Blood Bowl 2 (PC, PS4, Xbox One)

Tekijä: Cyanide
Julkaisija: Focus Home
Testattu: Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt keskus, GeForce GTX 970
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: Windows Vista tai uudempi, 2,5 GHz tuplaydinprosessori, 3 Gt muistia, DirectX 10 –yhteensopiva näytönohjain, 8 Gt levytilaa
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.bloodbowl-game.com/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Voi Blood Bowl –väkeä, kyllä meitä nyt koetellaan! Kuukausien hypetys ja odotus ovat huipentuneet ja Blood Bowl 2 on julkaistu. Tämän pitäisi siis olla sitä parasta aikaa Blood Bowl –fanin elämässä, mutta toisin on: pääasiallinen fiilis on harmitus.

Mitä tapahtui? Kuoliko joukkueen stara rerollattuun tuplakalloon? Onko vastassa 30. kertaa putkeen kääpiöjoukkue? Ehei, Blood Bowl 2 vain on taattua Cyanide-laatua.

Games Workshopin Blood Bowl on mitä mainioin peli. Pitkäikäisessä lautapelissä Warhammer-fantasiamaailman asukit ottavat yhteen väkivaltaisessa lajissa, joka on kuin yhdistelmä rugbyä ja amerikkalaista jalkapalloa.

Lautapelin useat eri versiot ovat viihdyttäneet pelaajia jo vuosikymmenten ajan ja netissäkin sitä on pelattu jo ties miten kauan. Ilmainen FUMBBL-sivusto tarjoaa toimivan, joskin visuaalisesti aika alkukantaisen version pelistä, ja toimii nytkin lukemattomien valmentajien, nyyppien ja veteraanien, temmellyskenttänä.

Mutta entäpä sitten Cyaniden Blood Bowl? Se oli ongelmallinen tapaus. Pelin ensimmäisestä julkaisuversiosta puuttui jos jonkinlaisia juttuja, siinä oli ikäviä rajoituksia ja muutenkin paljon ongelmia. Sen sijaan että näitä puutteita oltaisiin pyritty korjaamaan päivitysten muodossa, tiimi julkaisi vain uusia ja maksullisia versioita pelistä, lisäten aina mukaan vähän uusia joukkueita tai toivottuja ominaisuuksia.

Niinpä pelin faneilla ja kehittäjillä ei olekaan ihan se kaikkein lämpimin suhde. Onko ihme, että odotukset Blood Bowl 2:n suhteen olivat ristiriitaiset? Cyanide kyllä puhui ennen julkaisua oikeita asioita, mutta monen takaraivossa piili silti pelko siitä, että Cyanide on Cyanide, vaikka miten voissa paistaisi.

Nyt peli on julkaistu ja pelot olivat valitettavasti aiheellisia.

Tuplakallon kirous

Blood Bowl on siis todellakin väkivaltaista fantasiarugbyä. Ihmiset, örkit, kaaossoturit, rottamiehet ja monet muut ihmeelliset fantasia-asukit mättävät toisiaan pataan minkä kerkeävät ja siinä sivussa joskus joku tekee maalinkin.

Viittaukset siihen alkuperäiseen lautapeliin tulevat olemaan tiheitä ja useita, sillä ideana todellakin on ollut tehdä lautapelistä tietokoneversio. Niinpä myös Blood Bowl 2 on vuoropohjainen strategiapeli, jossa mekaniikat ovat kovin lautapelimäisiä. Kun pelaajat vaikkapa lyövät toisiaan, verrataan näiden voima-ominaisuutta ja sen mukaan sitten heitetään joko yhtä tai useampaa erityistä blokkinoppaa, joissa on jos jonkinlaisia tuloksia: lyöjä kaatuu, puolustaja kaatuu, molemmat kaatuvat ja niin edelleen. Se, kumpi on vahvempi, saa päättää, mikä nopista valitaan tulokseksi.

Kaikki muukin mahdollinen pelissä ratkotaan nopanheitoilla, joten tuuri näyttelee pelissä valtavaa osaa. Jos vaikka palloa maasta nostaessaan heittää liian huonon tuloksen nopalla, pallo rähmätään, eikä asialle oikein voi tehdä mitään.

Suunnilleen kaikissa pelin toimissa on mukana jonkin verran riskiä siitä, että aktiivinen pelaaja puree pölyä urakalla ja pahimmassa tapauksessa kuolee vaikka pieleen menneen sprintin seurauksena. Pelaajat kun paitsi kehittyvät hyvien suoritusten seurauksena, myös keräävät vammoja ja muita haittoja pelien aikana. Klassinen Blood Bowl –fiilis onkin se, kun joukkueen supertähtipelaaja yrittää juosta vielä yhtä ruutua päästäkseen maaliin, kaatuu ja halkaisee kallonsa. Sitten pyyhitään kyyneleet ja jatketaan pelaamista.

Niinpä Blood Bowl onkin oikeasti peli riskinhallinnasta. Ero nyypän ja hyvän pelaajan välillä on siinä, että hyvä pelaaja tietää epäonnistuvansa ennemmin tai myöhemmin, yleensä juuri silloin kuin niin ei saisi käydä. Niinpä vuoroilla mietitään tarkkaan, yritetään arvioida riskejä ja sitten priorisoida niiden perusteella, mitä kaikkea haluaakaan yrittää. Pelistä löytyy valtavasti strategista syvyyttä niin puhtaan pelattavuuden kuin metapelinkin puolesta. Kaikilla joukkueilla on omat hyvät ja huonot puolensa, sekä omat pelityylinsä ja avain onnistumiseen onkin yrittää estää vastustajia tekemästä niitä asioita, missä heidän joukkueensa on hyvä.

Voisin puhua Blood Bowlista pelinä vaikka miten pitkään, mutta tiivistetään se näin: Blood Bowl ei ole peli kaikille. Se on peli ihmisille, jotka nauttivat syvällisestä ja haastavasta strategiapelaamisesta, jossa tuurilla on hirvittävän suuri merkitys ja jossa huonon onnen seuraukset ovat kammottavat.

Jos et kuulu tähän porukkaan, juokse kirkuen kohti kukkuloita: Blood Bowl ei ole peli sinulle. Jos kuitenkin kuulut, lue toki eteenpäin ja kuule, miksi Blood Bowl 2 ei ole välttämättä oikea peli sinulle.

Kyllä taas myrkyn lykkäsi!

Cyaniden edellinen matka Blood Bowlin maailmaan jäi tunnetuksi lähinnä siitä, että pelistä löytyi jos jonkinlaisia puutteita. Se ei mallintanut kaikkia lautapelin sääntöjä oikein, siitä puuttui paljon lautapelistä tuttuja joukkueita, siinä oli pahoja käytettävyysongelmia ja lisäksi se oli päin persettä koodattu. Peli kaatuili tiheään ja bugeja riitti. Mutta silti se toimi sen verran hyvin, että pystyimme pelaamaan oikeaa Blood Bowlia: matsaamaan kavereita vastaan, kehittämään joukkueitaan ja kokemaan voiton ja tappion hetkiä. Niinpä sitä siedettiin pitkin hampain.

Blood Bowlin ehdittyä sen tuoreimman versionsa, Chaos Editionin, jo hiljalleen ihan kelvolliseen paikkaan onkin melkoinen pettymys, että Cyanide ei ole suinkaan lähtenyt rakentamaan uusia parannuksiaan sen varaan, vaan palannut piirrustuspöydälle töhertelemään.

Aloitetaan vaikka siitä, että Blood Bowlissa on todella vähän joukkueita. Enkä nyt puhu siitä, että pelistä ei löydy amatsonien tai puolituisten kaltaisia harvinaisuuksia, vaan esimerkiksi jopa epäkuolleet ja metsähaltiat puuttuvat pelistä. Niitä lisäillään myöhemmin seitsemän euron DLC-ostoksina.

Jatketaan siitä, että tälläkään kertaa ei voi sanoa Cyaniden Blood Bowlin olevan edes hyvä versio lautapelistä, sillä se mallintaa taas kerran ominaisuuksia väärin. Pelistä puuttuu kykyjä, kaikki mukana olevat eivät toimi kuten niiden pitäisi ja lisäksi peliin on tehty Cyaniden toimesta sääntömuutoksia, joita lautapelissä ei ole. Pelaajien arvoja on muuteltu, hintoja nosteltu ja niin edelleen. Tuloksena onkin outo Blood Bowl –faniväännös, mitä pelin ystävät nyt eivät suinkaan kaivanneet.

Viimeistellään sillä, että Blood Bowl ei myöskään ole hirveän hyvä videopeli. Siinä kun riittää taas bugeja ja käytettävyysongelmia yllin kyllin. Pelissä ei ole mitään mahdollisuutta jutella muiden pelaajien kanssa ennen joukkueiden valitsemista ja lukitsemista, eli haaveet ”hei, haluaisiko joku pelata Team Rating 1200:n kääpiöitäni vastaan? Kiinnostaisi Team Rating 1500+:n örkkijoukkue!” –tason keskusteluista tai yleisesti rupattelun liigakaverien kanssa voi unohtaa ykkösellä.

Muitakin puitteita puuttuu hirveästi. Kaikilla tiimeillä on ihmis-cheerleaderit. Kaikille joukkueille ei ole tehty omanlaisiaan kenttiä, vaan esimerkiksi kaaosjoukkueet pelaavat skaven-maisemissa. Pelaajien kerätessä kokemustasoja heidän varusteensa eivät parane tai muutu, joskin ilmeisesti tulevaisuudessa voi mikromaksuilla ostella graafisia kustomointivaihtoehtoja. Jos peli kaatuu kesken kaiken, et voi ladata tallennusta viimeisestä kierroksesta ja jatkaa pelaamista, et edes tekoälyä vastaan. Kommentaattoreilla on myös suunnilleen yksi kommentti joka tilanteeseen, joten jutut muuttuvat ärsyttävän toistaviksi jo ensimmäisen matsin aikana. Liigojen hallinta on todella rajoittunutta, eikä esimerkiksi pelaajien vanhenemista (mikä on hyvin kiistanalainen ominaisuus) voi kytkeä pois liigoistaan. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Tuloksena onkin siis taas riisuttu versio pelistä, jonka varaan Cyanide selvästi toivoo voivansa rakentaa tulevaisuudessa joko DLC:n tai Blood Bowl 2: Rahat Tänne Edition –henkisten uudelleenjulkaisujen avulla.

Lopullinen tuomio

Blood Bowl 2 on pettymys, tarkasteli sitä millä mittarilla tahansa. Oikeastaan ainoa parannus Blood Bowl: Chaos Editioniin, eli ykkösen tuoreimpaan versioon, verrattuna on se, että peli näyttää paremmalta. Se on toki kiva juttu, mutta kun Blood Bowlin suosituin tietokoneversio on Windows 3.1 –ohjelmalta näyttävä FUMBBL, niin kiinnostaako ketään oikeasti?

Nekin osa-alueet, joilla Cyanide on yrittänyt uudistaa peliä, menevät mönkään. Tarjolla on yksinpelikampanja, jossa komennetaan jyrkkään alamäkeen juuttunutta ihmisjoukkuetta tiukan skriptattujen ja hölmöjen tehtävien läpi. Mukaan on ympätty outoja juttuja, kuten pelaajien vanhenemista. Tuskinpa tätä monikaan jaksaa, sillä Blood Bowlin tekoäly on taas todella huono. Se ei osaa pelata joukkueensa vahvuuksien mukaan, ei ymmärrä lainkaan pelitilannetta ja on muutenkin naurettavan helppo jallittaa.

Se tärkein asia, Blood Bowlin pelaaminen muita ihmisiä vastaan, toimii kohtalaisesti. Tosin peli kärsii siitä, että matsin kesken jättämisestä ei sakoteta oikein mitenkään. Niinpä suurin osa peleistä päättyy siihen, kun vastustajan ensimmäinen pelaaja loukkaantuu tai vastapuoli jää tappiolle. Ja myös siitä, että noin 90% pelaajista tuntuu pelaavan kääpiöillä, mikä tekee peleistä todella tylsiä ja hitaita. No, siitä ei ehkä Cyanidea voi syyttää, mutta silti harmittaa.

On vaikea nähdä, mitä Blood Bowl 2 tekee niin erinomaisesti, että se korvaisi FUMBBL:n tai edes Blood Bowl: Chaos Editionin, jossa on vähän vaisumpien grafiikoiden vastapainona paljon enemmän joukkueita ja ominaisuuksia. Palataan ehkä sitten asiaan Blood Bowl 2: Tällä Kertaa Yritimme Oikeasti Editionin kanssa.