Bloody Good Time (PC, Xbox 360)

23.11.2010 17:00 Jukka O. Kauppinen

Tekijä: Outerlight
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: PC, Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX285
Saatavilla: PC, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows XP SP2/Vista SP1/Windows 7, Pentium 4 3,0 GHz, 1 Gt muistia, 128 Mt 3D-näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-18
Pelin kotisivu: Bloody Good Time
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

Huumeita ja väkivaltaa, näillä aineksilla on tehty monta lystiä elokuvaa ja peliä. Bloody Good Timessä aineksista rakennetaan lysti nettipelattava murhahippa, jossa pelaajat ovat B-luokan slasher-elokuvan näyttelijöitä. Voittaja on se, joka murhaa tyylikkäimmin kanssanäyttelijänsä. Eihän tällaisesta ideasta voi syntyä muuta kuin huikeutta.

Mikä mainiointa, Bloody Good Time on käytännössä jatko-osa muutaman vuoden takaiselle lystikkäälle indiepeli The Shipille. Muistattekos, sille mahdottoman mainiolle murhaseikkailulle, jossa pelaajan piti tehdä selvää jostakusta toisesta loistoristeilijän matkustajasta. Ja varoa selkäänsä, sillä sinuakin jahtasi joku.

Bloody Good Timen ja The Shipin yhteinen historia on viehättävä. Alkujaan peli oli Half-Lifelle 2004 julkaistu modi, joka nousi kulttisuosioon. Sen rohkaisemana perustettu pelistudio Outerlight julkaisi modista täysimittaisen kaupallisen pelin, nimeltään The Ship. The Shipistä on puolestaan nyt luotu vauhdikas ja nopeatempoinen toimintapeli, jossa ei säästellä huumoria. Edes kakkahuumoria.

Mikäpä voisikaan olla kivempaa, kuin pelata pieruilla höystettyä moninpeliä ja pyllistää uhrille?

Kauhua ja slasheria

Bloody Good Timen tekosyy on kauhuelokuvien tekeminen. Kolmelle eri näyttämölle tuodaan joukko näyttelijöitä, joiden rooli on murhata joku kanssanäyttelijöistään. Jokaisella on kohde ja jokainen on kohde. Peli etenee muutaman minuutin mittaisissa otoissa, joiden aikana kukin pelaaja – tai siis näyttelijä – yrittää tehdä selvää kohteestaan jäämättä kiinni. Jos tunnistat oman jahtaajasi ja saat tehtyä tästä selvää, aina parempi.

Menestys mitataan maineella. Käytössä on runsas arsenaali erilaisia hassuja välineitä, joilla toisia voi nitistää. Aseiden käyttöarvoa ei mitata pelkästään tehokkuudessa, vaan aseille arvotaan kullekin kierrokselle arvojärjestys. Joillakin aseilla suoritettu murha on arvokkaampi ja maineikkaampi kuin muilla. Mainetta ropisee myös jos nirhaat kohteesi tämän ollessa jossain nolossa tilanteessa. Myös pikku taskuvarkaudet ja muut källit nostavat mainetta.

Miltäs kuulostaa? Murhahippakohellukselta? Sitä tämä todellakin on. Meininki on nopeatempoista ja lystikästä, tiettyyn rajaan saakka. Siinä missä The Ship oli käsittääkseni hidastempoisempi ja taktisempi, on Bloody Good Time suoraviivaista toimintaa, jossa hidastelu ja hengähtäminen palkitaan usein puukolla selkään, liekinheittimen lipaisulla tai myrkkyruiskeella.

Meininki on jopa yliampuvan koomista, mikä sopii fiilikseen hyvin. Eihän peli ole kovinkaan nätti, mutta erilaisten kauhu-, teini- ja slasher-leffojen stereotypiat on ympätty hauskasti yhteen pakettiin ja yhdistetty oivallisesti moninpeliksi. Kun kaikki muut hahmot ovat ihmisiä, jotka nettihippaavat toisiaan jahdaten ja vaanien oivallisia murhatilanteita, niin pelaaminen maittaa. Yllättäen suurin osa pelaajista on ollut tähän mennessä fiksuja ja varsin hyvin roolejaan seuraavia. Muita summamutikassa sääntöjen vastaisesti tappavat koheltajat ovat selvässä vähemmistössä, ja lentävät nopeasti pois palvelimilta.

Ei pelkkää sekoilua

Toiminta ei ole myöskään pelkkää päätöntä sekoilua, vaan kokonaisuus on mietitty kivasti. Aseita on moneen lähtöön, mutta niin on vekkuleita apuvälineitäkin, joilla toisia pelaajia voi härnätä.

Kieroin pelin idea lienevät kuitenkin hahmojen perustarpeet, jotka pakottavat tekemään muutakin kuin vain etsimään ja jahtaamaan kohdettaan. Joskus tulee nälkä tai jano, syömisestä tietysti tulee kakkahätä ja liikunnasta väsy. Mitäpä sitä siis muutakaan voisi tehdä, kuin syödä, käydä vessassa pöristelemässä tai ottaa välillä pikku nokoset. Nämä pakolliset hetket tuovat peliin oman jännityksensä, kun et voi olla koskaan täysin varma missä jahtaajasi oikein onkaan. Yllättääkö hän kesken lepohetkesi? Vai onnistutko jäynäämään kohteesi kun tämä lopsii hampurilaista takahuoneessa?

Hupaisuudestaan huolimatta Bloody Good Time tuntuu samalla vähän kertakäyttöiseltä tai ainakin lyhyissä pätkissä nautittavalta viihteeltä. Luulen, että tempon nopeutuminen on vähän syönyt The Shipin idean viehättävyyttä, etenkin kun kaikki aktiiviset näyttelijät pelikentällä ovat ihmisiä. Ainoat tekoälyotukset ovat vartijoita, joiden nähden iskujaan ei saa tehdä. The Shipissähän oli myös tekoälyn ohjaamia näyttelijöitä, joiden seassa ihmispelaajat koettivat kuljeksia mahdollisimman huomaamattomasti. Suoraviivaisuuden takia, vaikka eri pelitiloja pyöritetään, tekemisen vähyys peli alkaa toistamaan itseään jo muutaman tunnin pelaamisen jälkeen.

Silti, seuraavana päivänä tämän pariin palasi silti mielellään taas vähäksi aikaa. Se on aika hyvin tänä peliähkyn täyttämänä aikana. Kun sekä PC- että Xbox 360 -versio maksaa vaivaisen viisi euroa, niin ei tämä ole kummoinen rahallinen uhrauskaan, etenkin kun pelin takana on pikkuruinen indietekijä.

Xbox 360 -versio tarjoilee myös trial-versiossaankin moninpelin lähiverkossa, mistä täytyy antaa lisäkehuja. PC-versiossa peliseuraa ja avoimia pelipalvelimia löytyi aina heti halutessani, vaikka pelaajia ei netti pursunnutkaan.