Bioshock: The Collection päivittää klassikkopelit (lähes) parhaiksi versioikseen (PC, PS4, Xbox One)
Tekijä: Irrational Games (alkuperäiset), Blind Squirrel Games (remasterointi)
Julkaisija: 2K Games
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: PlayStation 4, PC, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows Vista tai uudempi, Intel Core 2 DUO 2,4 GHz / AMD Athlon X2 2,7 GHz, 2 Gt muistia, 20 Gt kiintolevytilaa, 512 Mt DirectX10-näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: https://www.2k.com/games/bioshock-the-collection
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Bioshock: The Collection on paperilla juttu, josta kannattaisi olla todella innoissaan. Kolme viime vuosien parhaisiin kuulunutta peliä yksissä kansissa, entistä ehompina uutta yleisöä varten? MYY-TY.
Valitettavasti totuus ei ole aivan näin ruusuinen, sillä Bioshockit eivät ole saaneet aivan arvoistaan käsittelyä.
Pelataanpa heti kortit pöydälle: minusta Bioshockit – kaikki kolme – ovat viime vuosien parhaiden pelien joukossa. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta tunnelmaltaan ne olivat uskomattoman tiiviitä ja veivät pelaajan upeaan maailmaan, joka kiehtoi minut pauloihinsa alta aikayksikön.
Sitä ei kuitenkaan käy kiistäminen, että Bioshock Infiniteä lukuunottamatta tekniikka on hieman ajanut ohi niistä ensimmäisistä peleistä. PlayStation 4:n ja Xbox Onen omistajilla ei ollut mitään keinoa pelata ainuttakaan sarjan peleistä, ja PC-versiotkin kahdesta ensimmäisestä tehtiin aikana, jolloin esimerkiksi monitorien kuvasuhteet eivät olleet niin monimuotoisia kuin nykyään.
Niinpä remasteroitu kokoelma, jossa versiot on tuotu ajan tasalle, kromattu entistä ehommaksi, sekä käännetty uuden sukupolven konsoleille kuulosti paperilla vuoden kulttuuriteolta. Ja näin ehkä olisikin, jos Bioshockit olisivat saaneet arvoisensa käsittelyn. Nyt näin ei kuitenkaan ole.
Bioshock: lyhyt oppimäärä
En tämän arvostelun puitteissa puhu itse peleistä niin kamalasti, sillä ne on kaikki arvosteltu kattavasti Domen sivuilla jo aiemmin. Niinpä pelillisistä ansioista enemmän kiinnostuneet voivat klikkailla oheisia linkkejä ja lukea kaikki kolme juttua tarkemmin. Kerrataan kuitenkin perusteet.
Bioshockit ovat periaatteessa ensimmäisen persoonan räiskintäpelejä, joissa pelaajalla on jonkin verran valinnanvaraa tarinan kehityksen suhteen. Tämä on kuitenkin vain se pintapuolinen versio totuudesta, joka ei esitä pelejä lainkaan oikeassa valossa. Bioshockit kun ovat olleet tarinallisempia pelejä kuin monet muut FPS:t ja asettaneet pelaajan omat tulkinnat ja pohdinnat paljon tärkeämpään rooliin.
Bioshock
Bioshock
Bioshockit kertovat tarinan siitä, mitä tapahtuu, kun poliittiset vapaudet karkaavat käsistä. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa sijoittuu Raptureen, libertaniaani Andrew Ryanin vedenalaiseen paratiisiin, jossa kaikki ovat vapaita, eivätkä riistävät hallitukset rajoita kenenkään oikeutta polkea kanssaihmisiään kantapäänsä alle sen minkä ehtii.
Pelaaja saapuu Raptureen sen väistämättömän tuhon jälkeen. Vapaiden markkinoiden näkymätön käsi on jättänyt vuotavan ja romuttuneen kaupungin täyteen mutanttihylkiöitä, jotka taistelevat toisiaan ja niitä harvoja täysijärkisiä (jos sellaisia on) selviytyjiä vastaan.
Rapture on upea paikka, joka kertoo passiivisesti pelaajalle enemmän tarinaa kuin monet pelit aktiivisesti tarinallaan. Menetin sydämeni sille ykkösellä ja minulle juuri Rapturen tutkiminen, sen salaisuuksien ja historian selvittäminen ja sen asukkeihin tutustuminen ovat pääsylipun arvoisia juttuja.
Bioshock 2
Sama on totta myös Bioshock Infiniten tapauksessa. Se jättää Rapturen taakseen ja suuntaa Columbiaan, joka taas on amerikkalaisen unelman absurdiin päätepisteeseen viety versio. Taivaalla leijuva kaupunki, jossa valkoinen kristitty mies on kuningas ja jossa kaikki tähän muottiin sopimattomat ovat omaisuutta. Pelaaja on Booker DeWitt, yksityisetsivä, joka saapuu kaupunkiin yksinkertaisen tehtävän kanssa: pelasta tyttö ja pelastat itsesi.
Myös Columbia on huikean upea paikka, jota kelpaa tutkia. Bioshock Infinite yhdessä sen kaksiosaisen DLC:n kanssa on mielettömän hieno huipennus Bioshock-trilogialle ja sitoo sen irralliset langat hienosti yhteen, antaen pelaajalle vapautta ja vastuuta miettiä itse asioita ja selvittää niiden yhteyksiä.
Kuten sanoin, olen fani. Bioshockit ovat minulle viimeisten vuosien tärkeimpiä pelejä ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että ne kuuluvat pelaajan yleissivistykseen. Bioshock: The Collection onkin tällä hetkellä se paras tapa pelata ne, mutta ei niin hyvä kuin se voisi olla.
Bioshock 2
Viikkoa myöhemmin
Arvostelu on antanut odottaa itseään hetken kokoelman julkaisusta, sillä julkaisukunnossa The Collection oli PC:llä aika jäätävä. Siitä puuttui paljon PC-peleistä tuttuja säätöjä ja mahdollisuuksia, se kaatuili ja oli muutenkin totaalinen pettymys. 2K Gamesin kunniaksi on todettava, että päivitys tuli ulos muutamaa viikkoa myöhemmin ja korjasi suurimman osan ongelmista.
Nykykunnossaan Bioshock: The Collection on se paras versio peleistä, mutta ei niin selvästi kuin sen voisi toivoa olevan. Bioshock Infinitelle ei ole tietenkään tehty mitään, sillä kyseessähän on pari vuotta vanha PC-peli, josta löytyi jo valmiiksi tuki korkeille ja leveille resoluutioille, Steam-tuki ja muut modernin PC-pelin vaatimat jutut.
Sarjan kaksi aiempaa peliä on remasteroitu. Efektejä on pistetty uusiksi, molemmat pelit tukevat nyt suuria ja laajoja resoluutioita, saavutukset on siirretty Steamiin ja niin edelleen. Hieman erikoisesti samalla on otettu myös takapakkia. Monet Bioshockista tutut efektit näyttävät nyt aivan erilaisilta kuin aiemmin ja esimerkiksi vesi olisi kaivannut vielä vähän lisätuunailua. Tiedän, kehno vesiefekti Bioshockissa? Ei ehkä ihan hyvä suoritus!
Muitakin outouksia löytyy. Kahden ensimmäisen Bioshockin äänimiksaus on todella outo. Äänet kuulostavat erilaisilta kuin ennen, musiikki on epätasapainossa ja pelaajan aseiden äänet kuulostavat siltä kuin ne olisi nauhoitettu kasettimankkarilla naapurihuoneessa. Fanit ovat omilla viritelmillään korjailleet sen minkä voivat, mutta kaikelle hekään eivät voi tehdä mitään.
Bioshock Infinite
Onkin harmi, että se remasterointiprosessi on jätetty vähän puolitiehen, sillä paljon on tehty myös oikein. Ykköseen on lyöty mukaan Geoff Keighlyn tekemiä haastatteludokumentteja, joissa Ken Levine ja muut kehittäjät kertovat pelin syntyvaiheista. Pelistä löytyy myös kehitystiimin kommenttiraitaa, maailmaa ja hahmoja esittelevä museotila ja muuta kivaa. Olisi ollut oikein kiva nähdä samanlaisia lisukkeita myös niissä kahdessa muussa pelissä.
Niinpä olenkin vähän ikävässä välikädessä. Kuten totesin, Bioshockit ovat ehdottomasti edelleen pelaamisen arvoisia ja viihdyttäviä pelejä. Bioshock: The Collection tarjoaa ne myös enimmäkseen parempilaatuisina versioina kuin aiemmin, sekä tietenkin yleensäkin uusilla konsoleilla toimivina versioina. Bioshock: The Collection ei kuitenkaan ole läheskään paras HD-uusintaversio viime vuosien aikana. Siitä haluan nostaa 2K Gamesille peukkua, että PC-originaalien omistajat saavat remasteroidut versiot ilmaiseksi. Toisaalta rehellisesti sanoen en PC-pelaajana kyllä välttämättä remastereita Steam-alen ulkopuolelta ostaisikaan.
Vankkana Bioshock-fanina olen vähän näreissäni siitä, että uusintaversiot eivät ole niin huikeat kuin niiden olisi pitänyt näin merkittävien pelien tapauksessa olla. Mutta hei. Ovat ne silti selvästi parempia kuin aiemmin… Enimmäkseen. Jos Bioshockit ovat vielä pelaamatta, nyt on erinomaisen hyvä tilaisuus kokea viime vuosien parhaisiin kuuluva pelikokemus. Ja jos PC-versiot jo löytyivät, nyt on kultainen tilaisuus pelata ne uudelleen, vaikka sitten DLC:n kera. Niin tein itsekin eikä kaduta!
Lisää aiheesta
Bioshock 2 (PC, PS3, Xbox 360)
Bioshock Infinite (PC, PS3, Xbox 360)
Bioshock Infinite: Burial at Sea Episode 1 DLC (PC, PS3, Xbox 360)
Bioshock Infinite Burial at Sea Episode 2 DLC (PC, PS3, Xbox 360)
