Blitzkrieg: Rolling Thunder (pc)

Saksalaisen CDV Software Entertainmentin Blitzkrieg-sarja on edennyt kolmanteen osaansa. Alkuperäinen Blitzkrieg viehätti realistisella otteellaan ja näyttävällä grafiikallaan, mutta ei sisältänyt mitään suurempaa juonta tai edes kantavaa teemaa, vaan kuvasi yleisesti toisen maailmansodan taisteluita. Lisälevy Burning Horizon kävi läpi Rommelin kampanjat ja nyt on vuorossa se toinen karismaattinen panssarikenraali, George S. Patton. Toisin kuin Burning Horizon, Blitzkrieg: Rolling Thunder ei ole lisälevy, vaan itsenäinen peli. Näin ollen alkuperäistä Blitzkriegiä ei vaadita.

Rolling Thunder syventää alkuperäistä peliä ja lisää siihen paitsi uutta kalustoa, myös uusia tehtäviä. Pelkän rintamasodan lisäksi pelaaja pääsee harrastamaan maihinnousuja, kommandoiskuja ja murtamaan piirityksiä. Blitzkrieg: Rolling Thunderin 18 tehtävää seuraavat Pattonin matkaa läpi Sisilian ja Euroopan. Vaikka 18 tehtävää ei välttämättä tunnukaan suurelta määrältä, yksi taistelu voi kestää helposti parikin tuntia. Yksinpelikampanjan lisäksi Rolling Thunderista löytyy myös moninpeli, niin lähiverkossa kuin Internetissäkin. Peliseura oli testihetkellä melko vähäistä, mutta harvat löytyneet pelikaverit tuntuivat olevan keskimääräistä järkevämpiä ja pelit sujuivat teknisesti hyvin.

Blitzkrieg: Rolling Thunder on graafisesti täysin samanlainen kuin edeltäjänsäkin. Kaksiulotteisen, mutta ¾-perspektiivistä kuvatun maiseman päälle on lyöty kolmiulotteisia rakennuksia ja sotakoneita. Suurimman osan taloista, silloista ja muista rakenteista voi tuhota ja grafiikka on militaristisen asiallisella tyylillään näyttävää. Taustalla pauhaa mahtipontinen musiikki ja eri maiden joukot puhuvat omalla äidinkielellään. Blitzkrieg II on siirtymässä täysin kolmiulotteiseen grafiikkaan, joka lisää peliin myös kauan kaivatun mahdollisuuden pyörittää kameraa. Nykyään se jököttää kiinteästi paikallaan haitaten hetkittäin pelaamista melko pahasti.

Kirveen voi jättää kotiin

Vaikka Blitzkrieg-pelit ovatkin tosiaikastrategiaa, ne eivät ole mitään tyypillisiä naksuttelupelejä. Kaikenlainen malmin louhinta ja puiden hakkuu on jätetty pelistä pois. Kuten oikeassakin sodassa, komentajat hoitavat työnsä heille määrätyillä yksiköillä. Onnistuneet suoritukset palkitaan joskus mystisesti ilmestyvillä vahvistuksilla, mutta mitään tankkitehtaita tai koulutuskeskuksia ei pelaajan tarvitse rakentaa. Lisäviehätystä peliin tuo se, että Blitzkrieg ainakin yrittää käsitellä sotaa realistisesti. Jalkaväki kaatuu pääasiassa laukauksesta ja tankitkin kuolevat osumasta, mikäli ammus läpäisee panssarit. Vastavuoroisesti Mauserilla ei tankkeja tapeta, vaikka ampujia olisi kuinka monta. Täysin aseetonta jalkaväkikään ei ole, sillä kasapanokset ja kranaatit ainakin rampauttavat vaunut, mikäli kantaja vain pääsee tarpeeksi lähelle.

Voisi kuvitella, että tällainen peli menee helposti pelkäksi tankeilla rällästämiseksi ja tavallaan näin käykin. Jalkaväki kuolee hyökkäyksissä niin nopeasti, ettei sitä ole mitään järkeä käyttää. Lähinnä tarkka-ampujien kaltaiset erikoismiehet toimivat tehokkaasti tulenjohtajina ja tiedustelijoina, muuten jalkaväki lähinnä istuu auton lavalla kaivamassa nenäänsä. Tilanne tosin muuttuu täysin, mikäli moubet sijoitetaan tykin taakse. Erilaiset PST-tykit niittävät vaunuja kumoon sellaista tahtia, että heikompaa hirvittää. Koska ne vielä ovat tankeille viimeiseen asti näkymättömiä, jo parinkin putken patteri riittää pilaamaan virtuaali-Pattonin aamun. Jalkaväen ja tankkien etenemistä tukevat kenttätykistön lisäksi ilmavoimat, joita löytyy tiedustelukoneista aina raskaisiin pommikoneisiin. Nämä tosin ovat helppoa saalista vihollisen ilmatorjunnalle, joten siitä pitäisi päästä ensin eroon.

Aselajien välisestä kivi-paperi-sakset-hierarkiasta johtuen tehtävistä tulee helposti kaavamaista puurtamista. Ensin tuhotaan kenttätykistö, sitten IT ja sen jälkeen lentokoneiden tiedustelemana ammutaan tykkien avulla kaikki liikkuva mäsäksi. Tankit hoitavat puhdistuksen ja valtaavat voittoon tarvittavat kohteet.

Puupäiden prikaati

Niin positiiviselta kuin Blitzkrieg kuulostaakin, muutamat ikävät ongelmat estävät sitä nousemasta todelliseksi klassikoksi. Pahin näistä on onneton tekoäly, jota CDV on yrittänyt hioa jo parin vuoden ajan. Hiottavaa riittää vieläkin, sillä parhaimmillaankin tekoäly on onneton. Omien panssarien pääasiallinen kulkutapa tuntuu olevan peruutus, tosin yleensä ne eivät kulje mihinkään, koska kaikki ovat törmänneet toisiinsa yritettyään ajaa saman pisteen kautta. Vihollinen harrastaa jo Command & Conquerista tuttuja pistohyökkäyksiä, joissa liian pieni porukka hakkaa päätään pelaajan puolustusmuuriin. Välillä kone onnistuu yllättämään ja koukkaa fiksusti selustan tykkipatterien kimppuun, mutta älynväläykset ovat turhan harvassa.

Peli myös tuntuu huijaavan melko selkeästi. Koneen käsittelyssä kalusto kuin kalusto saa ihmeellisiä bonuksia ja onnettomat saksalaiset panssariautot käyvät räjäyttelemässä Sherman-ryhmiä. Tästä ja vihollisen massiivisesta kalustovarastosta johtuen peli on myös raivostuttavan vaikea. Pelaajaa pelin alusta saakka seuranneet ja kokemusta keräävät ydinyksiköt kuolevat viiden minuutin välein, joten quick save ja quick load tulevat harvinaisen nopeasti tutuksi. Kone tuntuu myös jatkuvasti tietävän tarkalleen, missä pelaajan jokainen tykki ja puolustuslinnoite sijaitsee, joten väijytyksiäkään on turha harrastaa.

Raivonpuuskista ja turhautumisen kyyneleistä huolimatta Blitzkriegiä pelaa mielellään, joskin lyhyissä pätkissä. Laaja kalustovalikoima, suhteellisen realistinen toiminta ja kiinnostava aihepiiri pitävät huolen siitä, että Korkeajännityksen parissa kasvaneet viihtyvät. Blitzkrieg-noviisille Rolling Thunderin vaikeustaso on varmasti liikaa ja pelisarjaan tutustuminen kannattaa aloittaa haastavasta, mutta reilusta Blitzkrieg-peruspelistä.