Beyond Two Souls (PS4)
Tekijä: Quantic Dream
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava ja fyysinen peli, hinta 29,95 euroa (PlayStation Store)
Pelin kotisivu: Beyond: Two Souls
Arvostelija: Matti Leinonen
PlayStation-uralleni mahtuu yksi syrjähyppy. Edellisen konsolisukupolven aikana Sony kuunteli Kasevaa haikeana, kun allekirjoittanut eksyi Xboxin leiriin. Tämän takia monet mainiot pelit, kuten MGS4, Gran Turismo 6, Heavy Rain sekä Uncharted-sarja jäivät kokematta.
Quantic Dreamin pojat ja tytöt uskovat toiseen mahdollisuuteen ja antaneet syrjähyppyni anteeksi, kun Beyond Two Souls julkaistiin myös PS4:lle.
Mutta onko se peli elokuvan vaatteissa? Vai toisinpäin?
Lue myös alkuperäisen PS3-version arvostelu:
Beyond jatkaa suunnilleen siitä, mihin Heavy Rain lopetti, sillä kyseessä on taas samanlainen interaktiivinen elokuva. Mutta siinä missä Heavy Rain oli pääosin hidastempoinen ja maanläheinen pohdinta vaikeista asioista, Beyond haluaa olla Stephen Kingin käsikirjoittamaa tieteistoimintaa. Eikä David Cage taida olla ihan Stephen King, sillä jos Beyondista täytyisi nostaa yksi ongelma muiden yläpuolelle, syyttävä sormi osoittaisi todennäköisesti käsikirjoitusta.
…
Mutta toisaalta David Cage on myös tehnyt paljon oikein, sillä Beyondista voi nostaa esiin useita kohtauksia, jotka toimivat pelaamisen historiassa miltei ainutlaatuisen hyvin. Oikeasti tunteelliset ja toimivat pelikohtaukset ovat vielä sen verran harvinaisia, että nostan varovasti peukkua jo siitä, että joku oikeasti yrittää.
Lue juttu: Beyond: Two Souls (PS3)
Jodie on tavallinen nuori nainen, hieman ujohko ja hiljainen. Jodiella on ollut lapsesta lähtien oma mielikuvituskaveri, Aidan. Joka ei ole se normaalein näkymätön kaveri. Siinä missä naapurin piltti on leikkinyt mielikuvituskaverinsa kanssa Barbeilla ja pitänyt teekutsuja, Aidan ei sellaisesta välitä, vaan tykkää paukutella palasiksi niin kuppeja, ikkunoita, ja ottaa hallintaansa muita ihmisiä.
Kaunis ja ihana lapsuus on siis pelkkä haave Jodien kohdalla, kun lapsonen lähetetään paranormaaleja ilmiöitä tutkivan osaston laitokseen. Laitoslapsen elämä ei ole myöskään tavallista laitoselämää. Jodie oppii ajan myötä hallitsemaan Aidania ja oppii myös muita agenttitaitoja. Ajan myötä heistä kasvaa parivaljakko, joka lähettää James Bondin ja muut agentit kortistoon. Työttömänä Jodien ei kauaa tarvitse olla, kun pian yliluonnolliset voimat alkavat jyllätä, ja ainoat jotka pystyvät jotenkin vastarintaan, ovat Jodie ja Aidan.
Aidanin hallinta onkin isossa osassa. Lukitussa toimistossa olevaan kansioon käsiksi päästäkseen Aidanin täytyy ensin harhauttaa kameramonitoreja tarkkaileva vartija. Sen jälkeen otetaan hallintaan toinen vartija ja avataan toimiston ovi. Kun kansio on vapaata riistaa, voi Aidan voimiaan käyttäen pudottaa sen lattialle ja ”lukea” Jodielle sen sisällön. Pelaaminen onkin hieman pulmanratkontamaista, kun asiat täytyy tehdä tietyssä järjestyksessä. Kovin kauaa ei kuitenkaan tarvitse arpoa ratkaisua, sillä Jodie vihjaa kyllä mitä tehdä.
Mutta ei Jodie täysin toimettomana istu. Silloin tällöin vastaan tulee QTE-tyyliin tehtyjä taistelukohtauksia, joissa päälle käyvät pahikset pääsevät keräämään purukaluston osia, kun tiukan koulutuksen karaistama Jodie näyttää kaapin paikan.
Elokuvaa vai peliä?
QTE. Kirjainyhdistelmä joka yleensä saa selkäkarvani pystyyn. Two Soulsia pelatessa selkäkarvoitukseni ei tosin ilmoittanut olemassaolostaan millään tavalla. Vaikka osa pelaamisesta onkin näppäinten painamisreaktiotestiä, kuten em. lähitaistelu sekä juokse pakoon täysillä -kohtauksia, en kertaakaan hampaitani purrut ja lähettänyt ohjainta kiertorataa kohti.
Beyond Two Souls on yksi kauneimmista peleistä mitä PS4:lla olen nähnyt. Willem Dafoe on komea kuin mikä, ja Jodien angsti ja ahdistus näyttää niin liikuttavalta, että jaxuhaleja-huudot olivat tosi. Ikävästi mukaan mahtui jokunen grafiikkabugi, kun sivuhahmoista ei näy mitään muuta kuin paikallaan leijuva pää. Mutta pikkujuttujahan ne vaan!
Beyond Two Souls on siis onnistunut tapaus. Vaikka tarinankerronta onkin outoa, kun ensin katsellaan teini-ikäistä Jodieta ja sen jälkeen siirrytään ajassa taaksepäin seuraamaan tarhaikäisen Jodien puuhastelua, sopii se peliin erinomaisesti. Joten jos siellä on muitakin kohtalotovereita, jotka syystä tai toisesta missasivat Beyondin aikoinaan, niin en voi muuta kuin suositella.
