai kertaheitolla uuden fanin. Tarina kertoo uskomatonta settiä paukuttavasta noitakaksikosta. Pakaroidensa lisäksi he paukuttavat enkeleitä, noita jumalasta seuraavia olentoja, nassuun oikein urakalla. Tappelut menevät hurjiin mittakaavoihin maalla, meressä ja ilmassa. Lentävän jetin päällä nurkin puiminen on näiden neitojen arkipäivää.

Ykkösosan koko enkelikaarti tulee uudestaan kuritettavaksi, mutta tarinan edetessä myös demonit joutuvat nyrkin ja hell(an) väliin. Vastustajat vaihtuvat juuri sopivaan tahtiin pitäen pelin tuoreena. Kierrätyksestä olematon miinus, koska mieluummin otan enkelivanhukset uudenkarheiden paholaisten kaveriksi, kuin jätän ne vain ensimmäisen pelin lihoiksi.

Lihamestari ohjaa teurastustaan lyönti-, potku-, hyppy- ja ampumisnapeilla. Olihan siellä vielä pelisarjan oma erikoisuus: väistönappi, jonka onnistunut käyttö hidastaa vihollisten aikaa. Torjumista ei ole. Koko lihamylly pyörii väistämisen ja kahdella napilla combottamisen ympärillä. Hektisessä mätössä on helppoa pärjätä rämpyttämällä, mutta vain itseään koulinut pääsee platinalle.

Lihamestari pitää veitsiensä lisäksi pienpatsaiden keräilystä.

Napin painelijat palkitaan jokaisen kentän lopussa pokaalilla. Täydellisen suorituksen puhdas platina on vaikea saada, mutta läpäisystä sai aina vähintään kivipystin. Palkintoja ja salaisuuksia jynssäävä saa lyhkäiseen tarinamuotoon hirveät määrät lisätunteja. Kiireinen pelaaja saa nautintopaukkunsa ja voi jatkaa uusiin kokemuksiin. Bayonetalla on tarjota jokaiselle jotakin.

Vakioveitsinä lihamestarilla on erikoisvalmisteiset pistoolit jaloissaan ja käsissään, mutta molempien raajaparien asevalintoja voi vapaasti vaihtaa. Yksi lempikokoonpanoistani oli liekinheittimet jalkoihin ja lyhyet miekat käsiin. Tai vaihtoehtoisesti vain miekat jokaiseen raajaan. Useimmat aseet avataan löytämällä kätköjä, joista monet tulevat vastaan ilman sen suurempaa etsimistä.

Kokoonpanojen tuntumat ja combot olivat erilaisia. Jotkin olivat hyviä nopeiden petojen lahtaamiseen, toiset lentävien enkelinaamojen vikkelään räjäyttämiseen. Kerrallaan pystyi tallentamaan kaksi settiä, joita pystyi vaihtamaan noidannopeasti kesken verilöylyn tuoksinan.

Hän on nahkatakkinen tyttö. Sama tyttö on nähnyt helvetin.

Reformismi aiheuttaa vain pitkäaikaisten fanien katkeroitumista.

Nilkisti tappavien quick time eventtien määrää oli laskettu huomattavasti ensimmäisestä osasta. Tuota pelien vitsausta oli siroteltu sopivan harvoin ja juuri oikeisiin kohtiin. Noitamme oli myös vähän hitaamman ja voimakkaamman tuntuinen. Tukka oli joutunut vaatekankaaksi. Ainiin ja co-op, sekin on uutta!

Muutokset olivat pieniä. En jäänyt kaipaamaan niitä, vaikka rämpytin molemmat teokset putkeen. Tarina sitoi pelejä niin hyvin yhteen, että kaikki tuntui uudelta ja touhua jäi aina vain kaipaamaan lisää.

Kertomus pohjautuu paljolti ajalla pelleilyyn. Kaikki hahmojen ongelmat pohjautuvat 500 vuotta sitten tapahtuneeseen noitavainoon. Nyt tenkkapoot ovat patoutuneet ja niitä ruvetaan selvittämään. Loppupeleissä helvettiseikkailu osoittautui vain kiertoreitiksi eeppiseen lopetukseen, mutta se ei haitannut. Odotin jotain keskivertoa tekosyytä päästä mäiskimään, mutta sainkin hyvän tarinan muistettavilla hahmoilla. Loresta kiinnostuneiden iloksi poluille on ripoteltu pieniä muistioita maailman toiminnasta.

Monien tutkimusten mukaan naurun on sanottu pidentävän ikää.

Huumori, hahmot ja pervoilu ovat sarjan muistettavimmat asiat, joilla kuvailisin pelin hienoutta sattumanvaraiselle ohikulkijalle. Usein kaikki nämä kolme ovat linkittyneet yhteen. Bayonetta rankaisee vastustajiaan sadistisesti samalla muotojaan esitellen. Helvettibaarissa aseistusta kaupusteleva tyyni Rodin murjaisee vitsinsä naama peruslukemilla. Lehtimies Luka on aina paikalla kun häntä ei tarvita, mutta pystyy olemaan hyödyllinen tiukassa paikassa.

Vitsit ja koko asetelma voi jättää jotkut kylmäksi, mutta en ottaisi ennakkoasenteita huumorin suhteen. Koko setti on laadukasta, tarkasti mietittyä tavaraa. Tässä voi olla jotain, mistä et ole osannut uneksia päiväunillasikaan.

Rodin on melkein yhtä hieno hahmo kuin Bayonetta.

Aika ei millään riitä kaikkien unelmien toteuttamiseen.

Noin kymmenen tunnin tarinapakkaus oli lähes täydellinen, mutta joidenkin osuuksien yksinkertaisuus kampittaa. Jos jetillä lentäessä on käytettävissä pari nappia, joista toista pitää rämpyttää, pitäisi osuuden kestää vain hetken. Pituus oli ennemminkin ensimmäisen osan ongelma, mutta esimerkiksi kakkosen mechaosuus oli yhden luvun pituinen. Laitteen yksinkertaistetut combot jäivät kaivertamaan hampaankoloa, vaikka muuten meininki oli katossa. Kaikkeen ei tietenkään voi riittää resurssit ja se näkyi tällä kertaa tavallisesta kaavasta poikkeavista kohdissa.

Paukkuja oli pistetty kiitettävästi kaikkeen muuhun. Nettipeli, jota en ollut kaivannut ennen kokeilemista, oli todella loistavaa tavaraa. Se oli yhteispelin ja kisailun sekoitus: enemmän tuhoa tehnyt voitti suuremman rahapotin, mutta molemmat yhteistuumin hakkasivat samaa vihollista. Sattumanvaraisen peliseuran löytäminen oli kumminkin tehty aika vaivalloiseksi ja pelin omistavia kavereita ei tähän hätään ollut. Onneksi hädän hetkellä pystyy kisaamaan tekoälynkin kanssa.

Jokaisen silmään näkyvimmin räjähtävät ammukset olivat grafiikoissa ja äänissä. Musiikit olivat upeita, välianimaatiot sitäkin upeampia. Jotkin tarinaa kuljettavista klipeistä olivat ihan tarkoituksellisia diaesityksiä, joka antoi omaperäisen sipaisun.

Mitä vanhemmaksi tulet, sitä harvemmin sinut saa yllätettyä positiivisesti.

Teos on viihdyttävä, teos on mukaansatempaava. Pitkästä aikaa rentouduin täysin tattia heiluttaessani. Peli on kaiken lisäksi genreltään action + hack and slash. Platinum Gamesin heput ovat aikamoisia noitia uskaltaessaan kutsua tällaisen paholaisen maan päälle.

Tietenkin platinan metsästyksessä katoaa vähäinenkin rentoutunut olo ja tulen varmasti ottamaan levyn hyllystä kunnon puunausta varten. Arvometallin ja avaamattomien aseiden kiilto silmissä tietenkin. Sitä en hirveän monen pelin kohdalla voi sanoa. Mikä kumminta: en ole edes genren erityisempi fani.

 

Nelinpeli:

Lisätietoja: https://muropaketti.com/pelit/nelinpeli/

 

Bayonetta, Wii U -versio

Wii U sai vaivihkaa suoran käännöksen sarjan ensimmäisestä osasta. Veto oli fiksu, koska nyt minunkin kaltaiseni veitikka sai pelattua koko hurjan seikkailun ilman tarinaan jääviä aukkoja. Bayonetta kahden tarina pohjautuu vahvasti aiempiin tapahtumiin, joten on todella suositeltavaa tutustua myös ensimmäiseen osaan.

Minulle molemmat olivat todella hienoja kokemuksia. Yhtäkkisten quick time eventtien paljous kuitenkin häiritsi ykkösestä nautiskelua, joten  jatko-osa vie voiton. Toisaalta Bayonetan tarina oli joltain osin mielenkiintoisempi.

Teknisesti käännös ei eroa alkuperäisestä. Mukaan on kumminkin tungettu Nintendon hahmojen pukuja ja leluja, kuten Link-asu miekkoineen. Olihan mukana myös gamepadin kosketusnäyttötuki, jota en edes testannut. Oli aika tuskaa pelata nopeatempoista mäiskettä pelkältä pikkuruudulta. Siihen kun olisi mennyt vielä plussaamaan kosketuskontrollit. Juu, ei kiitos. Kaiken kaikkiaan kivoja lisiä, mutta ei tuntunut sopivan teemaan laisinkaan.

Ensimmäisen osan käännösversiota myydään hieman kalliimpana molemmat osat sisältävänä pakettina tai vaihtoehtoisesti noin 30 euron hintaan Nintendon latauskaupassa eShopissa.

Lue arvostelu: Bayonetta (PS3, Xbox 360)

 

Lisää aiheesta

God of War Collection (PSV)

Hyrule Warriors (Wii U)

Jojo’s Bizarre Adventure All-Star Battle (PS3)

Middle-Earth: Shadow of Mordor (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Ryse: Son of Rome (PC, Xbox One)

Saint Seiya: Brave Soldiers (PS3)

Soulcalibur II HD Online (PS3, Xbox 360)